Bassot ›

Soittelen bassoa vaan kotosalla, joten eipä ole tullut ainakaan vahvareita kuolattua. Harley Bentonin Jazz-ritsa riittäisi soundin puolesta muuten ihan hyvin, mutta on aika raskas soittaa, joten ostan kunnon jasson joskus tilalle.
 
Viisikielistä aktiivibassoa teki pitkään mieleni, mutta äskettäin lainasin sellaisen kaverilta ja huomasin, etten minä oikeasti teekään mitään sillään H-kielellä, aktiivisuus riittää tanakkaan murinaan. Joten kun vielä joskus päivitän OLP:n aktiiviksi, kaksi bassoa riittää meikäläiselle.
 
Tjoo, kyllähän eilen illalla "Shaftia" katsoessa tuli mieleen, että Precision olisi ihan kiva, jotta mikähän olisi edullinen ja hyvä, jos jotenkin sen vielä päivittäisi... Sitten ajattelin, että en minä sellaista oikeasti tarvitse, kun en mikään soul-virtuoosikaan ole, ja unohdin sen.
 
Kitarapuolella olen enemmänkin (pihiyttäni) ainakin tähän asti suosinut erilaisia "ritsoja", bassoissa olen alkanut kallistua yhden tai kahden hyvän soittimen linjalle.
 
EDIT:
Heh... Ja tietenkin muutamaa tuntia myöhemmin kävin musiikkiliikkeessä ja suunnilleen ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilin Precisionia (Fender à €2200 ja halpa Tokai). Ei se kaula ollutkaan sellainen kauhea halko kuin olin kuvitellut (ja kielien etäisyys toisistaan olikin ihan OK), ja soundi jazzbassoihin verrattuna oli kyllä... hmm. No, yksi hyvä passiivipeli olisi edelleen tarkoitus riittää, joten sitten jasso tai P-basso tallamikillä...

Itse olen huomannut, että pääinstrumentillani, eli koskettimilla, tyydyn yhteen tai kahteen hyvään syntikkaan ja se on siinä. Kitaralla ja bassolla, joita en edes juurikaan osaa soittaa, taas tulee syyllistyttyä hirvittävään kamarunkkaukseen ja -kuolaukseen. Johtuneeko tämä siitä, että kamarunkkaus on kääntäen verrannollinen soittotaitoon, vaiko siitä että nämä kielisoittimet ovat jokseenkin alttiita kamarunkkaamiselle, en tiedä.
 
Ideaalitilanne kuitenkin minulla olisi kaikilla soittimilla se, että olisi pari hyvää instrumenttia, joista saisi mitä tahansa ruuvattua, ja kitara- ja bassopuolella vielä kummallakin pari hyvää vahvistinta. Siis enemmän laatua kuin määrää.

...Johtuneeko tämä siitä, että kamarunkkaus on kääntäen verrannollinen soittotaitoon, vaiko siitä että nämä kielisoittimet ovat jokseenkin alttiita kamarunkkaamiselle, en tiedä...
 
Hmmm... mielenkiintoisia ajatuksia.
Voihan asia olla niinkin että kun on tyytymätön lopputulokseen ja siihen miltä se soitto kaikenkaikkiaan kuulostaa niin ensimmäisenä tulee mieleen että vika on bassossa eikä basistissa.
En kuitenkaan sanoisi että se olisi täysin kääntäen verrannollinen soittotaitoon. Vasta-alkaja tuskin havittelee 2000 € soitinta. Sen verran realisti aloittelija kyllä on. Ennemminkin on kyse tällaisesta soittajasta joka on soittanut vasta muutaman vuoden ja on tuskastunut siihen omaan soundiinsa ja kuvittelee että soittotaidon esille saaminen edellyttäsi paremman ritsan tai peräti hi-fibasson.
Sitten on aivan eri asia että jalopuisia kielisoittimia ei tietenkään voi verrata johonkin muovista tehtyyn soittorasiaan. Kyllä kitaran ja syntikan välillä on aikamoisia esteettisiä eroja...

Kyllä kitaran ja syntikan välillä on aikamoisia esteettisiä eroja...
 
Kieltämättä ainakin itselläni bassoissa ja kitaroissa vaikuttaa aika paljon myös ulkonäkö soitettavuuden ja soundin ohella. Kyllä minä jonkun vaaleanpunaisen hevihirvityksenkin kokoelmiini kelpuuttaisin jos ilmaiseksi saisin ja se soisi hyvin... tosin tuskin ottaisin keikalle matkaan.
 
Syntikoissa puolestaan arvostan nykyisin erityisesti mahdollisimman pientä kokoa ja kätevää roudattavuutta, niin kivannäköisiä ja -tuntuisia kuin Hammondit, Rhodesit ja analogisynat ovatkin.
 
