Yleistä keskustelua musiikista ›

Tilanne on tämä. Olemme Humppaorkesterin tuhkasta noussut nelikko joka päätti ruveta soittamaan jotain ihan muuta. Hakusessa on Mr Keyboard, mutta miten helppo/vaikea on vieraan ihmisen tulla tuntemattomaan sakkiin antamaan parasta antiaan? Molemmat näkökulmat olisi suotavia..

Pullo viinaa ja jamit pystyyn vaan kyllä se siitä.

No itse olin siinä tilanteessa pari vuotta sitten, että muusikoiden.netin kautta löytyneeseen bändiin menin soittamaan kitaraa. Ennestään olivat täysin tuntemattomia.
 
Alussa hieman tökki oma suoritus, mutta ei siinä mennyt kuin parit treenit että rupesi yhteinen sävel löytymään hommiin.
 
Tottakai riippuu hyvin paljon henkilöistä, mutta minusta ei ole mitään estettä etteikö voisi onnistua hyvinkin.

Ei tuo nyt vielä mitään jos vain yksi uusi jäsen tulee. Itse olen joutunut tyytymään m.netin wanted-palstaan, kun kaikki tutut ovat jo muissa bändeissä kiinni. Niin mietin vaan miten tuollainen homma tulee toimimaan, jos kukaan ei tunne entuudestaan toisiaan.

Ei tuo nyt vielä mitään jos vain yksi uusi jäsen tulee. Itse olen joutunut tyytymään m.netin wanted-palstaan, kun kaikki tutut ovat jo muissa bändeissä kiinni. Niin mietin vaan miten tuollainen homma tulee toimimaan, jos kukaan ei tunne entuudestaan toisiaan.
 
Kokemusta varsinaisesti tällaisesta tilanteesta ei ole mutta ajattelisin, että keskustelua ihmisten kanssa kannattaisi harrastaa. Eli käytäisiin läpi mitä kukin on bändiltä hakemassa ja minkä takia soitetaan. Jotkut kun haluavat soittaa ihan omaksi ilokseen ilman puhettakaan keikkailuista ja toiset taas pitävät keikkailua erittäin tärkeänä osana bändiä.
 
Että tässä nyt yksi pointti.

Jos tuntematon tuntuu vielä viiden treenikerran jälkeen tuntemattomalta, niin sit ehkä vois jättää kaverin rannalle. Tuntemattomasta tulee yllättävän nobaa tuttu, jos on tullakseen. Jatkokysymys - miten kertoa kokelaalle kohteliaasti, että palveluksia ei välttämättä enää kaivata.

Ainakin oma kohtasen kertomuksen voin kertoa, n. vuosi sitten päätin hakea sivuprojektin ja kävin varmaan 5-15 koesoitossa. Suurin osa orkestereista ei ollu ihan mitä hain, paitsi yksin johon en sitten päässy ja sehän otti päähän oikein urakalla mutta ehkä se olikin se onni.
 
Noin pari kuukautta myöhemmin päätin alottaa uudestaa etsimisen ja sittehän löyty. Yhteiset hommat alko ehkä "pikkusen" takkuamalla mutta jonkin kumman syystä jätkät halus mut aina vaan uudestaan kämpille. Ehkä ne ei vaan löytäny siihen hätään toista basistia.. Jokatapauksessa homma alko sitten toimia ja hyvinkin nopeesti kun vaan päästiin alku jännityksestä ja silloin tajusin samalla että miksi hain ns. sivuprojektia, sen aikainen orkesteri vaan ei toiminut.
 
Otinpa sitten ja poistuin alkuperäisestä orkesterista ja aloin panostaa tähän todella kovasti ja ahkunonsoittaminenkivaa.
Eikä pidä unohtaa myöskään toista ja kolmatta orkesteria jotka toimii todella kovaa omalla sarallaan.. Tattis vaan teille jotka tunnistatte ittenne.
 
Eli on se vaikeeta mennä täysin tuntemattomien tyyppien kanssa soittamaan kun pitäis viellä olla parhaimmillaan ja viellä lukea biisiä heti ensi kuulemalta. Mutta ei missään nimessä tavatonta.
 
Noh tulipahan taas perjantain päissään kirjoteltua. hah.

Kokemusta varsinaisesti tällaisesta tilanteesta ei ole mutta ajattelisin, että keskustelua ihmisten kanssa kannattaisi harrastaa. Eli käytäisiin läpi mitä kukin on bändiltä hakemassa ja minkä takia soitetaan. Jotkut kun haluavat soittaa ihan omaksi ilokseen ilman puhettakaan keikkailuista ja toiset taas pitävät keikkailua erittäin tärkeänä osana bändiä.
 
