Yleistä keskustelua musiikista ›

Yksi harvoja kertoja, kun jokin Ramonesiin liittyvä saa surulliseksi. Here Today, Gone Tomorrow.

Kummaa, kun ei voi enää oikein herkistymättä kuunnella Ramonesia. Nuorilla, viattoman innostuineilla äijillä on hauskaa revitellessään upeaa rock´n´rollia ja nyt yksi toisensa perään lähtee epäreilun aikaisin.

Tuli kuunneltua tänään 2 kertaa Leave Home läpi, on se muuten käsittämättömän hieno levy!!!!!!

Tuli kuunneltua tänään 2 kertaa Leave Home läpi, on se muuten käsittämättömän hieno levy!!!!!!
 
Onko ne kolme nyt kuollu kolmen vuoden sisällä kaikki? Mahtaakohan sitä viimestä elävää pelottaa?

Just joo, joka jamppa tulee itkemään kuinka tärkeä jätkä hän oli mun elämässä, vaikka kukaan tuskin tunsi koko miestä.
 
No, Ramones oli mun elämäni tärkein asia vuosina 1978-1980. Ilman Johnnyn vaikutusta olis jäänyt 27 bändivuotta siihen ekaan, siihen, jossa tajusin että vastaostettu halpa japsi-sähkis ei ehkä ikinä kuulosta Hendrixiltä, mutta ehkä jo muutaman viikon treeneillä vähän Ramonesilta.
 
Kiitos ankaran Ramones-treenin, tuli sitten opittua soittamaan enemmänkin. Kiitos, Johnny, että pakotit mut kynnyksen yli, sille puolelle, missä soittaminen on jo helpompaa.
 
On se vaan ihmeellistä, että joka päivä kuolee tuhansia ihmisiä nälkään ja veden puutteeseen, eikä kukaan tule sanomaan että ne kuolleet vaikuttivat minun elämääni todella paljon. Ei siinä mitään, Ramones oli loistava bändi ja Johnny oli hyvä ja omaperäinen kitaristi, mutta sillä hyvä.
 
Joka päivä kuolee tuhansia ihmisiä johonkin. Harva heistä on ollut merkittävä vaikuttaja kokonaiselle sukupolvelle, tai Johnnyn tapauksessa parillekin.

sain muuten vasta nyt tietää lehdestä lukiessani etteivät nuo ramonesit ole niiden oikeat nimet

Voi, prkl. Tuntuu että nykyään noita rock miehiä kuolee liiankin usein.
Hieno kitarasti ja biisin tekijä oli.
R.I.P

Pääsi soitteleen downstrokeja pilven reunalle. Rauha hänen sielulleen.

Kivi tuossa ylempänä kiteytti asiat loistavasti. Kiitos.
 
Itselle tulee mieleen jotkut kotibailut v. -81, kun joku laittoi uunituoreen "Pleasant Dreamsin" soimaan ja se fiilis, että miten rokki voi kuulostaa näin hyvältä. Samoin se järisyttävä huomio, kun kitaran kanssa sai Blizkrieg Bopin vitossoinnut oikeaan järjestykseen ja tajusi, että hei, tälleenhän mäkin osaan soittaa ja voin tehdä omia biisejä.
 
Joku pikkukyynikko tuolla sanoo ettette ees tuntenut sitä mutta mä tunsin ne biisit ja niin naivilta kun se ehkä tänä päivänä kuulostaakin, niin silloin oli oikeasti sellainen tunne, että mä opin kahden minuutin rocklevyltä enemmän kuin tuun ikinä koulussa oppiin.

Kivi tuossa ylempänä kiteytti asiat loistavasti. Kiitos.
 
Itselle tulee mieleen jotkut kotibailut v. -81, kun joku laittoi uunituoreen "Pleasant Dreamsin" soimaan ja se fiilis, että miten rokki voi kuulostaa näin hyvältä. Samoin se järisyttävä huomio, kun kitaran kanssa sai Blizkrieg Bopin vitossoinnut oikeaan järjestykseen ja tajusi, että hei, tälleenhän mäkin osaan soittaa ja voin tehdä omia biisejä.
 
Joku pikkukyynikko tuolla sanoo ettette ees tuntenut sitä mutta mä tunsin ne biisit ja niin naivilta kun se ehkä tänä päivänä kuulostaakin, niin silloin oli oikeasti sellainen tunne, että mä opin kahden minuutin rocklevyltä enemmän kuin tuun ikinä koulussa oppiin.
 
Samankaltaisia tunteita minullakin. Mua ei ole liiemmin koskettaneet muusikkojen poismenot, mutta kun Joey aikoinaan kuoli, niin tippa oli linssissä. Sitä kelasi hetkiä kun opetteli soittamaan ja tekemään biisejä. Johnnnystä selviää vähemmällä, kun noita poismenoja on sattunut kohdalle viime vuosina vähän liikaa.

Harmi homma kun nuo kunnon äijät lähtee. RAMONES on kautta aikojen paras punkkibändi.

Vaikkei Ramones mulle mikään erityisen läheinen bändi ole koskaan ollutkaan, niin silti suretti kun kuulin.

Vaikkei Ramones mulle mikään erityisen läheinen bändi ole koskaan ollutkaan, niin silti suretti kun kuulin.
 
Näin... Vasta viime aikoina olen Ramonesia kuunnellut.
Solong, Johnny

Aina mä kuulen kaiken jälkijunassa. No ei se muuta mitää Johnny kuoli sillä siisti R.I.P!
 
Hemmetin hyvä kitaristi ei voi muutasanoa.

R.I.P.

R.I.P.
 
Hey Ho, Let's Go.

Olin kaverini kanssa messengerissä juttelemassa, jolloin hän sitten otti asian puheeksi. Minä tietenkin luin väärin, että kyse oli Joey Ramonesta ja sanoinkin että kertoisit jotain uutta. Paljoa en Ramonesia ole kuunnellut, mutta arvostus on kyllä todella korkealla yhtyettä kohtaan. Ja nyt jos koskaan olisi aika aloittaa Ramonesin kuunteleminen.
 
No anyway R.I.P

Olin kaverini kanssa messengerissä juttelemassa, jolloin hän sitten otti asian puheeksi. Minä tietenkin luin väärin, että kyse oli Joey Ramonesta ja sanoinkin että kertoisit jotain uutta. Paljoa en Ramonesia ole kuunnellut, mutta arvostus on kyllä todella korkealla yhtyettä kohtaan. Ja nyt jos koskaan olisi aika aloittaa Ramonesin kuunteleminen.
 
No anyway R.I.P
 
Aloita vanhemmasta tuplalivestä tai Leave Homesta.

Jotain ilonaiheitakin Ramofaneille. Kauppoihin on ilmestynyt pari mainiota DVD-julkaisua:
 
-Ramones Raw; yli viisi tuntia kaikenlaista Ramones-matskua. Markyn "kotivideoita", livetallenteita (mm. Provinssista '88!) jne.
 
-We're Outta Here; Bändin viimeisen keikan ympärille kasattu filmi. Paljon mielenkiintoisten ihmisten haastatteluja, tv-esiintymisiä jne. Niin, ja tietysti myös kuvaa ja ääntä siitä viimeisestä keikasta. Mukana menossa myös mm. Dee Dee, Lemmy, Lars Rancidista jne. Nautittava pätkä, joskin itse keikasta olisi saanut olla pitempiäkin otoksia - kun basisti huutaa 1*2*3*4, ei menoa mun mielestä pitäisi katkaista. Mutta hyvä näinkin.