Yleistä keskustelua musiikista ›

Sanotaanko vaikka
 
Radiohead - Ok Computer
Soundgarden - Superunknown
Live - Throwing Copper
Stone Temple Pilots - Core

Niitä tärkeitä levyjähän on hirveä määrä, joten listaan tässä sellaisia albumeja jotka ovat vieneet musiikillista kehitystäni jollakin tavalla uuteen suuntaan.
 
* Popeda - Harasoo
Pikku-Tapion ensimmäinen kosketus "oikeaan" rockiin. Ikää oli 5 vuotta ja into hirmuinen. "Suksi, suksi ei luista mihinkään..." hoilottelin kotona ja päiväkodin pihalla niinä aikoina. Kirjoitinpa Popedan pojille jopa fanikirjeen heti kun opin kirjoittamaan. (Myönnän muuten pitäväni tästä levystä melko paljon vielä nykyäänkin.)
 
* Kiss - Kiss
8-vuotislahjaksi saatu C-kasetti muutti taas maailmaani. Enhän mä tästä paljon muuta ymmärtänyt kuin että siinä soittaa rajunnäköiset meikatut miehet kovaa rockia, mutta se riitti. Siitä lähti tähän ikään asti jatkunut raskaan rockin ja metallin diggailu. Ei tämäkään nykyisin kuunneltuna ole pöljempi levy, vaikka Kissillä parempaakin tavaraa on.
 
* Guns N' Roses - Appetite for destruction
Yksi maailman parhaista rock-levyistä räjäytti tajuntani 13 vuoden iässä. GNR oli ykkösnimi vuoden verran, kunnes sitten tuli...
 
* Metallica - Ride the lightning
Muistan aina kun iskin tämän albumin (C-kasettina silloin toki) ensimmäistä kertaa soittimeen. Aiemmin vain niitä Black albumin "hittejä" kuulleelle Fight fire with fire iski niin kovaa, etten päässyt sitä pitemmälle moneen tuntiin. Paras Metallica vielä tänäkin päivänä IMHO.
 
* Cannibal Corpse - Tomb of the mutilated
Klasu soitti joskus 1993 Metalliliitossa CC:tä ja siitä lähti death metal-kierteeni. Tämä levy on ko. yhtyeen tuotannossa ylittämätön, parhaita levyjä joita omistan.
 
* Amorphis - Tales from the thousand lakes
Tärkeä vaikuttaja, koko murrosikäni soundtrack. Paljon vaikutteita imettiin tältä levyltä myös sille järjettömän huonolle bändille jossa "lauloin" silloin. Kuuntelussa aina vaan ja uudestaan edelleenkin.
 
* Impaled Nazarene - alkupään tuotanto
Vei taas järjen mennessään silloin joskus, edelleenkin silloin tällöin kuuntelussa. Raaka voima ja aggressiivisuus kulminoitui tähän bändiin ihan ennenkuulumattomalla tavalla. Black metallia tuli sitten kuunneltua enempikin sen jälkeen, kuten myös tänään.
 
* Jean Michel Jarre - Images (kokoelma)
Opetti, että konemusiikkikin voi olla hyvää. Niitä harvoja ei särökitaraa sisältäviä levyhyllyni kulmakiviä.
 
* YUP - Yövieraat
Tutustuin tähän yhtyeeseen ko. levyn kautta. Paras levy maailman parhaalta bändiltä tämä. Koko tuotanto löytyy nykyisin hyllystä ja fanitus on armotonta. Osuu minulle tarpeelliseen saumaan sekä musiikillisesti että tekstillisesti. Kierous ja älykkyys kohtaavat upealla tavalla.
 
Ja voisihan tätä listaa jatkaa vaikka kuinka, mutta tuossa nyt sellaisia itselleni erittäin tärkeitä vaikuttajia sieltä kärkipäästä. Musamakuni on kehittynyt niin monipuoliseksi, että tavalla tai toisella tärkeiden levyjen lista veisi liikaa palstatilaa...

