Yleistä keskustelua musiikista ›

Mad season above

Kehuin aikaisemmin Röyhkän Joko-taita, mutta Uncutin vastaavasta artikkelisarjasta tuli vastaan todellinen helmi
 
XTC: Skylarking
 
XTC on 80-alun punkista ja new wavesta lähinnä ehkä kulttisuosioon noussut yhtye, jonka 1986 ilmestynyt levy Skylarking on kyllä sellainen mestariteos että huhhuh. Koko albumillinen täydellistä retrotyylistä melodista poppia loistavasti toteutettuna ja esitettynä. Muistan kun ostin tämän joskus aikapäiviä sitten ja teki todella vaikutuksen.
En tiedä miten englantilainen termi "lushly orchestrated" pitäisi tarkalleen ottaen kääntää, mmm, "mehevästi orkestroitu", mutta sopii loistavasti kuvaamaan tätä äänitettä. Cd-versiolla näemmä mukana myös loistava biisi Dear God, jota ainakaan minun vinyylilläni ei ole.
 
Kaikkien melodisen musiikin ystävien pitää omistaa tämä äänite. Sopii loistavasti hyllyyn Beatlesin Revolverin ja Beach Boysin Pet Soundsin viereen... (kyllä, minusta se on niin hyvä)
 
Lisää levystä ja huonolaatuisia ääninäytteitä: http://www.allmusic.com/cg/amg.dll? … 6DD652D4CF0&sql=10:bktvadokv8w5

Jaakko Teppo: Ruikonperän multakurkku
 
Ehdottomasti turhan aliarvostettu albumi. Varsinkin Hilma ja Onni on todellinen mestariteos, niitä parhaita menetetyn rakkauden kuvauksia koskaan.

Kehuin aikaisemmin Röyhkän Joko-taita, mutta Uncutin vastaavasta artikkelisarjasta tuli vastaan todellinen helmi
 
XTC: Skylarking
 
XTC on 80-alun punkista ja new wavesta lähinnä ehkä kulttisuosioon noussut yhtye, jonka 1986 ilmestynyt levy Skylarking on kyllä sellainen mestariteos että huhhuh. Koko albumillinen täydellistä retrotyylistä melodista poppia loistavasti toteutettuna ja esitettynä. Muistan kun ostin tämän joskus aikapäiviä sitten ja teki todella vaikutuksen.
En tiedä miten englantilainen termi "lushly orchestrated" pitäisi tarkalleen ottaen kääntää, mmm, "mehevästi orkestroitu", mutta sopii loistavasti kuvaamaan tätä äänitettä. Cd-versiolla näemmä mukana myös loistava biisi Dear God, jota ainakaan minun vinyylilläni ei ole.
 
Kaikkien melodisen musiikin ystävien pitää omistaa tämä äänite. Sopii loistavasti hyllyyn Beatlesin Revolverin ja Beach Boysin Pet Soundsin viereen... (kyllä, minusta se on niin hyvä)
 
Lisää levystä ja huonolaatuisia ääninäytteitä: http://www.allmusic.com/cg/amg.dll? … 6DD652D4CF0&sql=10:bktvadokv8w5
 
Minusta XTC:llä on parempiakin levyjä kuten Black Sea, English Settlement ja Oranges & Lemons, vaikka hyvä tuokin on, ihmeellisiä täytebiisejä vaan seassa.
 
Me ollaan näköjään jatkuvasti melkein samaa mieltä :)

Pink Floyd- Momentary lapse of reason
Blind Melonin Soup myös

Metallica - Load.
 
On näitä levyjä loputtomiin mutta tuo tuli ensimmäisenä mieleen.
 
Samaa mieltä.

Minusta XTC:llä on parempiakin levyjä kuten Black Sea, English Settlement ja Oranges & Lemons, vaikka hyvä tuokin on, ihmeellisiä täytebiisejä vaan seassa.
 
Täytyy tunnustaa että XTC:n alkupään tuotanto on jäänyt minulta syyttä vähän varjoon, ei sitä kaikkeen ehdi aina tutustua. Omistamani yhden kokoelman ja allmusicin ääninäytteiden perusteella oikein hyviltä nuo kuullostavat, ja nykyään jopa, heh, trendikkäiltä. Pitänee tutustua vähän tarkemmin.
 
Oranges & Lemons taas ei oikein kolahda minulle samalla lailla, siitä puuttuu se joku outo värinä. Hyvä levy silti, totta.
 
