Rummut: rumpukamat ›

Näyttävätten olevan loppuunmyytyjä...
 
Oho... Ne on sitten eilisen jälkeen loppuunmyyty. Ei olisi pitänyt laittaa linkkiä tänne ;)
 
Muuten aiheeseen vielä... jos puhutaan aloittelijan rumpusetistä, tuo 800 erkkiä kuulostaa aika hurjalta. Etenkin jos on epävarmaa, että onko rumpalointi sittenkään se mikä huvittaa... Ei kai kukaan osta ensimmäiseksi kitarakseenkaan mitään 800 euron ritsaa, vaan kyllä se on se nailonlandola, jolla tapaillaan A-mollia.
 
Itsellä ainakin on se tilanne, että rummut kiinnostaisivat vain sivujuonena. Basso ja kitara ovat kuitenkin se pääsoitin ja niihinkin voisi investoida loputtomasti. Eli jos (?) rummut hankin, niin ainakin aluksi hinta on oltava hyvin minimaalinen... eli valintaa tehdessä hinta-laatusuhteessa ratkaiseva on hinta, ei laatu.

No se tietysti muuttaa tilannetta jos et ole varma siitä jatkatko soittamista tulevaisuudessa. Halpaakin voi ostaa, mutta halvat setit eivät kestä eivätkä esim. keikkakäytössä soi niin hyvin että se mitään herkkua kuuntelijoiden korville olisi. Lisäksi jos haluat päivittää settiä niin pelkkä peltien lisäämien ei auta, vaan kaikki kannut joutuu uusimaan.
 
Itse ostin aikoinaan eka setiksi 300mk:lla tutulta varastosta vanhat reuhkat pois ja niillä soiteltiin jotain Apulantaa sun muuta. Vuoden päivät ehdin soittaa ja teki mieli hankkia paremmat kannut pian, kun soundi oli aivan hirveä. Seuraava setti maksoi 1000mk, se oli sellainen halpasarja (en muista merkkiä) joka uutena olisi ollut ~300e:n arvoinen. Siinäkään ei mistään laadusta ollu kyllä kyse, esim. kalvojen virittäminen tuntui lähinnä vitsiltä koska vire ei pysynyt jne.
Kyseiseen settiin ehdin tuplapedaalit hankkimaan. Seuraavaksi sijoitinkin sähkörumpuihin, Rolandin TD7k settiin josta maksoin ~1300e (joka oli varsin halpa hinta tuohon aikaan). Niitä ehdin alistaa puolitoistavuotta ja soundi oli jo treenikäytössä PA:n läpi aika uskomattoman hyvä verrattuna näihin oikeisiin halpoihin rumpuihin, ja olihan siinä varaa valita ~200 rumpuelementistä sellaiset soundit jotka itteä kiinnosti. Lopulta kuitenkin päätin palata vanhaan kunnon analogiseen ja vaihdoin sähkörummut päikseen nykyiseen Pearlin settiini. Vaikka setti ulkoisesti muistuttaa tavallita rumpusettiä niin kyllä sen laadun kuulee jo eka kertaa soittaessa vähän kokemattomampikin korva. Ostin siihen yhden custom lisätomin ja laajensin sarjaa pelleillä. Tätä settiä olen ehtinyt soittaa ja laajentaa jo 4v. Nyt olisi mielessä myydä koko paketti pois (hinta menee sinne 1200e:n hujakoille kait) ja sijoittaa seuraavaksi jo pieneen mutta todella hyvä soundiseen settiin, joka jäisi todennäköisesti viimeiseksi settivaihdoksi. Tarkoitus olisi hankkia isolla rahalla hyvää soundia ja hiljalleen on muodostunu se juttu mitä haluaa itse soittaa (funk/pop rock) joten tietää jo mitä soundia etsii rummuista.
 
Tää nyt oli vaan mun rumpalin elämänkaari jonka nakkasin vain osoittamaan miten huonompia settejä joutuu vaihtamaan useaan otteeseen. Noi kaks ensimmäistä settiä todellakin oli karmean kuuloisia reuhkoja, mutta kyllähän niitäkin ehti takoa pari vuotta. Toisaalta silloin paukutettiin muutenkin niin tunteella ettei soundilla ollu mitään merkitystä soittamisen kannalta, kunhan vaan kuului ja lujaa. Monta halpispeltiä ehdin pilkkoa :)

Lisään vielä sellaisen hajatelman tähän että olen soittanut myös kahdeksan vuotta akustista kitaraa. Tämä johtuu siitä että kitaristin kanssa sävellettiin ensimmäiset kolme vuotta omat biisit niin että minä komppasin taustat ja kaveri rakenteli soolot, sitten treeneissä sai kakkoskitaristi hoitaa ylöskirjoitetut kitarakompit kun itse taoin rumpuja. Miten tämä liittyy aiheeseen?
 