Tärkeät levyt (kokoelmia ei laskettu mukaan!):
 
The Who - Who's Next
Judas Priest - Point of Entry
Deep Purple - Machine Head
Led Zeppelin - II
Van Halen - I

Pistänpä minäkin tähän joitakin tärkeimpiä, kun kerran muutkin...
 
Rush - Signals
Tämä oli ensimmäinen ostamani Rushin levy ja ehkä myös ensimmäinen progeksi luokiteltava ostos. Hienoja syntetisaattorivalleja ja muutenkin tiukkaa soittoa. Minulle yksi Rushin parhaista kokonaisuuksista.
 
Rush - Presto
Sama bändi, mutta täysin erilainen levy. Aluksi en ollut tästä oikein mitään mieltä, mutta vähitellen aloin pitää yhä enemmän ja enemmän. Hienoja, tarttuvia melodioita ja välissä sopivasti progevivahteita. Ja yksilösuoritukset tietysti huippuluokkaa.
 
Toto - Toto IV
Todella kova pop-levy, ehdottomasti Toton paras. Ei mitään ylimääräistä. Kaikki toimii. (Sanoitukset tosin ovat vähän yksipuolisia...)
 
Marillion - Brave
Yksi hienoimmista teemalevyistä ikinä. Raskasta aihetta käsitellään tyylikkäästi. Todella kauniita melodioita ja sointukuvioita. Vaatii syventymistä ja ehkä tietyn mielentilan, mutta palkitsee moninkertaisesti.
 
IQ - Dark Matter
Tämä on niin uusi levy, että on ehkä vähän aikaista sanoa mitään lopullista, mutta minulla on sellainen tunne, että tästä on tulossa minulle todella tärkeä. Jo nyt alan kallistua sille kannalle, että levy päihittää Subterranean ja Everin IQ:n parhaana tuotoksena. Hienoja sävellyksiä ja erittäin tyylikkäät soundit.

Metallica-Master of Puppets.
 
Itselleni tärkein metallilätty. Tämän tahdissa sitä opetellaan kitaransoittoa hampaat irvessä. Levyllä ei ole yhtään heikkoa lenkkiä ja Orion on maailman paras instrumentaali.
 
Children of Bodom-Hate Crew Deathroll
 
Tämä heräteostos tutustutti minut CoB:iin. Ensin tuli sellainen "Mitä v****a?"-reaktio, mutta lisä kuuntelulla huomasi kuinka hyvä se oikeasti on. Ja A. Laiho on hyvä esimerkki siitä, että hevimiehen ei tarvitse ottaa itseään liian vakavasti.
 
Yngwie Malmsteen-Rising Force
 
Neoklassisen tiluliluhevin raamattu.
 
Tarot-Suffer our Pleasures
 
Koska vanhoja Tarot-levyjä on lähes mahdoton löytää, päädyin ostamaan tämän netistä imaistun Undead Son-biisin innoittamana. Ensimmäiset viisi kappaletta ovat klassikkoainesta. Marco Hietalan tulkinta on upeaa.
 
Slayer-Reign in blood/South of heaven/Seasons in the Abyss
 
Speed/Trashmetallin merkkipaaluja jotka eivät esittelyä kaipaa.
 
Ozzy Osbourne-Blizzard of Ozz
 
Ozzyn soolodebyytti on täynnä kasariheviklassikoita: Crazy Train, Mr. Crowley, Goodbye to Romance...
 
Nightwish-Oceanborn
 
Erittäin upeaa ja silloin joskus ennenkuulematonta.
 
Motörhead-Overkill
 
Nimikkobiisi iskee kuin miljoona volttia. Mötikän paras levy
 
Nolot nautinnot:
 
Hammerfall on kaikkine kliseineen erittäin menevää sankariheviä.

