Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Yksi parhaista norja-scenen bändeistä Gorgoroth on varmastikin kaikille jo tuttu? Pitkä ura monine vaikeuksineen tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan, eikä meno ole vuosien saatossa lainkaan seestynyt. Hifi -tuotantoisista uusimmista levyistä löytyy edelleen sitä misantropiaa ja pahuutta jotka jo ensimmäisiltä levyiltä on kuultavissa. Selkeästi kaksijakoisesta tuotannosta (pre- ja post-Destroyer) löytää niin huippuhetkiä kuin jokunen suvantokin. Paras kokonaisuus onkin mielestäni tuo vedenjakajana toimiva Destroyer -levy, joka on täynnä upeita riffejä, hyvää laulua...soundeiltaan täysi kymppi. Väkivaltaa, voimaa ja pakottamista. Jos tästä yhtyeestä pitää, voi katsastaa myös Tulus - ja Hades- (se Norjan Hades) -bändit, joilla on mielenkiintoiset sekoitukset thrashia / heviä / black metallia.
 
Jo mainitut Dark Funeral ja Marduk ovat ruotsalaisen kaahausblackin kärkinimiä, joittenka tuotoksia voi suositella. Näissäkin yhtyeissä eniten minua viehättää se jatkuva periksiantamattomuus, bändit ovat ikääntyessään vain kiristäneet mustuuttaan ja nopeuttaan. Etenkin Dark Funeralille on lyöty (tarpeettomasti) 'lasten-bm' -leima; mahtavia levyjä joittenka pariin palaa usein. Secret of Black arts ja Vobiscum Satanas ovat pirun hyviä kokonaisuuksia, hyviä kappaleita ja armotonta menoa. Marduk on minulle ollut vuosien saatossa yksi suurimmista innoittajista, siksi haikeata onkin ollut seurata yhtyeen monivuotisten jäsenien lähtöä yksi kerrallaan. Uutta levyä on kuitenkin tulossa, joten mielenkiinnolla jään odottamaan. Yleinen konsensus sanoo, että Mardukin huippuhetki alkaa Heaven shall burn...when we are gathered levyltä. Oma ykköseni tulee todennäköisesti aina olemaan Nightwing, jonka pientä arvostuksen puutetta en oikein ymmärrä. Panzer Division Marduk yltää putken mitan päähän Nightwingistä, eikä siitäkään oikeastaan voi moitittavaa keksiä. Puoli tuntia panssarisotaa blast beatilla, konsepti ei olisi voinut epäonnistua! Jos kaahausblack miellyttää, voi katsastaa myös ruotsalaiset Setherialin sekä In Battlen, joka on itseasiassa Setherialin tyyppien sivuprojekti, viikinkiteemaista black metallia. Etenkin In Battlen ensimmäinen (In Battle) on mahtava teos.
 
EDIT: Puola-skenestä osannee joku kirjoittaa enemmän. Paikallisen skenen omaleimaisin seikka on NSBM, uusnatsi-bm, joka tosin tarkoittaa useimmissa tapauksissa wanhojen aikojen kaipuuta ennen kristinuskoa...ja tietysti antisemitismiä. Rob Darkenilla ja Capricornuksella on (oli?) projekteja hyvinkin huomattava määrä, vaikkei niillä kaikilla ollut mitään musiikillista eroa. Täältä voisi kuunnella ensimmäisenä ehkä suurinta nimeä Puola-bm:stä, Gravelandia. Todella hyvä yhtye, pieniä folk-vaikutteita mustuuden seassa. Infernumiin jos jossakin törmää, kannattaa myös kuunnella. Liekö bändin ainokaiseksi jäänyt levy Taur-Nu-Fuin? Upea levy.