Rock, pop, alternative ›

Tuolla yleistä-palstan yliarvostus-keskustelussa mainittiin sivulauseessa "Nuggets: Original artyfacts from the first psychedelic era" -boxi. Toivottavasti kaikki ovat siihen tutustuneet. Se on nimittäin täynnä loistavaa ja enimmäkseen meille tavallisille tallaajille tuntematonta pop-musiikkia.
 
Minulle tuli melkein huono olo, kun sen boxin kuunneltuani taas kerran tajusin miten paljon maailmassa on sellaista hyvää rokkia, johon ei tule koskaan tutustuttua.
 
Sen sijaan, että mietitään epätoivoisesti kuka tai mikä on yliarvostettua, kannattaisi miettiä, että miksi on olemassa niin paljon aliarvostettua ja vähälle huomiolle jäänyttä hyvää musiikkia.
 
Tuolle boxille on vielä kakkososakin olemassa. Kunpa tulisi lotossa edes pienempikin voitto...

Knickerbockers!!! Aivan mahtavia bokseja! Lisää happoa teineille :)

Varsinkin ensimmäinen boxi on erinomainen. Toinen, brittinimiin ja muihin eurooppalaisiin keskittyvä, ei itseäni niinkään kiinnosta, vaikka varmaan mainio onkin.
 
Noihin Rhinon lootiin kannataa tutustua muutenkin. Sieltähän löytyy muiden muassa erinomaiset surf-, soul- ja doowopkoosteet. Pitkän linjan harrastajalle boxit eivät niin älyttömästi uutta kuunneltavaa anna, mutta ovatpahan siitä huolimatta mielenkiintoisia ja hyvin koottuja läpileikkauksia eri musiikkityyleistä.

Pitkän linjan harrastajalle boxit eivät niin älyttömästi uutta kuunneltavaa anna, mutta ovatpahan siitä huolimatta mielenkiintoisia ja hyvin koottuja läpileikkauksia eri musiikkityyleistä.
 
Onhan siellä tietysti tuttujakin nimiä joukossa; Amboy Dukes, Golliwogs, Sonics ja Kingsmen ainakin, mutta vaikka itseäni jonkinlaisena "pitkän linjan harrastajana" pidänkin, niin silti siellä oli suurin osa täysin ennenkuulematonta tavaraa.
 
Rhino on todellakin tehnyt melkoista kulttuurityötä viime vuosina. Ainakin britti-invaasio ja 50-luvun rock'n'roll -boxit olisivat herkkua. Ja onhan Rhino tehnyt hyviä suppeampiakin kokoelmia.
 
Muutenkin olen ihastunut tähän boxi-ideaan. Kalliitahan ne ovat, mutta joskus harvoin kun niitä voi ostaa, niin hymy on korvissa. Esim. Elviksen lähes koko 50-luvun tuotanto samalla boxilla, upeeta hei!

Onhan siellä tietysti tuttujakin nimiä joukossa; Amboy Dukes, Golliwogs, Sonics ja Kingsmen ainakin, mutta vaikka itseäni jonkinlaisena "pitkän linjan harrastajana" pidänkin, niin silti siellä oli suurin osa täysin ennenkuulematonta tavaraa.
 
Rhino on todellakin tehnyt melkoista kulttuurityötä viime vuosina. Ainakin britti-invaasio ja 50-luvun rock'n'roll -boxit olisivat herkkua. Ja onhan Rhino tehnyt hyviä suppeampiakin kokoelmia.
 
Muutenkin olen ihastunut tähän boxi-ideaan. Kalliitahan ne ovat, mutta joskus harvoin kun niitä voi ostaa, niin hymy on korvissa. Esim. Elviksen lähes koko 50-luvun tuotanto samalla boxilla, upeeta hei!
 
Yllättävän monet Nuggets-lootan kappaleista olivat aikoinaan pophittejä USA:ssa, joten onhan nuo hitit tulleet vastaan jo moneen kertaan itselleni - 50/60-luvun hittilevyjä kun kerään. Invaasio-loota on oikein asiallinen myös - vieläköhän sitä on myynnissä? Itselläni on vain kirjastosta kopioituna.
 
Saksalainen Bear Family julkaisee myös aivan upeita country- ja rock'n'roll-boxeja. Maksavathan ne, mutta enpä ole koskaan joutunut pettymään. Kuunneltavaa riittää vuosiksi ja jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Englantilaisen Ace:n kataloogissa on myös paljon mielenkiintoista 50/60-luvun musiikkia, myös boxeja.

Jos joku on hurahtanut Miles Davisiin, niin siihen menee kyllä kaikki rahat. Niitä aivan järjettömän laajoja boxeja on ilmestynyt jo ties kuinka monta.
 
Noissa boxeissa on vielä se hyvä puoli, että kun kaikilta suosikkiartisteilta ei viitsi koko tuotantoa kerätä, niin boxilla saa kuitenkin tavallista kokoelmaa enemmän biisejä hyllyyn. Viimeksi ostin Thin Lizzyn 4 cd:n paketin. Tosin siitäkin puuttuu muutama iankaikkinen suosikkini. Se se ottaa pattiin niin pirusti!

Ja nythän on alkanut tulla monesta levystä näitä "20-bit remastered" (??) painoksia, joita mainostetaan vielä entistäkin paremmalla äänenlaadulla.

Ja nythän on alkanut tulla monesta levystä näitä "20-bit remastered" (??) painoksia, joita mainostetaan vielä entistäkin paremmalla äänenlaadulla.
 
