Studiotyöskentely ›

Katselin tuossa aiemmista kirjoituksista hyviä vinkkejä
laulun kaiuttamiseen, olisiko kellään tietämystä rumpujen käsittelystä?
 
Oletetaan, että rumpujen äänitysoperaatio on suoritettu onnistuneesti: rummut soundaa hyvälle ja on vireessä, mikit on sopivat, hyvin asetellut ja laadukkaat.
 
Koneelle on siis kertynyt iso kasa erilaisia rumpuraitoja. Nyt kiinnostaisi kovasti tietää, että miten raitojen käsittely lopulliseen muotoon kannattaisi oikeasti tehdä?
 
Oletettavasti käytettyinä efekteinä (eq, geitti, reverbi, kompressori ym), mutta missä
järjestyksessä ja millä "rankkuudella" kannattaisi ryhtyä käsittelemään?
 
Osaatteko antaa esimerkkejä miten olette tehneet lopullisen virppa tai tomi soundin?

Oletetaan, että rumpujen äänitysoperaatio on suoritettu onnistuneesti: rummut soundaa hyvälle ja on vireessä, mikit on sopivat, hyvin asetellut ja laadukkaat.
 
Ja kun huonekin on ollu niin hyvä ettei oo tullut mitään korostuksia niin en tee oikeestaan mitään.Panoroin kohdilleen ja säädän tasot.
 
Jos katotaan normaali tilannetta niin yleensä joutuu tekemään kaikki perus leikkaukset.Eli sweeppaan läpi kaikki raidat ja poistan huoneesta,mikeistä ja kamoista sekä soittajasta aiheutuneet ärsyttävyydet pois.Tiputtelen alapäätä rankasti pois sieltä missä sitä ei tarvita/ole.Eli perus EQ.
 
Riippuu myös miten on mikitetty.Ovareita käsitellään vähän eri tavalla jos raidille on mikki tai jos tomitkin tulee pelkästään ovareista.Basaria voi työstää sadalla eri tavalla.Joskus limitoin tappiin n. 25ms releasella ja joskus pidän löysempänä.Joskus haen napsua paljon enemmän ja joskus jätän pois kokonaan.Sama mentaliteetti pätee virveliin.Limitointi meiningistä tykkään aikas paljon.Overeihin lisään yleensä yläpäätää 12-16kHz paikkeilta (riippuu taas) ja leikkailen 800:sta alaspäin.Tämäkin riippuu halutusta tomisaundista ja lähtösaundista.
 
Itseasiassa...Tarkenna vähän.

Ongelma on ehkä tietynlainen pienuus ja pehmeys (tomeissa); kun kuuntelee hyvä soundisia levyjä, niin niissä tulee esim tomi-soundit tiukalla atakilla ja todella erottuvina. Tavoitteena on tehdä kuitenkin luonnollisen kuuloiset soundit, ei mitään kanuunan kuulia..
 
Tuo perus eq, turhien poisto on tosi loogista. Mihin taajuuksiin asti voisi ovareita (olettaen, että tomit tulee omista mikeistä) ekuttaa, ettei vahingoita vielä peltisoundeja?
 
Useinhan vain on niin, että noilla hyväsoundisilla levyillä on isot pojat tehneet ne soundit ison maailman vehkeillä (ja on niillä rummuillakin ihan hieman merkitystä). Kannattaa aina muistaa se, ettei mopolla mahdottomia.
 
Kun leikkaat Oh-parista alapäätä, kokeileminen on varmaankin se tehokkain keino huomata missä kohtaa alapääleikkuri alkaa syömään peltejä... Luota omiin korviisi, musiikkia liene kuitenkin olet tekemässä ja oletan, että sitä olisi tarkoitus ihmisten kuunnellakin. Korvat ovat varsin tehokas apuväline tuossa miksaamisessa.

Mun mielestä eniten on vaikutusta sillä kuka soittaa. Jos soitto on tasapainossa ja romppeet on suhtkoht hyvät niin aika vähän tarttee tehdä. Vähän balanssia!

Ekaks kandee pistää ne "vähentävät" eekut ja sitten vasta lisäillä, jos ja kun on tarpeen.

Mun mielestä eniten on vaikutusta sillä kuka soittaa. Jos soitto on tasapainossa ja romppeet on suhtkoht hyvät niin aika vähän tarttee tehdä.
 
Näin se kyllä on.

Ja muista että aika iso osa tomeja ja virveliä "syttyy" vasta overhedeissä.Pelkällä lähimikityksellä ei vaan yksinkertaisesti saa sitä isoa saundia.Sitten vire.Rummut soivat ainoastaa vireessä ja kunnossa olevilla kalvoilla viritettyinä.Lisäksi viritykseen vaikuttaa huoneen ominaisuudet.Harvoin tulee äänitettyä täysin kuolleessa huoneessa eikä ole tarkoituskaan.Viritä aina huoneen mukaan.Mahdolliset demppaukset mukaanlukien.
Soittajan tulisi myöäs osata soittaa rumpuja.Kuten tuossa yllä todettiin.