Tässäpä joitain:
 
Darkthrone: A Blaze in the northern sky
Dimmu Borgir: Spiritual Black dimensions
Gorgoroth: Antichrist-MCD
Bathory: s/t
Emperor: s/t / Wrath of the Tyrant
 
Edit. Skandimerkit omille paikoilleen

Noin pikaisesti mietittynä eniten elämääni vaikuttaneet levyt ovat:
 
Genesis - Selling England By The Pound
Radiohead - OK Computer
Nick Drake - Five Leaves Left
Queen - A Night At The Opera
Smashing Pumpkins - Siamese Dream
Neil Young - On The Beach
 
En valinnut hyviä levyjä summittaisesti, vaan mietin miksi kukin niistä on niin tärkeä. Kun pistin joskus 'Selling England':in soittimeen ja kuuntelin kiekon pari kertaa läpi, tunsin löytäneeni jotain aivan uudenlaista musiikkia, joka veti minut mukaansa ennennäkemättömällä tavalla. 'Selling' toimii edelleen parhaiten yömusiikkina.
 
'On The Beach':ia kuunnellessani hämmästyin, kuinka monta kertaa levyä voi luukuttaa parin päivän sisään ja saada joka kerta siitä enemmän irti. Matka alun rempseästä poprockista melankoliseen lopetukseen avasi silmäni monessakin mielessä. Ehkä tärkeimpänä asiana opin arvostamaan akustista musiikkia aivan uudella tavalla. 'Ambulance Blues' on minulle se levyn tärkein biisi.
 
Nick Draken 'Five Leaves Left' syvensi kiinnostustani folkmusiikkiin. Hämmästyn yhä sitä tunnelmaa, jonka Nick loihti pienistä elementeistä levyilleen.
 
'A Night At The Opera' oli ensimmäinen studiolevyni Queenilta. Kokoelmien jälkeen sen vivahteikkuus ja vaihtelevuus yllätti ensin, mutta pian opin sulattamaan monimuotoisen biisivalikoiman yhdeksi kokonaisuudeksi. 'Opera' on siitä tärkeä levy, että sen jälkeen halusin tutustua hyvinkin monenlaiseen rock-musiikkiin.
 
Pumpkinsin 90-luvun alun mestariteos 'Siamese Dream' oli yksi niistä levyistä, joiden kautta ymmärsin, että hyvä musiikki ei ole aina sitä klassista rockia. Tämän levyn kautta opin sulattamaan erilaisia soundimaailmoita ja aloin tutustumaan enemmän 90-luvun artisteihin, mikä oli ihan helvetin hyvä veto. Joskus muinoin tietämättömänä urpona minulla oli käsittämättömiä ennakkoluuloja modernimpaa musiikkia kohtaan. Eipä ole enää.
 
'OK Computer' oli sellainen itsestäänselvyysostos musiikkimakuni laajenemisen myötä. Onhan se sellainen ääniveistos, jonka kaltaista saa etsimällä etsiä. Tämänhetkinen Mekkani.

Aika tylsä vastaus, mutta kun nuo 3 ovat vaan niin hyviä. Nämä myös johdattivat minut todellisen laatumusiikin pariin.
 
Radiohead: OK Computer
Oasis: Definitely Maybe
Manic Street Preachers: The Holy Bible

No tuo SMG:n Onnelliset kohtaa on aika mahtava. En oo kyllä pitkään aikaan kuunnellut. Mutta sitä en myisi mistään hinnasta.
 
EDIT:
Lisätään nyt vielä muutama sitten..
 
Metallican Load on ollut ehkä kitaransoiton kannalta kaikkein tärkein levy. Levyhän on täynnä hyviä riffejä jotka oppi melko helposti soittamaan, jopa aika varhaisessa vaiheessa (tietty tässäkin osaaminen voidaan tulkita monella tavalla.. ;) ) Ai niin, ja tämä levy oli myöskin ensimmäinen cd:ni niin sekin lisää tunnearvoa.
 
