Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Hienoin kokoonpano mun mielestäni olis tiätysti Mustaine, Ellefson, Friedman, Menza (hunajaa kusisin jos tää toteutuis) .....mutta unelmaks tääkin jää kun ei Mustainella ja Ellefsonilla enää ole noi välit kovinkaan hyvät.
No joka tapauksessa TSHF on perskeleen hyvä levy ja jakaa mielipiteitä niinkun Metallican St.Anger mutta pieksee silti 5-0 ton St.Angerin

TSHF on perskeleen hyvä levy ja jakaa mielipiteitä niinkun Metallican St.Anger mutta pieksee silti 5-0 ton St.Angerin
 
Mielipiteen jakamisesta olen samaa mieltä mutta tässä vaiheessa en kyllä vielä itse menisi sanomaan että 5-0 pieksäisi St. angerin. En ole kauheasti vielä kerinnyt levyä kuunnella mutta minusta levyllä oli vain n.5 hyvää biisiä joista löytyi paikoin jopa erimaisia juttuja. Huomio on kuitenkin jo ehtinyt kiinnittyä mm. siihen että kompikitarat on aika ajoin (!) soitettu jotenkin järkyttävän pehmeästi ja hennolla otteella, oikein tulee ajateltua että "soita nyt saatana edes jotenkin rankemmin kun riffi sitä vaatii"... Kitarasaundikin tuntuu hieman korostetun bassovoittoiselta ja myös hieman "puuroiselta" monen muun uuden levyn tyyliin. Lauluun jää kaipaamaan sitä Mustainen "snarlia" mikä joskus aikoinaan kukoisti kovinkin ko. yhtyeen biiseissä (vrt--> 99 ways to die jne.).
Ihmettelen vieläkin noita kaikenmaailman efektejä ja syntikkakuvioita, kai se on sitten sitä että kokeillaan omia taiteellisia rajoja tms.
 
Minä taidan olla turhan konservatiivinen, vai kuinka? :) No sain sentään kaverilta lainaksi remasteroidun peace sellsin, se varmasti lohduttaa mieltä.

http://www.soneraplaza.fi/vapaaaika … keli/0,2973,h-8970_a-238769,00.html
 
Huono arvostelu.

"Kannattaa tyytyä niihin vanhempiin
klassikoihin. Vaikka eivät nekään läpeensä hyviä olleet."
 
HOHO

Kävin äskettäin hankkimassa levyn. Kyllähän tämä on varsin maukasta kuunneltavaa, varsinkin jos St. Angeriin vertaa. Muutama vähän laiska veto löytyy, mutta muuten varsin rapea paketti, ainakin näin parin kuuntelun perusteella. Martya vaan on ikävä.

Ostin äsken levyn. Kohta pesen kädet, syön himassa tehdyt eväsleivät ja kuuntelen samalla Megadethiä.

Ostan Megadethin levyn vasta sitten kun Jeff Waters liittyy bändiin. (Tai Martti palaa takaisin puikkoihin.)

Kova levy.
Neljä ekaa biisiä iskee eniten.

Nyt kun on tullut kuunneltua enemmän niin huonot biisit vain vähenee, kun niihin alkaa saamaan otetta. Aivan loistava levy tähän paikkaan mustainelta. TWNAH:ssa oli jo jonkinmoista potkua, mutta tietty luovuus siitä uupui mikä on tälle levylle löytynyt. Oikeastaan ainoa kappale, joka ei iske on of mice and men ja sekin vain sen melko hirveän kertsin takia, jolla biisi myös alkaa. Ehdottomia helmiä ovat die dead enough, kick the chair, scorpion, back in the day(paras!) ja truth to be told, joka kuulostaa aavistuksen vanhalta metallicalta. Back in the dayssa on kohtia, joista tulee maidenilta mieleen back in the village ja phantom of the opera.
 
levy joka paranee kuuntelemalla

The Scorpion on suosikkini tällä hetkellä. Huonoja biisejä ei oikein ole.

