Kitarat: kitarakamat ›

Torilla on yksi Steinberger, ei vain ole niin paljoa rahaa että uskaltaisin käydä Vantaalla kokeilemassa :)
 
Huomasin. Sama ongelma. Tosin noita alkuperäisiä malleja ei ihan joka päivä tule vastaan eBayssakaan, saati sitten kotoisella Torilla...

nahkis, onko jätkällä bändiä?

Näin, ja sitäpaitsi kaikki mitä hra Ed Roman lausuu, on arvioitava hyvin tarkasti. Eri foorumeilla suuressa maailmassa on melko tunnettu persoona hän.. :)
 
Oon huomannu joo, esmes Seymour Duncanin foorumeilla lukee vähän väliä läppää ko. herrasta.

Nostan tämän ketjun röyhkeästi, jos vaikka jollakulla olisi jotain mielenkiintoista lisättävää aiheeseen.
 
Kaikenlaisista tympeistä sattumuksista johtuen tuo alkukesästä Torilla myyty Steinberger jäi sitten kokeilematta ja hankkimatta, joku muu ehti ensin apajille. Kitarapajan valkoinen GM-2T ei ole näemmä liikkunut mihinkään, mutta on saanut seurakseen pikku-Spiritin. Nuo lienevät suurin piirtein ainoat tässä maassa tällä hetkellä myynnissä olevat 'bergerit, vai onko jollakulla parempaa tietoa?
 
Osaako joku sanoa Steinbergerien kaulan muodosta jotain? Minkätyyppiseen kitaraan se lähinnä vertautuisi?

Mulla on Steinbergerin "airo",onkohan se GL vai GT,siinä ei ole transtremia,vaan se Steinbergerin kiinteä talla.
Kaula muistuttaa lähinnä Gibsonin LP:n kaulaa tuntumaltaan(24 3/4").
Ja soundeista oon aina tykännyt,parhaimmillaan se kummiskin on exterme säröillä ja efektoiduilla puhtailla.
Ei siitä LesPaulia tai Teleä saa ulos. ;o)

Kaula muistuttaa lähinnä Gibsonin LP:n kaulaa tuntumaltaan(24 3/4").
 
Hm, mutta Steinissahan ilmeisesti on täyspitkä skaala, eikö?
 
Ja soundeista oon aina tykännyt,parhaimmillaan se kummiskin on exterme säröillä ja efektoiduilla puhtailla.
Ei siitä LesPaulia tai Teleä saa ulos. ;o)
 
Ovatko mikit alkuperäiset EMG:t (81/85 tms)?

Hm, mutta Steinissahan ilmeisesti on täyspitkä skaala, eikö?
 
Ohhoh...oisin väittänyt vastaan,mutta kävin varmuuden vuoksi mittaamassa...ja olihan se 25 1/2",prkl.
Jokatapauksessa soittotuntuma on lähinnä 80-luvun Les Paul Pro Deluxea,outoa.
 
Ovatko mikit alkuperäiset EMG:t (81/85 tms)?
 
Jep,kaksi EMG:n humpparia.

Ohhoh...oisin väittänyt vastaan,mutta kävin varmuuden vuoksi mittaamassa...ja olihan se 25 1/2",prkl
 
Ned Steinberger kertoi jossain haastattelussa, että ensimmäisissä prototyypeissä skaala oli vähän lyhyempi, suunnilleen Fenderin ja Gibson skaalojen puoliväliltä, mutta soittajat valittivat soittimen olevan liian pieniskaalainen. Niinpä Ned kasvatti sen 25œ-tuumaiseksi, mutta se oli soittajien mielestä edelleen epänormaalin lyhyt... lavan puute aiheuttaa moisen illuusion.

Niinpä Ned kasvatti sen 25œ-tuumaiseksi, mutta se oli soittajien mielestä edelleen epänormaalin lyhyt... lavan puute aiheuttaa moisen illuusion.
 
Jep,yleisin kommentti on,kun joku näkee ton ekaa kertaa,että:"Tossahan on normaalia lyhempi skaala?",tai:"Kiva lelu-skitta."
Jotenkin vaan se kaula "tuntuukin" Fenkkuja lyhkäsemmältä. :)

Ajattelinpa pistää tähän hieman ajatuksiani Steinbergerin kitaroista, kun minulle on tullut kyselyitä asiasta postattuani kysymyksen tremolon korjaamisesta enkä ole huomannut tämän topicin olemassaoloakaan aiemmin!