Mercyufl Fatelta Into the Unknown levyn biisejä on tullut soiteltua paljon aikoinaan ja sitä levyä on toisinaan upeaa kuunnella vaikka en kuuntele metallia nykyään enää niin paljon kuin aiemmin.
 
Maija Vilkkumaan levyt ovat kaikki tärkeitä koska niihin liittyy eniten muistoja erilaisista tilanteista. Ja mielestäni Maijalla on helvetisti hyviä biisejäkin.. ei pelkästään muistojen takia tule kuunneltua.

Laitanpa omaan listaani levyn perään sulkeisiin esimerkkibiisin, kun kuitenkin haluatte tutustua :)
 
Pain Of Salvation: One Hour By The Concrete Lake (New Year's Eve)
 
Käsittämättömän energinen ja ennen kaikkea monipuolinen kokonaisuus. Ehkä ensimmäinen levy jonka myötä todella löysin lyriikoiden merkityksen, ja huh, Pain Of Salvationin lyriikat ovat kyllä sitä luokkaa että niitä ei todella voi jättää huomioitta, varsinkin kun Daniel Gildenlöw tylkitsee vokaalit todella koskettavasti. Levy on synkkää mutta samalla käsittämättömän kaunista progea. Tyylikästä soittoa, ei juurikaan turhaa kikkailua vaan kaikella on paikkansa ja oikeutuksensa.
 
Fates Warning - A Pleasant Shade Of Gray (Part VI)
 
Tunnelmallinen ja pehmeä progemetallilevy jossa on paljon fiilistelyä ja leijailua. Käsittämättömän tyylikkäitä riffejä, upeat soundit. Yksinkertaisen vaikuttava.
 
Future Sound Of London - Lifeforms (Dead Skin Cells)
 
Ensimmäinen kuulemani konemusiikkilevy jonka arvioin viiden tähden arvoiseksi. Tuplalevy, todella erikoista soundia, vastaavaa en ole kuullut oikeastaan missään. Omituinen koktail ambientia, teollisia ääniä, luontoa ja värisyttäviä synasweeppejä. Paikoin jumittavaa ja hypnoottista, paikoin taas hyvinkin menevää ja tanssittavaa. Musikaalista trippailua.
 
Shpongle - Tales Of The Inexpressible (Once Upon The Sea Of Blissful Awareness)
 
Tätä sanoisin maailman psykedeelisimmäksi levyksi. "Konemusiikkia", mutta todella orgaanista, sisältää paljon oikeita soittimia ja ihmisääniä. Tätä levyä voisin sanoa kauneimmaksi koskaan kuulemakseni levyksi. Aiheuttaa väristyksiä ja kyynelehtimistä alusta loppuun. Levystä löytää jotain uutta jokaisella kuuntelulla, musiikki on häkellyttävän monikerroksista. Tyylilajiksi määritellään usein psydub, mutta mielestäni se ei tee musiikin vivahdeikkuudelle oikeutusta...
 
Tool - Lateralus (The Patient)
 
Lateralus on vaan ihan vitun hieno kokonaisuus. Etenkin soittimien määrään huomioonottaen todella rikkaat ja monipuoliset soundit. Kaikella on merkityksensä ja paikkansa, biiseissä ei ole mitään turhaa ja kaikki instrumentit ovat keskenään samanarvoisia. Jumalaiset lyriikat. Lateralus on vaan jotain täysin erilaista kuin mikään muu.
 
Pink Floyd - Dark Side Of The Moon (Us And Them)
 
Suosikkilevyni tältä loistavalta yhtyeeltä. En tiedä miksi juuri tämä levy on minulle Floydin paras, "tuntuu vaan siltä" Biisimateriaali tykittää, soundit ovat mehevät, kaikki toimii. Tyylikäs draamallinen kaari ja kaikki. Nam.
 