Nykyisellään kotona on vain pienehkö ja kevyt MIDI-koskettimisto ja pari soundimodulia, ja hyvä niin, vaikka tilaa vievässä analogisynassa olikin vähän lämpimämpi soundi. Tilanahtaudesta johtuen (tosin tunnin sisällä lähden katsomaan uutta isompaa kämppää...). Treenit ja keikat asia erikseen, vaikka ei sitä kosketinsoittajaa kuiteskaan kukaan huomaa...

Japoikolle
 
Joten kun vielä joskus päivitän OLP:n aktiiviksi, kaksi bassoa riittää meikäläiselle.
 
Tein kaverin OLP:hen aktiivimodauksen laittamalla siihen Bartolinin musarimikin ja EMG:n aktiivi-EQ:n. Siitä tuli viimesenpäälle kova kepukka. Suosittelen, vaikka basson hinta taisi tuplaantua.
 
Hillitöntä runkutusta!

Kun kesällä ostin Warren, kamarunkkaus loppui siihen paikkaan. Löysin elämäni rakkauden kelpo hinnalla eikä oikeastaan ole tarvetta enempään.
Onhan mulla tietysti erilaisia perversioita Sadowsky-tyylisestä, vaahteraotelautaisesta jazz-bassosta ja jostain käypästä 4-kielisestä Warresta, mutta eivät tällä rahatilanteella ja tarpeella ole ajankohtaisia.
 
Vahvistuspuolella sen sijaan kyllä riittää runkattavaa, nimittäin Ampegin bassonupit himottaisivat ja PALJON!
 
Soittamiseen täytyisi joka tapauksessa panostaa nykyistä enemmän.

Ehkä tuo kamarunkkaus monella on oire siitä, että päässä soi se tietynlainen bassosoundi jota sitten haetaan epätoivoisesti vaihtamalla kamoja jatkuvasti.
 
Sen "oikean" soundin löytäminen ei vaan ole ihan yksinkertainen juttu. Itse olen vaihdellut soittimia ja vahvistimia melkoisesti viimeisten parin vuoden aikana nimenomaan tuon ensimmäisessä lauseessa mainitun syyn vuoksi.
 
Mutta nyt tilanne on rauhoittunut kummasti. Ja täytyy myöntää että ajatukset ovat muuttuneet matkan varrella.
 
Tämänhetkinen basso+nuppi+kaappi- yhdistelmä on vakuuttanut minut soundeillaan ja toimivuudellaan.
Yksi yhdistelmän hyviä puolia on se, että ei tarvitse juurikaan ruuvailla löytääkseen hyvät soundit. Perussäätöihin en ole nupissa koskenut moneen kuukauteen.
 
Tuohon ritsajuttuun otan senverran kantaa, että soittimen luotettavuus on tärkeä tekijä. Se, että sähköt pelaa, ei rutise eikä pauku ja pysyy vireessä. Näitä ominaisuuksia ei välttämättä ihan ritsoista löydy.
 
Olen soittanut keikoilla paljon 100-150w comboilla ja ne riittivät aivan hyvin. Kun eteen tuli tuo 1200w nuppi niin ensimmäisenä kävi mielessä ajatus että mitä hittoa noin tehokkaalla nupilla tekee.
 
Otin sen kuitenkin ja täytyy sanoa, että valinta oli oikea. Nimenomaan soundin TUKEVUUS on aivan uskomaton. Ja ääni ei lopu heti siihen kahden metrin päähän vaan sen kuulee ja TUNTEE vaikka ei edes luukuta.
 
Ja aikaisemmissa kirjoituksissani olen todennut tuon useamman basson omistamisen ongelma omalla kohdallani. Laiskuus ja päättämättömyys sai luopumaan toisesta bassosta, kun ei jaksanut niitä kahta kantaa keikoille mukanaan.
 
En ole kokeillut kaikkia mahdollisia bassoja ja vahvistimia niinkuin jotkut täällä, enkä näe tarvetta testailla kaikkea mahdollista.
 
Olen tämänhetkisiin kamoihin erittäin tyytyväinen ja ensimmäisen kirjoituksen kysymykseen vastaus.
 
Tällä hetkellä vaan soitan.
 
Niin...ja se on näin harrastelijasoittajana ihan mukava tunne, kun tietää että kamat on maksettu jo monta kertaa keikkaliksoilla.
 
OFFTOPIC: Mukava katsella sivusta kun isobroidi on vuosien jälkeen taas innostunut soittojutuista.
 
Meni ja osti Stratocasterin, josta on puhunut pitkään. Sen jälkeen on tullut toinen kitara, kaksi vahvistinta ja kolmas (putkone) on tulossa.

Vertailun vuoksi taannoinen ritsa-ketju Kitarakamat-puolella:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=58469

Ehkä tuo kamarunkkaus monella on oire siitä, että päässä soi se tietynlainen bassosoundi jota sitten haetaan epätoivoisesti vaihtamalla kamoja jatkuvasti.
 