No akustista kitaraa on siitä lähtien tullut soiteltua ihan vain omaksi huviksi ja haaveilin useaan otteeseen että voisi hankkia sähkökitarankin. Lopulta sain säästettyä kesä- ja iltatöiden rahat Washburning Idol-serie (WI64DL -vihreä) kitaraan. Hintaa oli ja rahaa meni, mutta se kuuluu myös tinkimättömässä laadussa. Vaikka kyseessä ei olekaan vielä 1500e:n hintaluokan keppi niin on se kummiskin keskitasoa parempisoundinen kitara (laatumikeillä jo tehtaasta) ja nätti ku mikä (http://www.washburn.com/electrics/idol/wi64dl.htm , vihreä).
 
Pointtina tässä siis se että jaksoin odottaa sekä säästää kunnes sain sen mitä halusin. Eipä joudu tuskailemaan pörisevien soundien kans, kauppaamaan tätä välillä pois ja vaihtamaan parempaan vaan saa tyytyväisenä soitella vuodesta toiseen. Olisinpa vaan ymmärtänyt tämän jo toista rumpusettiä vaihtaessa :)

Halvat kitarat on vähän eri asia, kun niitä ei tarvitse paljoa murehtia sitten kun tajuaa että tulipas ostettua paskaa. Viis kymppiä sinne tai tänne. Sen sijaan sijoitettaessa vaikka 500 euroa halvimpaan paskasettiin ja 302:n pelteihin, menee noikin rahat hukkaan ja sitten pännii myöhemmin. Ei noita kitaroita ja rumpuja voi suoraan verrata keskenään, kun n. 1000 eurolla saa jo käytännössä huipputasoisen kitaran mutta vain suunnilleen keskitasoisen rumpusetin.

Huhhuh....Tarina elävästä elämästä: Poikani aloitti päristelyn 4 - vuotiaana, mun vanhoilla Ludwigeilla. Tarvittuani rumpujani ostin hänelle tuollaisen setin ( poika oli silloin 7 - vuotias.) Kaksi kuukautta soitettuaan tuolla rumpuja muistuttavalla setillä, hän tuli kertomaan:" faija hei, noi rummut on ihan paskat". Epäuskoisena tuliterää settiä tarkastellessani havaitsin poikani olevan oikeassa. Rummunkuvatukset olivat hajoamistilassa.
No, pääsihän niistä eroon, kunhan ne rakennettiin uudelleen.
Pojalle hankittiin Mapexit tilalle ( Käytettyinä 4000mk ). Harrastus pelastettiin!!
 
Pelasta sinäkin harrastuksesi ja osta laatumerkkiä, vaikka vanhempaakin. Säästä ja odota, se oikea löytyy varmasti. (
Löysin itelle Yamaha 9000 + Avedis Zildjan Haitsu + Ride, orkkis HW:llä 3000mk:lla. ) Odota....ja säästä vähän lisää.

Itseasiassa näen halvoissa kitaroissa ja rummuissa paljonkin yhtäläisyyksiä siinä mielessä että nuoret harrastajat etsivät aina hyvää ja halpaa, joka onkin sitten sen luokan dilemma että...
 
Kyllä ne ensimmäiset kitaratkin ovat usein joko thomanin halpoja combo-paketteja tai anttilan rockrock-kitaroita. Valitettavasti myös kuluttajat huomaa varsin pian sen kuinka huonolta ne kuulostavat. Siinä on sitten vaarana hyvän harrastuksen pilalle meneminen "kun laitteet on huonot eikä soittokaan suju"...
 
Ymmärrän kyllä jos budjetti on tiukka, silloin pitää pistää vain parasta mitä rahalla saa. Jos kuitenkin on valmis vähän venymään aikataulussa ja tekemään harrastuksen eteen töitä niin suosittelisin hankkimaan kerralla hyvät vermeet, koska laadukkaista tuotteista pääsee taatusti eroon jos soittaminen ei yhtäkkiä kiinnostakaan ja myös harrastuksen aloittaminen on mielekkäämpää kun voi oikeasti tuntea olevansa ylpeä omistamistaan soittimista :)
 
Itse olen tällainen poroporvariopiskelija että töitä teen niska limassa ja rahat pistän musavermeisiin periaatteella "laadusta ei tingitä". Olen liian monesti joutunut vaihtamaan äänikorttia, mikkiä ja kaiuttimia sen takia että piti saada hyvää halvalla, joten nyt viisastuneena voin sanoa että halpaan en enää sijoita (ellei halvalla saa jotain OIKEASTI hyvää, poikkeuksiakin on)

Huhhuh....Tarina elävästä elämästä: Poikani aloitti päristelyn 4 - vuotiaana, mun vanhoilla Ludwigeilla. Tarvittuani rumpujani ostin hänelle tuollaisen setin ( poika oli silloin 7 - vuotias.) Kaksi kuukautta soitettuaan tuolla rumpuja muistuttavalla...
 
Hyvä kirjoitus, ja hyvä esimerkki. Näinhän se menee.
 