Me ollaan näköjään jatkuvasti melkein samaa mieltä :)
 
Jeps, meidän pitäisi olla samassa bändissä tai jotain. Saataisiin aikaan loistavaa loputonta väittelyä pienistä detaljeista. :-)

Ei se maailman paras eikä aliarvostetuinkaan levy ole, mutta Metallican Reload on mielestäni aina ja kaikkialla liian haukuttu levy. On siinä pari suorastaan huonoa biisiä (Better Than You, Bad Seed ja Attitude), mutta myös muutama Metallican ihan parhaista, erityisesti lämpeän Where The Wild Things Arelle (jossa Jasonillakin lienee kerrankin osuutta), Low Man's Lyricille ja Fixxxerille. Muutkin biisit kyllä tykittävät...

Hypoteesi: monen levyn, bändin ja artistin todellinen arvo olisi yleisemmin tunnustettu mediassa (ja sitä kautta kuluttajien ostopäätöksissä), jos tekijät eivät sattuisi olemaan naisia (tai naisenemmistöisiä). Pari esimerkkiä: Tori Amosin From the Choirgirl Hotel on innovatiivisuudessaan ja monipuolisuudessaan verrattavissa 5 miehestä koostuvan Radioheadin Ok Computeriin, mutta vain viimeksimainittu levy on saanut paikan rockin klassikkojen kaanonissa. Samoin: Bitch Alertin ja Hivesin musiikki kuuluvat periaatteessa pitkälti samaan luokkaan, mutta mielestäni Bitch Alertin simppelit riffit ja melodiat ovat paljon menevämpiä, energisempiä ja koskettavampia kuin Hivesin mistä-milloinkin-plagioidut leikkaa-ja-liimaa-pastissit. (Eivätkä suosituimmat naismuusikot tee itse biisejään ja lankeavat muutenkin ei-vakavasti-otettavaan pop-kategoriaan.)
Joku varmaan suuttuu tästäkin, mutta tämä hypoteesi on aito käsitykseni eikä provokaatiomielessä tekaistu läppä. Että sori vain.

Tämä ei ole oma huomioni vaan Allmusicista luettu, mutta asiaa pohdittuani olen melko samaa mieltä:
 
Thin Lizzy: Black Rose A Rock Legend - yksi 1970- luvun "kadonneita" rockmestariteoksia.
 
Esimerkiksi Do Anything You Want To, Toughest Street In Town, Waiting For An Alibi, Sarah, Black Rose ovat yksittäisinä biiseinä mestariteoksia, eikä varsinaista heikkoa lenkkiä ole levyltä vielä tähän päivään mennessä löytynyt. Voin suositella tuplakitaroinnista maustetusta rehelllisestä rockista pitäville.

MACHINA / the Machines of God

Oasis: Be Here Now
Sisältää muun muassa ehkä parhaan Oasis biisin Stand By Me ja muitakin hyviä. Pitääpä tänään muuten pitkästä aikaa kuunnella...

Metallica - St. Anger.
 
Myynythän se on ihan vitusti, mutta ei siitä kukaan ainakaan täällä tunnu pitävän. Paitsi minä.
 
Eihän se ole mikään ihme ku koko levyon pelkää paskaräminää. Ei siinä ole ku pari hyvää kipaletta.

Black Sabbathin 80-luvun tuotanto. Musta.

Osa on tainnut jo esiintyä muidenkin postauksissa, mutta kuitenkin:
 
Rolling stones - goats head soup (yksi ainoita stones-levyjä jotka ovat todella iskeneet)
Isokynä Lindholm - s/t (limpun eka on turhan helpolla on jäänyt sitä seuranneen Sirkuksen ym. alle)
Rancid - life won't wait (90-luvun London calling. Ei nyt samoissa mittaluokissa silti :)
Dylan - Oh mercy

Megadeth - The System Has Failed
 
no vastahan se viimeviikolla tuli :p

Offspring - Ixnay On The Hombre
 
Mun käsittääkseni aikamoinen kaupallinen floppi ainakin supermenestyneiden Smashin ja Americanan välissä. Mun mielestä bändin paras levy. Tai ainakin silloin aikanaan sitä tuli paljon kuunneltua herkässä yläasteiässä.
Mun mielestä on hölmöä puhua ali-arvostuneimmasta levystä mutta jos on jotain sanottava niin Ixnay on minunkin mielestäni loistava levy ja joidenkin mielestä taas ei.