Eli siis omistan Steinbergerin GM4-S -mallisen sähkökitaran, joka on lavaton mahonkirunkoinen sähkökitara grafiittikaulalla ja Steinbergerin omalla S-trem tallalla. Mikkeinä ovat vakiona EMG:n olikohan 89 humbukkeri ja 2xSA single-coilit. Kitara on valmistettu joskus vuoden 1988 huitteilla, ja se on nykyisin tummunut sellaiseksi kerman valkoiseksi. Pinnoite on jotain paksua muovin tapaista ainetta. Kaulassa on peukalon puolella muutamia naarmuja jotka tuntuvat soittaessa, ja viime aikona olen joutunut taistelemaan S-tremin kanssa koska jousen vastakappale murtui tallasta irti.

Kitaran hankinta oli mielenkiintoinen kokemus. Päätettyäni hankkia Steinbergerin, surffailin lähinnä Saksan ja UK:n e-bay:llä yleisen hintatietoisuuden saavuttamiseksi. Mailailin muutamille saksalaisille, mutta yleensä homma tyssäsi siihen etteivät tyypit osanneet englantia enkä minä saksaa. Lopulta otin yhteyttä erääseen englantilaiseen heppuun jolla oli Steiny myynnissä. Kyselin että josko se voisi lähettää kitaran postitse Suomeen, johon hän vastasi että hän on ABB:llä töissä ja tekemisissä suomalaisten kanssa päivittäin. Niinpä hän lähetti kitaran kaverinsa mukana Tampereelle jossa totesin kitaran asialliseksi ja maksoin setelit suoraan käteisellä tälle hepun työkaverille.

Steinbergerin tunnistaa helposti ulkonäkönsä lisäksi sen omalaatuisesta soundista. Grafiittinen kaula (ja joissain malleissa kokonaan grtafiittinen rakenne) tekee kitaran soudista laulavan, mutta samalla steriilin. Tätä ominaisuutta vielä korostavat EMG:n steriilit aktiivimikit. Kitaraa on hankala saada huutamaan taikka vinkumaan, päinvastoin se tahtoo tuottaa sellaisen pyöreämmän keskialuevoittoisen soundin soittotavasta riippumatta. Allan Holdsworthin Wardenclyffe Towerilla kitaraa kuulee toiminnassa, joillakin Agenessin levyillä, sekä Cynicin Focuksella ainakin myös. Sellaisen Fender-Gibson -soundin saa kyllä unohtaa Steinyn kanssa puuhastellessa.

Kitara on miellyttävän tuntuinen soittaa. Kaulan profiili on saman tuntuinen kuin Les Paulissa, eli leveyssuunnassa kapea, mutta kauttaaltaan paksu ja pyöreä. Skaala on kuitenkin pitkä, toisin kuin Les Pauleissa. Kaulassa ei ole kaularautaa, mutta koskaan mitään intonaatio-ongelmia ei ole ollut. Steinyn S-trem on kokonaan omanlaisensa viritelmä, tuntuma on jämäkkä ja asiallinen. Mitään Floyd Rose dive-bombeja sillä ei voi tehdä, mutta se pitää hyvin vireen ja siinä on ihan omanlaisensa soittotuntuma joka saattaa johtua siitä että jousi työntää eikä vedä tallaa toisin kuin yleensä! Kielten saanti on ongelma, sillä Steiny vaatii sellaiset kielet joissa on pallero molemmissa päissä, ja tunnetusti näitä kieliä ei kasva puissa. Itselleni olen tuonut kieliä kotitarpeiksi ulkomaanreissuilta. Valikoima on aika suppea, ja olen harkinnut vakavasti jonkinlaisen viritelmän tekemistä tavallisten kielten sovittamiseksi kitaraan (kielilukot vain kaulan päähän saattaisi toimia). Valmis sovitinkin on kyllä saatavilla netistä.

Mitähän muuta.. niin hinnat liikkunevat tuhannen euron kummallakin puolella kunnosta ja mallista riippuen. Ja ne Spirit-mallit ovat muuten halpoja kopioita, niissä ei ole grafiittikaulaa joten periaatteessa ne ovat ihan tavallisia kitaroita. TransTremistä minulla ei ole kokemusta.
 