Sait muuten aika pirullisen hyvään hintaan noi Yamahat+räippeet...=)
 
Itse olen tällainen poroporvariopiskelija että töitä teen niska limassa ja rahat pistän musavermeisiin periaatteella "laadusta ei tingitä". Olen liian monesti joutunut vaihtamaan äänikorttia, mikkiä ja kaiuttimia sen takia että piti saada hyvää halvalla, joten nyt viisastuneena voin sanoa että halpaan en enää sijoita (ellei halvalla saa jotain OIKEASTI hyvää, poikkeuksiakin on)
 
Köyhällä ei ole varaa ostaa paskaa, sitä mieltä olen.=)

Hyvä kirjoitus, ja hyvä esimerkki. Näinhän se menee.
 
Sait muuten aika pirullisen hyvään hintaan noi Yamahat+räippeet...=)
 
Joo, se nyt oli semmonen once in a lifetime juttu.
Tämä tarinan poika on nyt 18vee ja viime syksynä päätin, että nyt hankitaan semmoset kannut joita pystyy laajentamaan tarvittaessa. ( On nimittäin pojan harrastus jatkunut ). Pistettiin jammut vaihtoon ja hankittiin Tama Starclassic Maplet. Hinnaltaan aivan h:tin suolaiset, mutta onhan se setti nyt sitten laajennettavissa.
 
Niin ja ne jammutkin löysivät hyvän kodin. Näiltä sivuilta eräs kollega ne löysi ja halvalla. Olivat lojuneet liikkeessä lähes vuoden. Herätti kyllä ihmetystä etteivät kelvanneet aikaisemmin.

Niin ja ne jammutkin löysivät hyvän kodin. Näiltä sivuilta eräs kollega ne löysi ja halvalla. Olivat lojuneet liikkeessä lähes vuoden. Herätti kyllä ihmetystä etteivät kelvanneet aikaisemmin.
 
Ai joo, taisivat olla Levytukussa. Perkule kun ei ite tullu huomattua...
 
Noniin, jos pojalla on nyt alla Starclassic maplet, niin ei pitäis kamoissa ainakaan olla mitään valittamista.=)

Juu, tunnettua merkkiä kannattaa ostaa. Kerran se vaan kirpaisee, mutta ainakin jostain Pearlin, Taman, Yamahan tms setistä pääsee eroon,mikäli soittoinnostus laantuu.
 
Vinkkinä: Lohjalla olis rumpukirppari kohdakkoin:
http://groups.msn.com/Rummut/drumsout.msnw
 
Tuolta vois olla noi valkooset Taman Swingstarit... olikos ne ny 260e ja kalvotki näytti olevan suht kunnos ja oli jotai pelteiki mukaa...

Ai joo, taisivat olla Levytukussa. Perkule kun ei ite tullu huomattua...
 
Joo, siellähän ne huilas melkein vuoden verran, ja lopulta myytiin tosi halvalla.
Mä niitä yritin suoraankin myydä aikoinaan, mutta paikalle eksyi vaan muutama "renkaanpotkija", jotka ei tajunnu laadun päälle mitään.
Lopulta sitten vitutti niin paljon, että kysyin putiikista josko heille kelpaisi vaihtovälineenä moiset hylkyvehkeet. Heille kyllä kelpasi ( niilläkin oli käynyt " renkaanpotkijoita " niitä tamoja väijymässä, ehkä pelkäsivät, että ne jää käteen.)
Ja kaiken huippu oli se, että sain niistä jammuista huomattavasti enemmän kuin olin itse niitä myydessäni kehdannut pyytää.
No tietysti Taman katteet antaa mahdollisuuden reiluun hyvitykseen, mutta enivei...
 
Taman settiin on kyllä poika ja isäkin todella tyytyväisiä. En ole hienompaa livesoundia kuullut.

älä helvetissä!!!!! ostin kanssa joskus paskat rummut (pulset) ja ne alko vähän kaduttamaa......

... joten varmaan alkuperäiseen kirjoitukseen on jo vastauskin tullut: Kallistahan tää rumpujen soitto on, äkkiä siihen rahaa palaa lähes 1000e, mutta toisaalta laatuun kannattaa sijoittaa. Aloittelijat ja optimistit kauhistelevat hirveää hintaa, mutta samalla pidemmän aikaa harrastaneet varoittelevat ostamasta 'halpaa ja hyvää' kun siitä vaan tulee paha mieli. En osaa sanoa muuta kuin että osta parasta mitä rahalla saat ja mieluiten säästä vielä hieman lisää.

Halvimmalla pääset jos ostat esim. tuon rumpusetin ja hankit sitten jotku pahanmielenpellit käytettynä, sillä esim. paisteen 502 -sarjan haikat saa ~30e:llä käytettynä, kuin myös riden. Kuitenkin siihen ensimmäiseen crashiin kannattaa sijoittaa ~150e, koska kyseinen pelti pelaa tärkeää osaa soittaessa.
 
Anteeksi välimerkin rakasteluni, mutta tuo iski silmään. Mielestäni haitsut ja ride pelaavat kyllä suurempaa roolia... Niihin kyllä mielestäni kannattaisi ennemmin sijoittaa kuin krässiin. Vai mikä oli pointti?