Yleistä keskustelua musiikista ›

Lueskelin tässä taasen, miten jostain laatikonpohjalta oli taasen löytynyt jonkun artistin jotain jäljellejääneitä nauhoja ja tuli mieleen että mitenköhän nykyajan äänitysten kadonneita helmiä saa restauroitua 30 vuoden kuluttua.
 
Kun ei enää ole mitään nauhoja vaan väsätään vaan ProToolsilla yms. ja poltellaan rompuille ja erilaisille backupnauhoille niin löytyyköhän vuonna 2034 enää sellaista Macciä tai muuta härvätintä, joka pystyy lukemaan tuota dataa ja onko enää mitään ohjelmaa, johon sen voi viedä. Ja romput yms. ovat hiukkasen helpommin katoavaa tavaraa kuin pään kokoiset kelanauhat.
 
Olen tässä vaan viime päivinä töissä kamppaillut kaikenlaisten 8v vanhojen tiedostoformaattien ja backupmedioiden kanssa ja hankalaa on ollut. En voi kuvitellakaan miten vaikeaa tälläinen olisi 30v kuluttua. Lisäksi osa ikuisiksi tarkoitetuista tallennusmedioista oli vetänyt bittinsä aivan solmuun jo muutamassa vuodessa.
 
Minusta on oikeastaan aika pelottava asia että tietynlainen musiikillinen perintö voi hävitä bittiavaruuteen. Sama juttuhan vähän uhkaa perheiden valokuvausta digikameroiden myötä. Ei ole enää valokuva-albumeita, joita lastenlapset sitten selailevat ja naureskelevat vaatteille.
 
(Ja tiedän, perinteisissä nauhoissa ja filmeissä on omat säilyvyysongelmansa, mutta ainakin data on hiukan konktreettisemmassa muodossa..)

Sellainenkin aspekti tuli mieleen, että kaikenlainen tallentaminen on nykyään todella halpaa, jopa ilmaista, kun taas muinoin keloille nauhoittelu oli suhteellisen hintavaa puuhaa. Datan tuhoaminenkin käy digiaikana napin painalluksella, ja päälle voi taas tallentaa uutta. Kynnys ei ole kovin korkea. Keloista sen sijaan ei varmaan kovin mielellään hankkiuduttu eroon sen jälkeen, kun sinne oli kerran rahaa vastaan jotain saatu.
 
Valokuvat ovat ainakin minulle asia erikseen. Toistaiseksi ei ole tullut mieleenkään korvata filmikameraa digitaalisella. Kaikki se fiilis, minkä takia kuvia otetaan, kuolee tietokoneen näytöllä. Niin, voi niitä kuvia digikamerastakin kehittää paperille, mutta moniko tekee niin? Tai sitten voi käyttää ihan oikeaa kameraa. Ok, onhan digikamerasta se etu, että voi ennen paperille kehittämistä päättää, mitkä kuvat säilytetään ja mitkä menivät pieleen.
 
Olen kerran nähnyt digikuvia "normaalissa" formaatissa, ja minusta ne eivät näyttäneet ihan normaaleilta. Värit olivat jotenkin kovia, ja kontrastit ylikorostuneita. Kameralla on tietysti osuutensa asiaan, mutta.

Olen kerran nähnyt digikuvia "normaalissa" formaatissa, ja minusta ne eivät näyttäneet ihan normaaleilta. Värit olivat jotenkin kovia, ja kontrastit ylikorostuneita. Kameralla on tietysti osuutensa asiaan, mutta.
 
Enemmän merkitystä on tulostimella ja tulostajan ammattitaidolla.

"Olen kerran nähnyt digikuvia "normaalissa" formaatissa, ja minusta ne eivät näyttäneet ihan normaaleilta. Värit olivat jotenkin kovia, ja kontrastit ylikorostuneita. Kameralla on tietysti osuutensa asiaan, mutta"
 
Joo.. jos kuvataan paskalla kameralla, niin paskaahan sitä pukkaa tulemaan.
 
Digikamera ei poikkea tekniikaltaan juurikaan kinokameroista. Filmin tilalla on cmos/ccd kenno. Big deal.
 
Nimim. Eilen tuli 42kuvan tilaus Ifiltä, 7 euroa.

Oikeestaan ihan hyvä, jos tämän sukupolven musiikki häviää joskus. Jää sitten aina seuraaville sukupolville se uuden musiikin löytämisen ilo. Puhumattakaan siitä, että 90% tuotetusta musiikista on kuitenkin aina skeidaa.

joita lastenlapset sitten selailevat ja naureskelevat vaatteille.
 