King Crimson - Red (Starless)
 
Uusimpia suosikkejani. Tämä bändi on vaan niin omituisen häiriintynyt ettei se mitenkään voisi olla vetoamatta minuun. Hallittua kaaosta. Erityisesti lopetusbiisi Starless potkii niin täysillä että tukka lähtee.
 
Ulver - Perdition City (Lost In Moments)
 
Hämärää ja syksyistä ambient-triphop-jazz-elektro-maalailua. Sateisen kaupungin neonvalojen loistetta syksyisenä iltana. Hajottavan hieno levy, kirvoittaa kyyneliä useammassakin kohdassa.
 
Pyydän anteeksi superlatiivien ja muiden ylisanojen määrää. En tunne sanan "kohtuus" merkitystä.
 
Tässä ei varmaan ollut läheskään kaikki olennaiset levyt, kirjoitan ehkä myöhemmin lisää :>

John Frusciante: Kaikki levyt, sain täysin uutta näkökulmaa musiikkiin. Toimii aina vaikkei olekaan musikaalista huippua
 
Bob Dylan-OH mercy: Jeps, aloitin Dylanin kuuntelemisen, aika omituisella levyllä. Mutta muukin Dylan toimii. Mahtavat soundit, vaikkakin aika "tuotetut".
 
Kingston Wall- Trilogy: Kitaran soitto alkoi, tämän myötä. Ei ehkä bändin paras levy, mutta tärkein minulle.
 
Dave Lindholm-Just: Bluesin soitto ja kuuntelu avautuivat tämän levyn jälkeen.

Twin peaks soundtrack - Erittäin loistavaa tunnelmaa sohvailtapäiväunien ratoksi
 
Mercury rev: DesertŽs songs - Talvimusaa hiljaisiin joulukuun yöihin
 
Nick Drake: Bryter layter - Johdatus laulaja/lauluntekijämusiikin pariin
 
GunsŽn roses: Appetite for destruction - Tästä kaikki alkoi, maailman paras rokkilevy
 
Stevie Wonder: Innervisions - Grooven ja rakkauslaulujen kuningas!
 
Coldplay: Rush of blood to the head - Parasta soundia ja tunnelmaa helppotajuisessa muodossa
 
Flaming lips: Soft bulletin - Hullujen tiedemiesten ja supermiesten tähdittämää laajakangassekoilupoppia
 
Magnetic fields: 69 love songs - 69 klassista popkipaletta triplakansissa
 
Weezer: Weezer - Alle puoli tuntia laulumelodiajuhlaa. Joka biisissä teemakitarasoolo.
 
Iron maiden: Somewhere in time - IM:n futuristisin levy muunkin kuin levyn nimen perusteella. The Loneliness of the long distance runner oli ensimmäisiä opettelemiani hevibiisejä.
 
Stevie Ray Vaughan: CouldnŽt stand the weather - SRV:n monipuolisin levy, mukana myös mahtava versio Hendrixin Voodoo chilestä.
 
John Frusciante: Shadows collide with people - Hämmentävän hieno albumi täynnä ylikompuroituja akustisia kitaroita. Muistuttaa melodian tärkeydestä.
 
Lynyrd skynyrd: One more from the road - Maailman paras livelevy. Konserttitunnelma vangittuina täydellisesti.
 
Sigur Rós: Ágætis Byrjun - Unimusiikkia parhaasta päästä. Vie väkisinkin matkalle Islannin kuumille lähteille.
 
The Posies: Amazing disgrace - Sisältää 2 ehkä maailman parasta popkappaletta (World ja Precious moments). Powerpopin ykkösplätty.
 
Onpa tylsää kun jaksaa listailla näinkin tarkasti.

Useahko blues-levy
-Näistä ei muista/tiedä kaikkia, mutta niitä on paljon ja niitä on kuunneltu kohdusta asti... mainittakoon B.B. King ja Robert Johnson nyt vaikka.
 
