Bänditoiminta ›

Älä höpötä.
 
Kysymys on lähinnä tarpeesta ja tilanteeseen sopivuudesta.

Älä höpötä.
 
Kyllä mä väitän, että esim. B4 ohjelma tuntuu huomattavasti enemmän oikealta Hammondilta kuin joku tyypillinen syntikka! Esim. drawbarsseja ja leslietä voi ohjata MIDI:llä.
 
Pianotyyppisissä saundeissa pidän todella tärkeänä miten ohjelmat reagoi kosketukseen.
 
Rhodesin raskasta kosketusta ei tietenkään saa millään ohjelmalla, mutta ei se ole niin välttämätöntäkään...
 
Jos haluaa aidompaa kosketusta, niin voinhan mä tarvittaessa ottaa oikean Hohnerin Clavinetin keikalla - eikä ole edes paha roudata!

Kysymys on lähinnä tarpeesta ja tilanteeseen sopivuudesta.
 
Tarvehan on jatkuva ja kova mutta se ei aina sovi tilanteeseen. hähähäh
 
Kyllä mä täs asias voin antaa vähän periksikin. Monethan noita korvikkeita käyttää kun eivät jaksa oikeita soittimia keikoille raahata. Tosin korvikemusaahan se sitten mutta saman rahan varmaankin saa.

Yeah, B4 on todella hyvä softa.
 
B4:sessa ilahduttaa kun sen käyttöliittymä muistuttaa oikeata Hammondia ja aina vain paranee jos hankkii siihen sen drawbar midilaitteen.
 
Mulla yleensä "dirty" generaattori valittuna, joka tuo hieman räyhäkkäämmän saundin kuin "classic". Ihan kuivana B4:sen saundi ei mielestäni kuulosta kovin hyvältä, vaikka lähtösaundi on hyvä. Yleensä lisään siihen lähinnä kaikua. Myös oikeassa Hammondissa käytin/käytän jonkin verta kaikua, joka tuli Hammondin omasta jousikaiusta.
 
Samoin E-Magic EVP88 Rhodes mallinnos. Ja jos hankkii jonkun asiallisen MIDI-kiipparin painotetuilla koskettimilla, saa myös asiallisen tatsin.
 
Se tässä tietokonepohjaisessa toimintatavassa on hyvä kun voi koota itselleen juuri ne ohjelmat, jota tarvii, niin ei ole sitten kaiken maailman rasittavia tekno pilipali saundeja.
 
Huomattavasti mukaansatempaavampaa touhua kuin takavuosien ankeasaundisten syntikkojen kanssa pelaaminen. Lisäksi oppimisen saraa riittää ja mielikuvitus muodostaa rajat sille mihin tietokonetta voi hyödyntää.

Rumpalit.
 
Veit jalat suusta!!!

Kyllä mä täs asias voin antaa vähän periksikin. Monethan noita korvikkeita käyttää kun eivät jaksa oikeita soittimia keikoille raahata. Tosin korvikemusaahan se sitten mutta saman rahan varmaankin saa.
 
Miten eri soittimella soitettuna musiikista tulee korviketta? Jos laitteesta tulee hyvä soundi, on minulle ainakin aivan samantekevää, lukeeko sen kyljessä Rhodes, Apple tai vaikka Philishave. Hyvä soundi on hyvä soundi vaikka se tulisi kurkkupurkista.
 
Rhodes on kyllä esteettisesti hienompi kuin läppäri-äänikortti-äitikosketin-yhdistelmä. Ja monet hankkii bändeilleen henkilökuntaa niitä soittimiaan sinne keikoille siirtämään.

Miten eri soittimella soitettuna musiikista tulee korviketta? Jos laitteesta tulee hyvä soundi, on minulle ainakin aivan samantekevää, lukeeko sen kyljessä Rhodes, Apple tai vaikka Philishave. Hyvä soundi on hyvä soundi vaikka se tulisi kurkkupurkista.
 
Samaa mieltä!
 
Minun mielestä on se ja sama mikä soitin on kunhan sen ääni on hyvä, sillä on mukava soittaa ja sen voi ottaa myös mukaan keikalle ilman hajoamisen pelkoa, eikä tarvi rehkiä itseänsä puolikuolleeksi roudatessa.
 
Äänentoistolaitteiden roudaamisessa on rehkimistä tarpeeksi, eikä huvita roudata ja korjata enää massiivisia kosketinsoittimia.

Minun mielestä on se ja sama mikä soitin on kunhan sen ääni on hyvä,.
 
Kysehän onkin siitä että mikä ääni on hyvä. Paljon taistellaan kitarapuolella putki/transu-akselilla. Aito Hammond on monen mielestä ihan jotain muuta kuin nuo softat jotka epätoivoisesti jo vuosikymmeniä on yrittäny jäljitellä aitoa. Suurin osa rumpaleista ei voi sietää sähkörumpuja niitten saundin ja tatsin takia. jne.
 