Hoho. hyvä kommentti +

Oikeestaan ihan hyvä, jos tämän sukupolven musiikki häviää joskus.
 
Aamen.

Oikeestaan ihan hyvä, jos tämän sukupolven musiikki häviää joskus.
 
Jep, samaa mieltä.
 
Olen itsekin tätä samaa asiaa miettinyt. Mielestäni on kauhea ajatus, että joskus tulevaisuudessa musiikkia ei julkaistaisi enää missään "oikeassa" muodossa vaan kaikki on bitteinä jossain mp3:silla. Ja pahempaa vielä on se, että tähän suuntaan ollaan todellakin kokoajan menossa, nettiyhteydet nopenevat ja halvenevat, kaikki osaavaat ladata musiikkia, jolloin kukaan ei enää levyjä osta. Sen jälkeen musiikkia ruvetaankin (pelottavaa on myös se, että tätä on jo alettu tekemään) myymään internetissä mp3-muodossa.

Oikeestaan ihan hyvä, jos tämän sukupolven musiikki häviää joskus.
 
Heh. Ehkä tekniikan kehittymisen salattu tarkoitus onkin juuri tämä? Pikkupäät eivät itseriittoisessa huumassaan tajua, että pilkka kolahtaakin ennen pitkää omaan nilkkaan.
 
P.S. Samaa mieltä Angusin kanssa siitä, että jos musiikki muuttuu kokonaan ns. aineettomiksi tallenteiksi, siinä kyllä menetetään jotain. Kyllä albumin täytyy olla myös esine jota voi hiplata ja tutkailla ja kuljettaa mukana, samoin kuin kirjan. Vasta tuossa just kaivelin vanhoja kasettejani, ja onhan ne melkomoisia kulttuurihistoriallisia aarteita :)

Enemmän merkitystä on tulostimella ja tulostajan ammattitaidolla.
 
Tämä kyllä hukkaa minusta digikameran suurimman edun, jolla se digi mulle myytiin btw, kuvaamisen helppouden. On helppo napsia automaattidigillä muistokuvia, mutta olisi kiva jos niiden tulostaminen olisi yhtä helppoa. Lopputulos tässä on se, että minusta on helpompaa kuvata tuolla Nikonin vanhalla FG:llä ja viedä filmirulla kehitettäväksi, kuin kuvata tolla meitin uudella Olympus mjyyllä, ja pähkäillä tietokoneen kanssa kaiken maailman värimäärittelyjen kanssa. Minua on huijattu.

Tämä kyllä hukkaa minusta digikameran suurimman edun, jolla se digi mulle myytiin btw, kuvaamisen helppouden. On helppo napsia automaattidigillä muistokuvia, mutta olisi kiva jos niiden tulostaminen olisi yhtä helppoa. Lopputulos tässä on se, että minusta on helpompaa kuvata tuolla Nikonin vanhalla FG:llä ja viedä filmirulla kehitettäväksi, kuin kuvata tolla meitin uudella Olympus mjyyllä, ja pähkäillä tietokoneen kanssa kaiken maailman värimäärittelyjen kanssa. Minua on huijattu.
 
Näin just on. Digikameralla kun ei periaatteessa kuvata hyviä kuvia, vaan riittävästi materiaalia, mikä puolestaan "kehitetään" kuvankäsittelyohjelmassa. Mikä siis mikä mimmosenakin tulee masiinan mukana, mutta erot ne on näissäkin. Niingo myös vanhan paperikuvan kehityksessä.
Hyvä lopputulos = Photoshop ja taito, hyvä printteri ja hyvä paperi = omat pimiöt sun muut kemistin taidot ja hyvä paperi.
 
Mutta siis, just noin. Ainakaan minusta se vanha käsityö ei ole tavallansa hävinnyt mihinkään mistään vaan voi vain olla, että sen kultahipun sijasta veistetään pikseliä!
 
Sellaisen kuvitteellisen helppouden kyllä digisuhinat ovat saaneet aikaiseksi. Onhan se iisimpää myydä "halpaa" ohjelmaa, mikä tekee nappia painamalla.

Tämä kyllä hukkaa minusta digikameran suurimman edun, jolla se digi mulle myytiin btw, kuvaamisen helppouden. On helppo napsia automaattidigillä muistokuvia, mutta olisi kiva jos niiden tulostaminen olisi yhtä helppoa.
 
