Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Sanokaa, onhan se bändi vitsi? Kertokaa. Siinä oli naurussa pitelemistä kun kuulin ensimmäisen (/viimeisen) kerran bändin...hetko..."Live For This" -biisin. En ole ilmeisesti ensimmäinen henkilö johon tuo "hc" ei pure, joten en sano enempää.
 
En usko. Tuo biisi on kyllä aika kusma, sitä kerran Metal Hammerin cd:ltä kuuntelin. Videonkin näin MTV:ltä, ei oikeen vaikuttanut. Mutta varmaan löytyy parempaa settiä?
Tutustukaa toki kotimaiseen Down My Throat -bändiin, joka tosin taisi lopettaa toimintansa tuolla nimellä, laulajan lähdön vuoksi. Mutta uusi tuleminen on kuulemma käsillä.. Metalliliitosta tuonkin bongasin.

Down My Throat...
 
Tuolle nimelle on tullut naureskeltua.

Aika typerää verrata Isistä Hatebreediä.
 
Bändit kun on aivan erityylisiä (molemmat on IMO mainioita..). Isis panostaa huomattavasti enemmän tunnelmaan eikä pyrikään välttämättä räjäyttämään pittiä ihan koko aikaa. Hatebreed taas iskee suoraan niskalihaksiin, meikäläisen pään ainakin saa heilumaan. Toimii siis.
 
Sama kun sanois: "Neurosis on paljon rankempaa ku Rotten Sound". Bändeillähän on aivan eri päämäärät.

Mikähän mahtaa olla syynä Hatebreedin peruuntumiseen helsingissä Slayerin&Slipknotin lämppärinä??

Ei Hatebreedin pitänyt edes kai olla lämppäri. Huomasin, että Hatebreed on Euroopan kiertueella Slayerin ja Slipblöbin kanssa 16.10. asti. Ollut tiedossa jo jonkun aikaa tai jopa tosi pitkään.

hatebreedissa viehättää mua lähinnä se sellanen positiivisuus että ei olla joka pienestä asiasta viiltelemässä niitä ranteita. muutenkin ihan kivaa niskaa ja turhasta matsoilustakin pitäytyvät :P

Yks Sitruunamaailman tyyppi sano et ne neuvottelee Hatebreedin kanssa jos ne pääsis omalle keikalle Nosturiin ehkä jopa ennen Slayerii ja Slipknottii. Mitään varmaa ei tosin vielä tiedetä.

Niin siis Hatebreed ei sit olekkaan se lämppäri vaan se oli joku M:llä alkava jota en enää muista...

Niin siis Hatebreed ei sit olekkaan se lämppäri vaan se oli joku M:llä alkava jota en enää muista...
 
Mastodon.

Mastodon.
 
Juuri tuota hain!

Down My Throat...
 
Tuolle nimelle on tullut naureskeltua.
 
Niin. Etsipä huviksesi bändin nettisivuja Googlesta hakusanoilla "Down my throat" ja "Hardcore".

teinipurkkaharkkoo. en oo muuten kuullu yhtään biisiä.

Kaivetaanpas tämä topic maan pinnalle. Kyllä toimii aivan vitun hyvin. Debyyttiä lukuunottamatta kaikki levyt löytyy hyllystä. Suoraa turpaanvetoa positiivisella asenteella, toimii helvetin hyvin. Uusin lätty, Supremacy on mielestäni bändin vahvin tuotos. Jamey Jasta on monipuolistunut vokaalipuolella ja bändi soittaa älyttömän tiukasti. Suositellaan kaikille hyvän musiikin ystäville.

Tämä iskee, kuin Halme aikoinaan! Ensi kerran kuulin vasta Provinssirockissa tänä vuonna ja täytyy sanoa, että upposi minuun täysin. Pittiinhän se oli pakko mennä ja hukata puhelin, mutta pojat kyllä vetivät raivolla ja hyvin. Erittäin loistavaa jytkettä!

...en oo muuten kuullu yhtään biisiä.
 
Kuuntele yks niin oot kuullu kaikki. Tylsiä biisejä tylsien perään, ei vaan jaksa kiinnostaa (varsinkaan kun tajuttoman moni bändi tekee samaa hommaa paljon paremmin). Aina jotenkin ihmetyttäny tän bändin suosio, kun materiaali ei ole kovinkaan ihmeellistä.

Aivan saatanan kova bändi. Ja paranee vaan levy levyltä. Sais tulla pikkuhiljaa omalle keikalle suomeen. Se Jastan toinen bändi tämä Kingdom of sorrow on myös aivan sikamaisen kova.

Kuuntele yks niin oot kuullu kaikki. Tylsiä biisejä tylsien perään, ei vaan jaksa kiinnostaa (varsinkaan kun tajuttoman moni bändi tekee samaa hommaa paljon paremmin). Aina jotenkin ihmetyttäny tän bändin suosio, kun materiaali ei ole kovinkaan ihmeellistä.
 
Neron puhetta. Muutenkin kuten aikasemmin tossa joku väläyttikin niin on kyllä vähän sellasta mukarankkaa menoa. Lapsellista uhoa, jos uhotaan ni uhottais sit ees jotenkin uskottavasti. Hyvin harvoin tämän tyylinen hardcore kyllä jaksaa sytyttää. Eipä taida olla "muskeli-hardcore" mun juttu.
 
"Destroy everything" hyh...

Haha, miulle Hatebreed on ei-ihan-uusimman Down My Throatin ohella niitä ainoita muskelibändejä mitkä iskee, ei mahda mitään kun biiseihin on saatu niin hyviä mosh-kohtia ja Jastan laulu on kaikkien kolmen pennin Agnostic Front -kopioulisijoiden joukossa mukavan miehekästä ulostusta. Uusin levy ei iskenyt kuin parilla biisillä, mutta Perseverance ja Rise Of Brutality ovat sellaisia mukavan tympeitä paketteja, ei mitään kokonaisuuden jumalia, mutta sopivasti täsmäiskuja mukana että voi levyn napata divarista mukaan. Ei näitä levyjä kyllä lähdetä aamulla jonottamaan levykaupasta ilmestymispäivänä.

Kahdelta ensimmäiseltä levyltä ei ole jäänyt muuta mieleen kuin yksi kuunneltava biisi molemmilta lätyiltä, mutta Supremacy on kyllä ihan menevä paketti.