Suurelle osallehan nuo elektroniset jäljittelijät riittää niin saundiltaan kuin soittotatsiltaankin. Eikä siinä mitään. Kukin taaplaa tyylillään. On myös niitä jotka arvostavat noita alkuperäisiä soittimia. Nehän ovat vuosikymmeniä pitäneet pintansa ihan sellaisenaan. Näitä aitoja soittimia arvostavat näkevät noissa nykyisissä lankuissa, synissa, softissa vain korvikkeita ja niillä tehty musa on näin ollen myös vain korviketta.
 
Mulle kovasti käy nuo korvikkeetkin. Arvostan kyllä vanhoja "oikeita" soittimia. Kuuntelen ja niitä käytän aina kun vain mahdollista. Siinä vaiheessa kun nykyaikaisen eloktroniikan käyttäjä sanoo ettei ole väliä kumpaa käyttää niin mulla nousee karvat pystyyn. Tro Kovakorvat saa uusia jäseniä. hähähääh.

Kysehän onkin siitä että mikä ääni on hyvä. Paljon taistellaan kitarapuolella putki/transu-akselilla. Aito Hammond on monen mielestä ihan jotain muuta kuin nuo softat jotka epätoivoisesti jo vuosikymmeniä on yrittäny jäljitellä aitoa.
 
Jos sopii, niin mä voisin lähettää sähköpostiin pienen ääninäytteen MP3:sena treeneissä jäljitelmä Hammondilla soitettuna? Biisi nimeltä Autumn Leaves.
 
Omasta mielestäni se on pahuksen aidon kuuloinen, vaikka olen samassa tilassa soittanut myös oikeilla Hammondeilla.
 
Suurin osa rumpaleista ei voi sietää sähkörumpuja niitten saundin ja tatsin takia. jne.
 
Eiköhän sietäminen kehity jos saadaan riittävän vakuuttavia sähkörummuilla soittavia esikuvia?

Eiköhän sietäminen kehity jos saadaan riittävän vakuuttavia sähkörummuilla soittavia esikuvia?
 
Mutkun ei se oo sama asia... sähkörummut soittaapi samplejä mutta rummuissa se kalvo värähteleepi.
 
esim. Jos sitä pädiä soittaapi eri kohdasta kuuluu se sama sämple, mutta klopajautappa oikeaa rumpua eri kohdasta, niin tuleepi erilainen ääni.
 
Tietty sähkörummut on kätevämmät kun voipi säätää volyymit ja mimmoiset soundit tahansa... mutta taas ei niistä saa samalla lailla vivahteita ulos kun oikeasti värähtelevästä kappaleesta.

Eiköhän sietäminen kehity jos saadaan riittävän vakuuttavia sähkörummuilla soittavia esikuvia?
 
Ei se tuosta ole kiinni. Sietäminen kehittyy jos sähköiset vermeet kehittyy samalle tasolle kuin nämä perinteiset, tai miksi niitä nyt kutsutaankin. Tasolla tarkoitan kykyä reagoida soittajan tatsiin.
 
Niin kauan kun sähkörumpalina voi olla kuka tahansa ja aina kuulostaa samalta niin ei niitä esikuviakaan rakennu.

Ei se tuosta ole kiinni. Sietäminen kehittyy jos sähköiset vermeet kehittyy samalle tasolle kuin nämä perinteiset, tai miksi niitä nyt kutsutaankin. Tasolla tarkoitan kykyä reagoida soittajan tatsiin.
 
Onkos kukaan keskustelijoista kokeillut edes uusimpia ja paremmanpuoleisia sähkörumpuja?
 
Mä en tiedä mitkä on parhaat, mutta jotain tuontapaisia meinaan:
http://www.rolandus.com/products/de … ubcatid=22&prodid=V%2DStage+Set

Onkos kukaan keskustelijoista kokeillut edes uusimpia ja paremmanpuoleisia sähkörumpuja?
 
Sen verran oon käyny musaliikkeissä että oon päässy ainakin jokuset uutukaiset kopistelemassa.
 
Rumpalina sanoisin että selvästi on menty eteenpäin. Vähän jo löytyy dynamiikkaakin. Tatsi on jo aika lähellä, mutta kuitenkin vielä kaukana akustista rumpua. Nyansseja ei sähköisistä vielä irtoa. On sama mihin kohtaan ja millä voimakkuudella ns. kalvoon lyöt. Ei reagoi. Kantit on kyllä tullu kuvaan mukaan. Tremolo on vieläkin tasapaksua ja koneellista. Toki sen jo tremoloksi tunnistaa. Mitään nopeampaa ei kannata yrittää. Diskomainen jumpsutes onnistuu hyvin eikä kompuroita tarvita kun dynamiikan vaihteluita ei juurikaan ole. Ei ne oo kyllä mun vermeitä pätkääkään. Paljon pitää vielä kehittyä.
 
Edit: Just noita vdrumsseja oon viimeksi kokeillu. Toki siitä on jo muutama kuukausi mutta kuitenkin suht tuore kokemus.