Tuo on varmaan ihan totta. Ongelma on siinä että nuo soundi-ihanteet muodostuvat useimmiten muiden soittajien perusteella. Ja kun soundi tosiaankin lähtee sormista, on pelkkien kamojen avulla mahdotonta tai ainakin hyvin vaikea saavuttaa samanlaista sointia kuin idolilla. Ja vaikka sen "täydellisen soundin" saavuttaisikin, saattaakin käydä niin ettei se toimikaan käytännössä vaan esim. katoaa bändin sekaan.
 
Itselläni on ollut semmoinen filosofia että en yritä etsiä mitään tiettyä soundia, vaan annan soundin löytää minut...

Kun olisi rahaa pitää edes nuo rupuvehkeet kunnossa...Vaikka onhan ritsan säätäminen kyllä kiva harrastus. Tai sitten olen vain perverssi. Tietysti hifi-kamat olisi kiva omistaa jo sen takia, että niillä voi laajentaa äänipalettiaan. Soundin muokattavus on ihan hyvä ominaisuus.
 
Mutta totuushan on se, että soitto lähtee ensisijaisesti niistä omista sormista.

Mutta totuushan on se, että soitto lähtee ensisijaisesti niistä omista sormista.
 
Mutku mää käytän oikeassa kädessä soittolehdykkää eli plärää. Ja sitte mulla on bassosärölauta. Ni mites sitte?
 
Soittimet on mun fetissi. Mää tykkää soitella ja kattella niitä. Saatan viihtyä tuntikausia jonkun ritsan parissa, hiplailla ja säädellä sitä. Ehkä se on jostakusta hassua tai jopa naurettavaa, mut mie tykkään. Saa leikkiä.
 
Munsta lähes kaikki soittimet on kivoja, niin halvat kuin kalliitkin, vaikka aktiivipeleistä en juurikaan välitä. Joskus on oikein kunnia-asia saada kaamea lähes soittokelvoton peli kuntoon ja eteenpäin jollekkin, joka sitä osaa arvostaa.

Tosisoittaja soittaa bassot vaikka kumilangalla, nurisematta.
 
On aina vituttanut itkijöiden laaja klaani: vingutaan, itketään ja väännellään potikoita heti jos ei ole Musari tai Fenkku kädessä ja vähintään Hartke piuhanpäässä. Runkuille tiedoksi: Halvemmillakin vehkeillä saa soundia aikaiseksi kun soittaa eikä itke!

Tosisoittaja soittaa bassot vaikka kumilangalla, nurisematta.
 
On aina vituttanut itkijöiden laaja klaani: vingutaan, itketään ja väännellään potikoita heti jos ei ole Musari tai Fenkku kädessä ja vähintään Hartke piuhanpäässä. Runkuille tiedoksi: Halvemmillakin vehkeillä saa soundia aikaiseksi kun soittaa eikä itke!
 
100% totta.

Mutku mää käytän oikeassa kädessä soittolehdykkää eli plärää. Ja sitte mulla on bassosärölauta. Ni mites sitte?
 
Soittimet on mun fetissi. Mää tykkää soitella ja kattella niitä. Saatan viihtyä tuntikausia jonkun ritsan parissa, hiplailla ja säädellä sitä. Ehkä se on jostakusta hassua tai jopa naurettavaa, mut mie tykkään. Saa leikkiä.
 
Munsta lähes kaikki soittimet on kivoja, niin halvat kuin kalliitkin, vaikka aktiivipeleistä en juurikaan välitä. Joskus on oikein kunnia-asia saada kaamea lähes soittokelvoton peli kuntoon ja eteenpäin jollekkin, joka sitä osaa arvostaa.
 
Nii ja harrastushan tää on ja harrastuksen pitäis olla hauskaa ja siihen kuuluu näiden kamojen kanssa leikkiminen.Ni.

Hyvä kamafilosofia:
 
Kunhan se ei tapa soittajaa, se on ihan hyvä.
 
Kamarunkkaan siihen asti että saan jotain uutta, sitten soitan ja sitten kamrua uudestaan.

Kamarunkkaukseen liittyen... Olin eilen Musamaailmassa ja soittelin sillä Warwickin Rockbass 5 kielisellä nauhattomalla sunburst vempaimella. En tosin vahvistimen kera. Akustinen soundi oli kuitenkin mielestäni erinomainen. Onko kokemuksia ko. bassosta? Se on halpakin.

Mä vaan runkkaan.
 
Jesh!

Tällä hetkellä kamarunkkaan, koska tumppu ei kestä soittamista. Liekö mennyt liiallisesta (kama)runkkaamisesta rikki... Siihen ei osannut ortopedikään sanoa juuta eikä jaata.
 
Selvennykseksi vielä: vasuri on hajalla, ja olen oikeakätinen.

Perhana! Miten vaiva ilmenee?
 
Siis mulla on ihan oppikirjaesimerkillinen jännetuppitulehdus vasurin peukalojänteessä. Vaiva on tullut näppiksen räveltämisestä ja soittamisesta viime kevään aikana, ja paranee helvetin hitaasti (jos koskaan), kun sitä ei pysty kunnolla lepuuttamaan. Pitäis varmaan köyttää käsivarsi kiinni ruhoon.