The Scorpion on suosikkini tällä hetkellä. Huonoja biisejä ei oikein ole.
 
No voi perkele, pitääkö se käydä itekki ostamassa. : )

Mitä vittua se ton Menzan bändiin takasin otti? Eikös Dave sanonut Menzan erottamisen(?) syyksi sen, ettei mies pystynyt oikein kehittymään soittamisessa? Eli toisin sanoen ei enää kelvannut Megadethiin kykyjensä puolesta. Tietääkö kukaan oliko Davella joitain muita vaihtoehtoja kiertuerumpaliksi?
 
Ei silti, eiköhän Nick leiviskänsä kunnialla hoida, vaikkei mielestäni mikään huippurumpali olekaan. Oikeastaan ainoa levy jolla Menzan kannuttelusta tykkään on RIP.

Muistaakseni Menzan ero lähti siitä, kun mies joutui polvileikkaukseen, eikä pystynyt soittamaan kiertueella.
Siitä en sitten tiedä, että tuurasiko DeGrasso kiertueella Menzaa -> josta sitten siirtyi bändiin, vai oliko Dave päättänyt vaihtaa Nickin pois jo aiemmin...
 
Countdownilla on myös erinomaista Nickin rummuttelua. IMO.

Countdownilla on myös erinomaista Nickin rummuttelua. IMO.
 
Sekä Youthanasialla yms. Kyllä se on ÄIJÄ.

Kyllähän se Menza on ihan eri kaliiberin rumpali kun DeGrasso ainakin minun amatööri-korvissa. DeGrasso soittaa ihan laimeesti.

On kyllä hyvä lätty. Yllätyin positiivisesti :-) Biiseissä on hyvää riffittelyä ja (kuten joku jo mainitsikin) tulee deja-vu vanhoista lätyistä aina paikoitellen, vaikkei mitään copy-pastea biisit toki olekaan :-) Muutamia todella tarttuvia kohtia, esim. Kick The Chairin kertsiin lähtö (ja koko kertsi muutenkin, alkaa heti pää nyökyttämään kun sen kuulee).
 
Hienoa työtä Davelta kyllä :-)

Loistava levy, Blackmail, Die Dead Enough ja Scorpion ovat aivan uskomattomia!

Sai aika tyrmäävän arvion uudessa NYT -liitteessä herra Valkoselta. Otsikolla "Murjotusmetallia" -kulkevassa artikkelissa taas osoitetaan suurta typeryyttä ja ajatuksenkulun rajoittuneisuutta vertaamalla Megadethiä metallicaan ja huomauttamalla kuinka Mustaine heitettiin metallicasta pois? Ilmeisesti megadethiä tulee aina verrata metallicaan, tämä tuntuu kuuluvan kuvioon lähs poikkeuksetta. Olisi hauska joskus jonkun kirjottavan vaikkapa että Mustaine "lähetettiin" pois metallicasta, ja James Hetfieldiä ja Lars Ulrichia ei kelpuutettu megadethiin joten he joutuivat jäämään Metallicaan. Tämäkin artikkeli "yllätys yllätys" alkaa sanoilla "Metallicasta kenkää saanut Mustaine..." :) Hehee.
 
Riffikynä todettiin kyllä teräväksi ja Mustaine Hetfieldiä progressiivisemmaksi ja biisien todistavan hyvästä "dramatiikantajusta". Mutta sitten todetaan että Hetfield on loistava hevilaulaja mutta Mustaine on "karismaton kuin herätyskello". TSHF haukutaan myös kitkeräksi ja synkäksi ja vielä huomautetaan että "Kliseinen kiukku tuntuu kumpuavan ennen muuta henkilökohtaisesta murjottamisen tarpeesta".

Mulle Shadow of Deth on muodostunut jonkinlaiseksi suosikiksi, vaikka ei varsinaisesti täysmittainen biisi olekaan. Tulee vaan sitä kuunnellessa mielikuvia sienipilvistä ja maailmanlopusta. Kyllä Dave on synkkä setä. On muuten pirun hienoa kansitaidetta!