Led Zeppelin - I-IV
-Näitä levyjä äitini huudatti myös ahkerasti ja sai minutkin pitämään.
 
Metallica - Black
-Ei kaipaa sen kummempaa selittelyä...
 
Nirvana - Nevermind
-Isosiskon peruja. Oli kova juttu...
 
Primus - Brown Album
-Kaverin luona kuulin joskus. Lienee syy siihen, että olen basisti...
 
Jimi Hendrix - Experience Hendrix (kokoelma)
-Tässä vaiheessa alkoi soittimet&soittaminen kiinnostaa paljon ja tämä levy antoi ehkä sen sysäyksen, etten alkanu soittaa heviä tai punkkia kokopäiväsesti.
 
Miles Davis - You're under a rest
-Äidin kamoista löysin ja olin äimänä. Suhtautumineen jazziin muuttui huomattavasti.
 
CMX - Aurinko
-Ensimmäinen bändin levy, jonka sain käsiini. Sille tielle jäin...
 
Tuossahan nuo oli aika pitkälti kronologisessa järjestyksessä.

Enemmän kuin musiikkia:
 
-Airto: Fingers
...ja rytmi vei lopullisesti mukanaan.
 
-The Beach Boys: Pet Sounds
Vain moukka vaatii tälle perusteluja.
 
-Johnny Cash: American IV - The Man Comes Around
Kuulin tämän ekan kerran juuri kun oiin lukenut lehdestä Cashin kuolleen. Kylmiä väreitä tuli joka biisistä. Sai irtautumaan progesta (ei kokonaan, mutta tervehenkisellä tavalla). Kuuluu oleellisena osana viime syksyn/talven/kevään soundtrackiin (kuten myös listan kaksi seuraavaa).
 
-The Crash: Melodrama
Rehellinen naiivius jaksaa napata.
 
-Kevin Gilbert: Thud
Ihastuin kertakuuleman perusteella, minkä jälkeen etsin levyä Suomesta turhaan puolisen vuota. Nykistä asti piti mokoma hakea. Vähintään yhtä hyvältä kuulostaa edelleen.
 
-Green Day: Dookie
Ensimmäinen rumpali-idoli kehissä, silloin joskus.
 
-Kauko Röyhkä: Lauralle
Alkuvuoden virallinen autokasetti, johon liittyy paljon epämääräisiä fiiliksiä.
 
-Yes: The Yes Album
Takaisin lukioon. Totaalisen "puhki" kuunneltu levy. Lainausmerkit siksi, että cd:t eivät kulu puhki, eikä musiikkikaan ole missään vaiheessa kulumisen merkkejä osoittanut.
 
-YUP: Yövieraat
Nykyvuosien ehkä hienoimman rokkibändin SE levy, joka tuo ko. yhtyeen parhaimmat puolet esiin. Sama levy pelasti minut vuosia sitten kaamealta krapulalta.
 
NIIN vähän, NIIN suppeilla perusteluilla. Ollapa Nick Hornby.

listataas ihan vaan muutama mikä päähän tulee, kaikki tärkeydet jos listais ni tulis liian pitkä lista:
 
Neil Young - Rust Never Sleeps
-tuskin perusteluja kaipaa ? :)
 
Philip Glass - Koyaanisqatsi
-vaikuttavin albumi (sekä leffa) ever
 
Dead Can Dance - The Serpent's Egg
-mahtava albumi jonka eka biisi (the host of seraphim) kuuluu ehdottomasti maailman parhaimpiin.....
 
Johnny Winter - Progressive Blues Experiment
-loistavaa vääntöä, suosikkibiisini ehdottomasti "mean town blues"
 
Hawkwind - In Search of Space
-parasta mitä 70-luvulla on tarjota. "masters of the universe" varsinkin on ehkä paras biisi minkä olen ikinä kuullut
 
Easy Rider soundtrack
-helvetin mahtavan leffan loistava soundtrack. 60-luvun fiiliksiä leffan henkeen....