Että tässä nyt yksi pointti.
 
No olen kyllä kyllä aika ahkerasti harrastanut tuota haastattelupuolta. Mutta sitten kun näet treenikämpällä ensimmäistä kertaa kaikki bändin mahdolliset jäsenet niin saattaa olla aika jäykkä alku.

Jatkokysymys - miten kertoa kokelaalle kohteliaasti, että palveluksia ei välttämättä enää kaivata.
 
"Sinut on karkoitettu!"

Jatkokysymys - miten kertoa kokelaalle kohteliaasti, että palveluksia ei välttämättä enää kaivata.
 
"Älä kanna kaunaa, mut musta tuntuu, että tässä jutussa sä et pääse parhaimpaas. Mut sopiiko, jos otan yhteyttä toisten projektien merkeissä?"

"Älä kanna kaunaa, mut musta tuntuu, että tässä jutussa sä et pääse parhaimpaas. Mut sopiiko, jos otan yhteyttä toisten projektien merkeissä?"
 

Hoho! Tuttua tekstiä...juuri noin!

hetki sitten liityin bändiin joka on soitellut yhdessä noin 7-8 vuotta. pienillä muutoksilla mutta laulaja/kitaristi/basisti kolmikko on ollut koko ajan mukana, vain rumpali on uudenpi naama ja sekin ollut reilut 5 vuotta.
 
voin sanoa ettei se ihan vaivatonta ole. oli vähän ulkopuolinen olo pitkään, ja tavallaan edelleenkin. en ole kokenut bändin kanssa vielä mitään yhteistä, muuta kuin treenit. muut on keikkaillut, dokaillut, ollut studiossa jne yhdessä ja niistä juttua riittää.
 
ja "kieli" mitä ne käyttää treeneissä oli mulle vieras, siis ei sinänsä kieli, vaan tapa miten ne ilmoitti että mistä kohdasta biisiä jatketaan, tai miten joku kohta soitetaan jne.
aikaisemmissa bändeissä oltiin puhutu erilailla.
 
sitten treeni kulttuuri on erilainen, nyt mennään treenikämpällä, treenataan ja pois. mikä on hyvä.
aikasempien bändien kanssa saatettiin oleilla kämpällä useita tunteja vain juoden kahvia ja puhuen paskaa, mutta se yhdisti toimintaa. toki treenattiinkin paljon. mutta mukana oli paljon muutakin.
 
vaikeuksien kautta voittoon tai jotain. hankalaa se on uutena mennä porukkaan joka on hitsautunut yhteen, ja heidän varmaan ihan yhtävaikea ottaa uusi mukaan.

voin sanoa ettei se ihan vaivatonta ole. oli vähän ulkopuolinen olo pitkään, ja tavallaan edelleenkin. en ole kokenut bändin kanssa vielä mitään yhteistä, muuta kuin treenit. muut on keikkaillut, dokaillut, ollut studiossa jne yhdessä ja niistä juttua riittää.
 
ja "kieli" mitä ne käyttää treeneissä oli mulle vieras, siis ei sinänsä kieli, vaan tapa miten ne ilmoitti että mistä kohdasta biisiä jatketaan, tai miten joku kohta soitetaan jne.
aikaisemmissa bändeissä oltiin puhutu erilailla.
 
Just toi on ehkä se kaikkein vittumaisin juttu uudelle kaverille ja varma tapa karkoittaa se aika äkkiä matkoihinsa. Fiksua olis tietenki koittaa saada jotain koko porukan omia juttuja vireille eikä pelkästään muistella menneitä "sieniretkiä".

Noh, muutamien kokemusten jälkeen haluan aina kuvan eka ja mielellään vähä tekstiä elämäntilanteesta, odotuksista ja taustasta. Vihaan sitä tilannetta missä pitäis sanoa ei..
 
Sen kielen oppii kyllä mutta onhan se aluks aina vähä hassua, toiset käyttää # ja toiset b. Ja ne tavat sanoa että mistä kohdasta lähetään ja miten mikäkin soitetaan jne, heh =D Lempinimet ja muut eri kompeille ja riffeille...niitähän syntyy. "Mättöriffi neljä kertaa, sit daddycool kahesti", "säkkärin väliin tulee aina paska, paitsi vikal kerral".
 
IMHO jos porukka vaan toimii niin mikään ei ole esteenä (olettaen että kaikki nyt osaa soittaa jotenkuten).