Bassot ›

Niin haittaako jos pitää kättä tallan takana olevien kielten päällä (vai miten sen sanois?). Mulla on Epiphonen Viola basso eli viulubasso. Ainakin Macca lepuuttaa kättä tuossa tallan päällä..

Thanks buddy, a big rock just fell out of my heart...Menikö oikein? Joo, niin arvelinkin...

Minkälaisia lehdyköitä muuten käytätte basson kanssa, paksuja bassoplekuja vai kitaraplektroja (esim. Extra Heavy)?
 
Itse soittelen lähinnä sormilla, ja tähän asti olen paukuttanut jollain Dunlopeilla (2.0 tai 3.0 mm). Nyt olen huomannut, että omaan korvaani mieluisin soundi lähteekin ohuemmalla plekulla. Etusormen kynnellä kyllä lähtee minusta paras saundi, ei vaan liene kestävintä materiaalia... Vaikuttaako plektran paksuus muuten käytännössä miten paljon basson kielien kestävyyteen?
 
EDIT:
Ainakin sähkökitaroissa Stubbyt kai syövät kieliä aika tehokkaasti? Joskus käyttämäni 3.0 mm pleku on just Dunlop Big Stubby.
 
http://www.jimdunlop.com/products/picks/products/stubby/

Vaikuttaako plektran paksuus muuten käytännössä miten paljon basson kielien kestävyyteen?
 
En mä sanois, että se paksuus, vaan se tatsi. Tietysti paksulla plekulla voi soittaa kovempaa, ku ohuella. Mutta toisaalta paksulla plekulla ei tarvii soittaa niin kovalla tatsilla. Hämärää...?

Minkälaisia lehdyköitä muuten käytätte basson kanssa, paksuja bassoplekuja vai kitaraplektroja (esim. Extra Heavy)?
 
Vuodesta -88 olen käyttänyt sbassossa Jim Dunlopin isoja kolmionmuotoisia Tortex Triangle 1,14 mm violetteja pläriä. Tykkään, kun kuluvat vaan ja kestävät pitkään.

Vuodesta -88 olen käyttänyt sbassossa Jim Dunlopin isoja kolmionmuotoisia Tortex Triangle 1,14 mm violetteja pläriä. Tykkään, kun kuluvat vaan ja kestävät pitkään.
 
Mä käytän noita samoja, mutta sitä vihreää paksuutta.

Mä käytän noita samoja, mutta sitä vihreää paksuutta.
 
Minä käytän kans noita. Tai käytin, ennenkuin aloin soittaa sormilla. Sittemmin en ole pahemmin plekulla soitellut. Niitä stubbyjäkin mulla vielä nurkissa lojuu, mutta voisin väittää että noin Dunlopin violetit tahi vihreet on aikalailla hyviä tyyliin jos toiseenkin. Keltaset ovat myös hyviä (ne vielä ohuemmat), mutta niillä ei voi soittaa ihan yhtä rajulla tatsilla. Menee vähän offtopiciksi, mutta menköön...

Perus Heavy tai Extra Heavy -kitaralehdyköillä läpyttelen. Jossain vaiheessa käytin sellasia D'Andrea 1,55 kolmiolehdyköitä, mutta en tykännyt niiden tuottamasta soundista yhtä paljoa. Liian pyöreät reunat, ei sopinu mun tatsille. Mukava niillä oli soittaa tosin kolmiomuotoisuutensa takia.
 
Öö, eli kitaraplekuilla soittelen.

Dunlopin sinisillä, oisko ne nyt millin paksusia (kaikista kulunut tiedot pois :).

Vaikka sormisoitanki pääasiassa, nii suurin osa plekuistani on semmosia keskikokoisia keltaisia.
 
Ni ja sitte sain Kenyltä yhden missä on hamppua käryttelevä reggeemiäs. Se o hyvä.

Ennen tuli soitettua paksuilla plektroilla, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sen ohkaisempia plektroja tulee käytettyä sekä kitaran että basson soittoon. Noita keltaisia ja mustia Dunlopeja (jotain millin paikkeilla, tai allekin vissiin on paksuus) basson soittoon, vaikka välillä iskee sellainen tunne, että pitää soittaa sormilla että edes joku luulisi oikeaksi basistiksi... =) Kitaraplektrat ovat sitten niitä oransseja ja lilahtavanpunaisia Dunlooppeja. Vanhalle kaksimilliselle Gaattorille en keksi enää mitään käyttöä soittohommissa, puhumattakaan metalliplektrasta.

Joko sorimilla tai sellasella isolla 0,88 mm D'Andrea plekuil.

Dunlopin Jazz III:lla. Sopivan paksu ja kestävä.

Plektralla soittaessa käytän Dunlopin isoja vihreitä kolmioita, jotka taitavat olla sitä keskipaksuutta.
 
Punaisia kolmioita saa lääkärin määräyksestä, apoteekista.

Itse soittelen Bassoa suht ohuilla mutta isokokoisilla Gibsonin ja Dunlopin Plekuilla. Maanmainio soittotatsi noilla.

Uusimmassa Beis Pleijerissä, jota tuli taas pytyllä selailtua, oli pieni juttu uudesta keksinnöstä: Kumiplekuista!
 
Semmosia paksuja ovistopparikumista vuoltuja plekuja. Voi kuulostaa aika vänskältä.

Dunlopin sinisillä, oisko ne nyt millin paksusia (kaikista kulunut tiedot pois :).
 
Samoilla vetelen minäki. En tosin kolmioilla, vaan niillä kitaramallisilla. Ne kolmiot ei vaan oo koskaan istunu näppeihin luontevasti.

Uusimmassa Beis Pleijerissä, jota tuli taas pytyllä selailtua, oli pieni juttu uudesta keksinnöstä: Kumiplekuista!
 
Semmosia paksuja ovistopparikumista vuoltuja plekuja. Voi kuulostaa aika vänskältä.
 
Voip olla oikeestaan aika hyviäki. Tulee "sormimainen" saundi ilman sormia. Erittäin kätevää.

Uusimmassa Beis Pleijerissä, jota tuli taas pytyllä selailtua, oli pieni juttu uudesta keksinnöstä: Kumiplekuista!
 
Semmosia paksuja ovistopparikumista vuoltuja plekuja. Voi kuulostaa aika vänskältä.
 
Mitenhän nopeesti moiset kuluu? Ei välttämättä oo hirveen pitkäikäisiä...