Kitarat: kitarakamat ›

Niin että minkä paksuisia kieliä suosittelisitte mulle? Oon soittanu nyt pari vuotta sähkökitaraa (akustista kauemmin) ja olen mielestäni jo aika hyvä siinä, että ei mitään ihan ohuita, mutta ei myöskään liian kovia. Onko paksuudella paljonkin eroa soundissa ja mitä? Ja minkä merkkisiä suosittelisitte, onko esim. DŽAddario hyvä? Ja sitten toinen juttu.. Sattuisitteko tietämään mitään suomalaista soitinkauppaa/nettikauppaa josta vois kotiin tilata postin kautta Peavey Classic 30?

GHS 10-52 setti, varma valinta.
 
No esimerkiksi helsingissä sijaitseva Bändikeskus tilaa sulle mitä vain thomannin hintoihin ja rahtaa matkahuollolla 8 euron kuljetusmaksua vastaan vaikka rovaniemelle.
 
Oman kaappini bändikeskuksesta tilasin, soita ihmeessä ja rupattele!

Ite tykkään D'addarion 0.10-0.52

Minä sanon, että kokeile useita paksuuksia ja merkkejä ja käytä niitä, mitkä miellyttävät eniten. Kokeile perinteistä 10-46 settiä ensiksi ja sitten ota testiin 10-52 ja 11-49 setit.

10-46 settiä itse käytän yleensä... eivätpä ole tällöin paksuimmatkaan kielet mitään tumpeloita, vaan ihan soittokelpoisia punomuksia.
merkkejä tässä nyt yritän testailla... ghs boomersiin olen kai vähän jämähtänyt.

Kielten paksuus on makuasia. Niiden paksuuteen liittyen on turhaa puhua jostain soundillisesta paremmuudesta. Paksut soivat ehkä lujempaa akustisesti, mutta sähköisesti vahvistettu ääni kuulostaa joka tapauksessa erilaiselta, joten tilanne on eri. Ohuillakin kielillä saa soittaa, vaikka olisi jo eläkkeelle jäänyt blues-kitaristi. Välillä ihmetyttää miten pidetään ikäänkuin luonnollisena kehityskaarena sitä, että pitäisi siirtyä niin paksuihin kieliin kuin sormivoimat antavat myöten.
 
10-46 on perussetti, jota soittaessa voi miettiä, että tuntuuko niiden venyttely mukavalta. Sopiva paksuus riippuu ehkä vähän siitäkin, että kuinka voimakkaasti soittaa oikealla kädellä.

Mä siirryin 12-setistä ykstoistaseen, kun sormet alkoi kärsimään venyttelyistä. Ja sitten vuosi sitten kymppisettiin, kun stratoa en saanut hienovireeseen 11-setillä. Eli oon siirtynyt paksusta ohuempaan, ja ihan tyytyväinen olen. :)

Mä siirryin 12-setistä ykstoistaseen, kun sormet alkoi kärsimään venyttelyistä. Ja sitten vuosi sitten kymppisettiin, kun stratoa en saanut hienovireeseen 11-setillä. Eli oon siirtynyt paksusta ohuempaan, ja ihan tyytyväinen olen. :)
 
Mitenkäs kun satulan urathan levenevät kun paksummat kielet niitä hioo. Tälloinhan ohuempiin kieliin siirryttäessä tulee ongelma että kielillä on turhaa tyhjää tilaa satulassa.

Nappaa mukaan muutama setti ja kokeile mikä tuntuu hyvältä. Soittelin tovin 10-46:lla kunnes huomasin että 9-46 tuntui Straton kanssa luonnollisemmalta. D'Addariota en kyllä suosittelisi, DR vaikka mielummin.

Sattuisitteko tietämään mitään suomalaista soitinkauppaa/nettikauppaa josta vois kotiin tilata postin kautta Peavey Classic 30?
 
http://www.stpaulssound.fi/soittimet.html

Kielten paksuus on makuasia. Niiden paksuuteen liittyen on turhaa puhua jostain soundillisesta paremmuudesta. Paksut soivat ehkä lujempaa akustisesti, mutta sähköisesti vahvistettu ääni kuulostaa joka tapauksessa erilaiselta, joten tilanne on eri. Ohuillakin kielillä saa soittaa, vaikka olisi jo eläkkeelle jäänyt blues-kitaristi. Välillä ihmetyttää miten pidetään ikäänkuin luonnollisena kehityskaarena sitä, että pitäisi siirtyä niin paksuihin kieliin kuin sormivoimat antavat myöten.
 