Näen asian niin, että jos akustisilla rummuilla osataan soittaa tarpeeksi hiljaa, niin no problem.
 
Jos ei osata, jotain tarvii tehdä, eikä tyytyä siihen, että ennenkin on soinut lujaa!
 
Yksi ratkaisuista on sähkörummut. Yksi ratkaisuista on olla käyttämättä rumpuja ollenkaan. Yksi ratkaisu on vispilät. Myös muita ratkaisuja on. Sinä rumpalina ehkä tunnet niitä enemmän.
 
Omasta mielestäni sähkörummut vaikuttaa edukkaasti kokonaisuuteen mm. lavavolaa pienentäen.

Myös muita ratkaisuja on.
 
Yks hyvä konsti on kun harjoittelee ja opettelee soittamaan. Siten saa myös rummuissa dynamiikan palvelemaan musaa.
 
Lähes kaikki nykyvermeet on kehitetty ettei tarttisi osata ja kuitenkin kuulostais. Onhan se kiva. Mutta kun siitä seuraa ettei koskaan tarttekkaan opetella. Kun kerran muutenkin kuulostaa. Se on tappio musiikille.

Minä kyllä väittäisin että tämä "meluongelma" ei suinkaan johdu rummuista. Vahvistamattomista rummuista ei kyllä semmoista räyhää lähde yksinään että tärykalvot puhkeaisi, ellei nyt soita jossakin parin neliön kopissa jossa kaikki seinät ovat paljasta betonia. Monilla pienemmillä keikoilla rummut itseasiassa hukkuvat muiden soitinten alle. Vähän isommilla keikoilla, kun rummut ovat jopa mikitetty, ei ole vaikeuksia saada selvää rummuista mutta kokonaisvolyymikin on yleensä noussut suhteettoman paljon ja korvatulpat on pakko ottaa käyttöön. Kitarat ja bassot ne yleensä kuuluvat liian lujaa. Tämä tosin vaihtelee, esim. n. kuukausi sitten kun Rotten Sound ja kumppanit esiintyivät Tavastialla, oli kuuntelukokemus aika vehkeestä kun basari oli miksattu aivan järjettömän kovalle eikä mistään muusta soittimesta kuulunut yhtään mitään. TUM TUM TUM. Joka tapauksessa joku on aina liian kovalla ja soundi valitettavasti puuroutuu sen takia.

Yks hyvä konsti on kun harjoittelee ja opettelee soittamaan. Siten saa myös rummuissa dynamiikan palvelemaan musaa.
 
Samaa mieltä, että konsti on hyvä.
 
Huonona puolena tässä konstissa on, että joutuisin käännyttämään suurimman osan rumpaleista kotiin harjoittelemaan.
 
Kun en itsekään kuulu mihinkään eturivin muusikoiden joukkoon, niin saattaisi sen jälkeen olla aika vähissä ne, jotka haluaa minun kanssa rumpuja soittaa.
 

 
Lähes kaikki nykyvermeet on kehitetty ettei tarttisi osata ja kuitenkin kuulostais. Onhan se kiva. Mutta kun siitä seuraa ettei koskaan tarttekkaan opetella. Kun kerran muutenkin kuulostaa. Se on tappio musiikille.
 
Onhan tuossa perää.
 
Oma tavoitteeni on jos vanhempana ukkona olisi hyvä tai edes kohtuullinen soittamaan. En koe, että kosketinsoitinten saralla olisi nykyvermeet mielettömästi helpottanut soittamista. Roudaamista kyllä.

Tohon otsikkoon liityvä juttu.Olin lauantaina Tavalla kattomassa Lemonatorin keikkaa.Kaverilla joka miksas oli pöydän takana dB-mittari.Biisin soidessa noustiin tuonne 92-98 dB:liin ja bändin ollessa hiljaa tiputtiin 78-82:n.Saundas hyvältä mutta vieressä seisovat tutut valittivat että tulee liian hiljaa (olimme siinä valopöydän takana) ja tämän lisäksi olin aistivinani että yleisö ei oikeen päässyt fiilikseen.Paha mennä sanomaan kuinka suuri osuus oli äänenpaineella,miksauksella ja settilistalla (jossa oli vähän ärsyttävästi slovareita putkeen keikan toisella puoliskolla).

Jos jonkinlaisia lakipykäliä äänenvoimakkuuden säätämiseksi aletaan vääntämään niin kyllä se desibelimittari on mielestäni silloin ainoa objektiivinen mittari.Ei lakipykäliä voi sorvata jonkun yksittäisen (tai sadankaan yksittäisen) korvan mukaan - oli kokemusta eli ei.Ja desibelirajat on oltava järkevät siten ettei ravintolan/yleisön melu jätä alleen esiintyjiä.
 
Tässä tapauksessa komppaan mm.nimimerkkien sormunen,pitk ja LHU kommentteja liittyen asiaan.Perustelut kuulostavat objektiivisilta ja loogisilta.