Näitähän on nyt sitten niin helvetisti... enpä taida yrittää mitään erityistä järjestystä.
 
Jimi Hendrix - Electric Ladyland
-Diggailen ihan helvetisti. Tuli kuunneltua joskus monta kertaa älppäri läpi. Nyt sisko on ilmeisesti pistänyt lp-soittimen paskaksi eli se siitä ilosta...
 
Pink Floyd - Dark Side of the Moon, Wish you Were Here, The Wall, The Piper at the Gates of Dawn etc...
-Voi jumaliste, kolahti kyllä hyvin jo joskus kauan sitten. Faija kuunteli aina pinkkareita kun olin pentu ja siitähän se sitten tarttui oikein viimeisen päälle.
 
Offspring - Smash
-Hyvän musiikin kuuntelu alkoi mm. tästä lätystä. Edelleen bändin paras levy ja kuuntelen säännöllisin väliajoin.
 
Aphex Twin - Richard D. James Album
-Kaveri tutustutti kasiluokalla tähän elektronisen musiikin Mozartiin. ihastuin samantien kappaleeseen 4 ja taitaa olla edelleen suosikki levyltä. Ihan uskomatonta menoa.
 
Metallica - Master of Puppets
-Eihän tätä voinut jättää pois kun oli joskus niin kova Metallica-fani. Soundit kolahtaa edelleen ja Hammett oli huippuvedossa. Ei voi kuin diggailla, vaikka M:n kuuntelu onkin viime aikoina ollut vähän hiljaista.
 
Kingston Wall - I, II, Tri-Logy
-Bändi tuli tutuksi vasta yläasteella, jolloin Walli oli jo siirtynyt tuonpuoleiseen. Ekan levyn kuuntelin heti ensimmäisen biisin kuultuani, jälkimmäiset vasta myöhemmin. En edelleenkään osaa valita suosikkia.
 
Megadeth - Rust in Peace, Youthanasia
-Jumalatonta riffittelyä. Martin Friedman on ollut aina henk. koht. suosikeissa kitaristien saralla. Eipä tuohon oikein muuta voi sanoa.
 
Aika rock-orientoitunutta... noh..
 
DJ Shadow - Endtroducing, Private Press
-Järvihirviölle kiitokset kun tutustutti tähän ihmemieheen. Ensiksi mainittu levy upposi helvetin hyvin ja Private Press yhtä lailla. Endtroducing on ehkä musikaalisesti hienompi kokonaisuus, mutta pidän myös PP:n kipaleista niin paljon, että pakko mainita molemmat.
 
The Pillows - Please Mr. Lostman, Runners High ja pari muuta
-Japanilainen pop-rockbändi. Yllätti todella positiivisesti kun tutustuin. Kuuntelen edelleen jatkuvasti. Suurin ongelma on varmaan CD:iden hankkiminen; pitäisi tilata Japanista asti. Siihen ei rahat riitä :)
 
No saatana kun ei tule nyt enempää mieleen! Pitää päivitellä listaa tarpeen mukaan. Tuossa nyt oli kuitenkin monta suosikkia.

Offspring - Smash
-Hyvän musiikin kuuntelu alkoi mm. tästä lätystä. Edelleen bändin paras levy ja kuuntelen säännöllisin väliajoin.
 
Mikä tuo säännöllinen väliaika on? kaksi viikkoa ja kolme päivää?

Arcturus: La Masquerade Infernale
 
Tämän levyn hämmentävä musikaalinen maisema ei ole avautunut vielä täysin yli viiden vuoden kuunteluillakaan. Aina hoksaa jotain uutta asiasta. Tässä on hyvä esimerkki siitä miten kuuntelusta voi tulla taidetta.

Mikä tuo säännöllinen väliaika on? kaksi viikkoa ja kolme päivää?
 
Huono sanavalinta. Heti nipotetaan :D
 
Mutta en muuta!