No mutta voithan sinä siitä koneeltasi ottaa yhteyden esim. www.efoto.fi:hin ja lähettää kuvat sinne, sieltä ne tulee takaisin "oikeina" kuvina muutamassa päivässä postilaatikkoosi. Muistaakseni 20 senttiä per kuva ja 2 euroa postimaksua.

No mutta voithan sinä siitä koneeltasi ottaa yhteyden esim. www.efoto.fi:hin ja lähettää kuvat sinne, sieltä ne tulee takaisin "oikeina" kuvina muutamassa päivässä postilaatikkoosi. Muistaakseni 20 senttiä per kuva ja 2 euroa postimaksua.
 
Tätä juuri tarkoitin kun puhuin digikuvista normaalissa formaatissa, en mitään kotiprinttauksia. Eiköhän noilla hemmoilla ole kuitenkin printterit sun muut aika vimosen päälle.

Kun nyt satun olemaan alalla, on pakko myös hieman osallistua keskusteluun.
Henkilökohtaisesti suosittelen digikuvien teettämistä aidolle valokuvapaperille ja perinteisen kehitysmenetelmän kautta. Näin pystytään lupaamaan yli sadan vuoden säilytys kuvalle, mihin kotitulostuksessa ei vielä päästä. Olen kohdannut asiakkaita, joilta on kuvat "kadonneet" tietokoneelta tai muistikortilta ja jäljellä on aikoastaan muistikuvia. Se on todella ikävää, kun yleensä kuvat olivat jostain ainutlaatuisesta tapahtumasta esim. lapsenlapsen syntymästä tms. Kuvien valmistaminen kun näinä päivinä sattuu olemaan nopeaa, edullista ja helppoakin, kannattaa ainakin tärkeimmät kuvat kehittää ehdottomasti. Perinteisestä kuvasta kun saa myös uuden kuvan, vaikka 50 vuoden välein mikäli värit haalistuvat, heh.
 
Mitä kuvien värisävyihin, kontrastiin, värikylläisyyteen tai valotukseen tulee, niin lähes jokaisessa kehityspaikassa on omanlaisensa värimaailma. Kannattaa kokeilla eri paikkoja ja etsiä niistä valmistamo, jonka jälki miellyttää omaa silmää eniten. Aina se edullisin ei ole se paras vaihtoehto, jos laatua mitataan. Suuremmat valmistamot tekevät ns. nollakopiota johtuen suurista määristä ja pienemmät paikat panostavat enemmän kuvanlaatuun korjailemalla värisävyjä, kontrastia, valotusta yms... Aivan, arvasitte, olen todellakin pienemmässä yrityksessä töissä, heh...
 
Mutta näin, jatketaan.

No mutta voithan sinä siitä koneeltasi ottaa yhteyden esim. www.efoto.fi:hin ja lähettää kuvat sinne, sieltä ne tulee takaisin "oikeina" kuvina muutamassa päivässä postilaatikkoosi. Muistaakseni 20 senttiä per kuva ja 2 euroa postimaksua.
 
Mutta ei näytä siltä mihin olen tottunut tuo.

Siis ei kai kenelläkään oo varaa nykyaikana kangistua kaavoihinsa niin pahasti, että jonkun kuvien kehittämisen muuttuminen muodostuu ongelmaksi.

Utopioin:
 
Ihmiskunnasta on kehittymässä suuri yhtenäinen organismi. Mm. televisio, internet, tietoverkot, sen hermoverkkoina. P2P-systeemien toiminta tavallaan jo muistuttaa aivoja. Aivoissakin informaatio siirtyy paikasta toiseen ja jos jotain tuhoutuu, mitään ei todennäköisesti häviä koska kaikki informaatio on varastoitu moneen paikkaan.

Lopputulos tässä on se, että minusta on helpompaa kuvata tuolla Nikonin vanhalla FG:llä ja viedä filmirulla kehitettäväksi,
 
Minun mielestäni vielä mukavaa on yksinkertaisesti vain lähettää ne kuvat sinne kehittämölle sähköisesti, ja saada valmis tavara takaisin kotiinkuljetettuna. Paljon vähemmän vaivaa.

Minun mielestäni vielä mukavaa on yksinkertaisesti vain lähettää ne kuvat sinne kehittämölle sähköisesti, ja saada valmis tavara takaisin kotiinkuljetettuna. Paljon vähemmän vaivaa.
 
Mä lähdinkin siitä, että kuvat näyttää hyvältä kun saan ne käsiini.