Minä hurahdin joksikin aikaa tähän remasterointi-juttuun ja ostelin pahimmassa tapauksessa jo kolmatta kertaa saman levyn (vinyyli, cd, remasteroitu cd; näin kävi esim. Sticky Fingersin ja In Rockin kohdalla). Nyt olen tullut siihen tulokseen, että jos ei remasteroidulla levyllä ole jotain todella hienoa bonusmateriaalia mukana, niin en perkele osta niitä, jos ennestään on joko vinyyli tai vanhempi cd hyllyssä. Kyllä se musiikki on kuitenkin pääasia, eikä ne hienot soundit. Vääntää volume-nutikkaa kaakkoon vaan, niin hyvin menee.
 
Vaikka kyllähän niitä kirkkaita soundeja on todella hienoa kuunnella.
 
Ja nyt on tullut vielä joku ihmeellinen SACD-systeemi. Ostin pari Rollarien uutta painosta, ja niissä luki noin. Mitä sitten tarkoittaneekaan, kuuluu kyllä tavan cd-soittimessakin ja hyvin kuuluukin.

Se surf-boxi, jonka mainitsit on varmaan "Cowabunga! The Surf Box". Kävin www.cdnow.com issa sen katsastamassa ja tuo olisi kyllä herkkua.
 
Jos meinaat What's going onia remasteroituna, niin eikö kannattaisi satsata siihen Special edition -pakettiin, jossa on alkuperäinen julkaisu + vielä alkuperäisempi hylätty miksaus + live + singleversiot...
 
Vai joko sinulla on se?

Se surf-boxi, jonka mainitsit on varmaan "Cowabunga! The Surf Box". Kävin www.cdnow.com issa sen katsastamassa ja tuo olisi kyllä herkkua.
 
"Cowabunga":han se. Mukanahan on suomalaisväriäkin.
 
Jos meinaat What's going onia remasteroituna, niin eikö kannattaisi satsata siihen Special edition -pakettiin, jossa on alkuperäinen julkaisu + vielä alkuperäisempi hylätty miksaus + live + singleversiot...
 
Vai joko sinulla on se?
 
Jaa niin tommonnenkin on olemassa. "Let's Get It On":istahan tuli 37-raitainen deluxe-edition jonkin aika sitten myös. En ole niin kova Marvin-fani, että nuo pakollisia hankittavia olisivat, kun "alkuperäiset" levyt kuitenkin jo hyllyssä ovat. Toki poimin talteen, jos edullisesti vastaan tulevat. Tarkemmin kun miettii, niin tuo mainitsemasi "Special edition" alkaa vaikuttaa jopa oikein kiinnostavalta.
 
edit:typo

Joo kuule sori, tarkoitin just sitä Deluxe editionia. Sisältö on kuitenkin tuo mitä kirjoitin, eli:
 
-Original lp release
-Original Detroit mix
-Live at the Kennedy Center, 1.5.72
-Original single versions

Joo kuule sori, tarkoitin just sitä Deluxe editionia. Sisältö on kuitenkin tuo mitä kirjoitin, eli:
 
-Original lp release
-Original Detroit mix
-Live at the Kennedy Center, 1.5.72
-Original single versions
 
Noin ajattelinkin. Eli samantyylinen kuin "Let's Get It On":in "Deluxe Edition".
 
Boxeista vielä: Laadukkaat boxit (vs. tv-shop tuotteet, Anttilan halvat lootat jne.) on kyllä hienoja. Useinden Bear Familyn boxien mukana tulee vielä paksu kirja ja koko komeus on pakattu LP:n muotoiseen paksuun laatikkoon. Näyttää hyvältä levyhyllyssä. :)
 
Viime aikoina on tullut hankittua James Brownin "Star Time"-loota, Sam Cooken "Man Who Invented Soul" ja Rhinon "Gospel Box". Ray Charlesin Atlantic-boxi ja Al Green on lähiaikojen suunnitelmissa.

Hienoja ovat myös nämä ns. kirjan muotoiset kuten esim. samettikannellinen (sametti?) Jimi Hendrix Experience (hämäävästi nimetty 4-cd "ennenkuulematonta" materiaalia).
 
Vaan kyllä ne LP:n kokoiset boxit ovat uljaimpia.

Ja nyt on tullut vielä joku ihmeellinen SACD-systeemi. Ostin pari Rollarien uutta painosta, ja niissä luki noin. Mitä sitten tarkoittaneekaan, kuuluu kyllä tavan cd-soittimessakin ja hyvin kuuluukin.
 
Lyhyesti näin:
 
"Q: What is SACD?
A: Super Audio CD is a new format developed by Philips and Sony. It uses DSD (Direct stream digital) and a 4.7GB disc with 2.8 MHz to give the consumer an audio experience so real you think you are in the recording studio or front row at a concert."
 
Internetistä löytyy SACD:stä paljon tietoa. Ns. hybridit SACD-levyt soivat kaikissa soittimissa mutta muut vain erityisissä SACD-soittimissa, jos oikein asian käsitin.
 
EDIT: Äänenlaatujen eroista noiden kahden välillä en osaa sanoa mitään (vielä). Siis soitettaessa SACD:tä tavallisessa CD-soittimessa ja SACD-soittimessa. Luulisi, ettei normaali soitin ymmärrä noin isoa levyä.

Mää kun en ymmärrä tekniikasta yhtään mitään, niin sanon tähän vain, että kovin on kirkkaat soundit Rollareissa ihan cd-soittimessa soitettuna. En pysty kuvittelemaan miten se vielä voisi SACD:ssä parantua, minun antihifistin korvat tuskin eroa kuulisivat.
 
Eikä levyjen hintakaan ollut kuin 23.50 erkkiä...