10-46 on perussetti, jota soittaessa voi miettiä, että tuntuuko niiden venyttely mukavalta. Sopiva paksuus riippuu ehkä vähän siitäkin, että kuinka voimakkaasti soittaa oikealla kädellä.
 
Riippuu vähän kitarasta ja musiikkityylistä. Jos on paljon venyttelyä, ohuet puolustavat paikkaansa. Jos taas on olennaisempaa jykevä soundi (esim. surf, rautalanka, blues), paksuilla saa lisää voimaa. Joissakin kitaroissa (esim. Fender Jaguar) sustain on sen verran lyhyt, että paksuilla kielillä saa paremman soundin.
 
Itse olen huomannut paksujen kielien antavan enemmän soittamisen makua ja siksi käytän 12 tai 11-settiä. Kun äänen taistelee esiin, siihen saa voimaa, joka ohuemmilla kielillä ei onnistu. Toisaalta kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä yksi ääni minuutissa voi olla kiinnostavampi kuin tusina sekunnissa.

Varmaankin kannattaa lähteä liikkeelle 10-46 -setistä, jossa punotut kielet ovat round wound -tyyppiä ja nikkelipäällysteiset. Se on varmaan kaikkein yleisimmin käytetty setti, joka ei sulje mitään musatyyliä pois. Sillä kun on soitellut jonkun aikaa, voi tarvittaessa vaihtaa pykälää paksumpaan tai ohuempaan. Kaikki isot merkit ovat hyviä: Ghs, D'Addario, Ernie Ball, Dean Markley, DR, jne. Jonkun merkin hyvyys tai huonous on makuasia. Itse käytän lähinnä D'Addarioa ja Ghs:ää.

Mitenkäs kun satulan urathan levenevät kun paksummat kielet niitä hioo. Tälloinhan ohuempiin kieliin siirryttäessä tulee ongelma että kielillä on turhaa tyhjää tilaa satulassa.
 
Ei kai tuo mikään ongelma ole? Paksumpia laittaessa sen sijaan joutuu monesti vähän viilaamaan satulaa.

Pistin nyt 12-52 satsin, C#-vireessä, soundaa kyllä paremmin ja vireisyyskin enemmän kohdallaan. Tosin punotun G-kielen venyttely on aika tuskaa :)

Ernie Ballin Regulars Slinkyihin (10-46) olen ainakin itse mieltynyt vahvasti. Parhaat soitettavat tähän asti vastaan tulleista ja kestävimmät. No Blue Steelit ovat kanssa kestävät, mutta Erniet ovat parempia bendata.

Kannattais varmaan kysyä ensin että minkälainen kitara sulla on ja soitatko normaalissa E-vireessä... lyhyempiskaalaisissa (esim. LesPaul) paksut kielet ei tunnu niin jäykiltä kun esim Stratossa, jossa on pitempi skaala. Jos ton jonkun suosittelema 10-52 setin laittais stratoon, vois paksut kielet olla kyllä liian jäykkiä.

Riippuu vähän kitarasta ja musiikkityylistä. Jos on paljon venyttelyä, ohuet puolustavat paikkaansa. Jos taas on olennaisempaa jykevä soundi (esim. surf, rautalanka, blues), paksuilla saa lisää voimaa. Joissakin kitaroissa (esim. Fender Jaguar) sustain on sen verran lyhyt, että paksuilla kielillä saa paremman soundin.
 
Itse olen huomannut paksujen kielien antavan enemmän soittamisen makua ja siksi käytän 12 tai 11-settiä. Kun äänen taistelee esiin, siihen saa voimaa, joka ohuemmilla kielillä ei onnistu. Toisaalta kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä yksi ääni minuutissa voi olla kiinnostavampi kuin tusina sekunnissa.
 
Veit jalat suusta. Allekirjoitan kaiken. Plussaa.

10-52 -setti voi joissain tapauksissa olla vähän epätasapainoinen kokonaisuus, siinä kun on vain kevyt toppi mutta muhkea perä. Esim. itselläni (strato ja 2x12 Twini) bassokielet tuuttasivat jo turhankin puskevasti ellei ollut tarkkana säätöjen kanssa. Standardimpi setti soi huomattavasti tasapainoisemmin. Mutta kokeilemallahan ne omat kielet löytyy.

10-46 on minulla
 
GHS
 
Vire on EADGHE eli perusvire