EDIT: Se varaosatilanne on tosiaan onneton. Uuden TransTremin saa hintaan 699$ tuolta Music Yolta, mutta siihen hintaan saa jo käytetyn kitaran hyvällä mäihällä. Yahoon Steinberger-foorumista kannattaa kysellä jos ongelmia tulee, ainkin minulle tarjottiin S-tremiä varaosiksi kohtuuhintaan kun kuulivat ongelmastani.

Vaikka ne Spiritit on "halpoja kopioita" niin ihan laadukkaita soittimia ne on siltikin ja jos originaalien Steinbergerien steriili soundimaailma ei innosta niin Spirit saattaa olla jopa parempi vaihtoehto. Omassa GU Deluxessani on stratoa muistuttava saarnibody ja vaahterakaula ruusupuuotelaudalla eli soundi on jostain tuolta stratocastermaailmasta eikä työnjäljestä löydy sanottavaa suurennuslasillakaan. Illuusio lyhyestä skaalasta voi johtua myös siitä että talla on stratocasteriin verrattuna jonkin verran taaempana. Soittoergonomialtaan tuollainen stratomallinen steinberger on stratocastereihin tottuneelle varsin varsin tutunoloinen ja painoa soittimella ei ole juuri mitään eli sitä heiveröisempikin hernekeppi jaksaa kannatella tuntitolkulla.

Steinbergerin kieliä on vaihtelevasti ollu ainakin Tampereen Musiikissa.. Eli just niitä Double Ball-End spesiaalikieliä. Ja kyllä, lavan puute aiheuttaa tosiaan illuusion lyhyemmästä skaalasta, puhumattakaan siitä, että vasemmalla kädellä on aluksi taipumusta kadota ohi otelaudan yläpään.. =)

painoa soittimella ei ole juuri mitään
 
Samaa ei voi sanoa omasta gm4s:stäni, sen body on aika painava ja kaula on puuta tiiviimpää grafiittia, joten se ei ole painoltaan mitenkään verrattavissa vaikkapa esim. Parkeriin. Ennemmin ihan tavallisen kitaran painoinen ulkonäöstään huolimatta.
 
Kitara asettuu hihnalla hieman tavanopmaisesta poikkeavaan asentoon, varsinkin jos käyttää kaulan alla olevaa kiinnitintä. Itse olen kuitenkin kokenut että soittoasento on erittäin ergonominen ja mukava, ja tulen kyllä tulevaisuudessa muokkaamaan muitakin kitaroita samaan suuntaan. Soitan klassista kitaraa ja tällainen Steinyn pystympi soittoasento tuntuu varsinkin kaulan puoleisessa kädessä tutulta.

Vaikka ne Spiritit on "halpoja kopioita" niin ihan laadukkaita soittimia ne on siltikin ja jos originaalien Steinbergerien steriili soundimaailma ei innosta niin Spirit saattaa olla jopa parempi vaihtoehto.
 
Nimenomaan näin. En ole Spiritillä koskaan soittanut joten en osaa kommentoida muuten, mutta totean vain että Spiritit ovat siis Steinyn näköisiä tavallisia kitaroita ilman grafiittia taikka erikoista tallaa. Myös muilta valmistajilta löytyy kokopuisia headless-malleja, ainakin Cort on tällaisia valmistanut joskus 80-luvulla.

Spiritin talla on mallia R-Trem, joka ainakin päällepäin muistuttaa aika pitkälle jenkkimallien S-Tremiä.
 
Mitenkäs toi R-trem toimii? S-tremolossa tuo satulaosa jonka yli kielet kulkevat on kokonaan kiinteä (kuin Les Paulissa) ja vain tuo peräosa liikkuu löysäten ja kiristäen kieliä. Tuosta kammen sijainnista voisi päätellä että R-tremissä koko talla liikkuu satulan sijaitessa siinä taitospisteessä (kuin Floyd Rosessa).
 
EDIT: Kuten jo totesin, ei S-tremin liikkuma-alue ole mahdotoman laaja, kielistä riippuen löysäystä ja kiristystä saanee muutaman sävelaskeleen verran mutta ihan irtilöysiksi ei kieliä saa. Mutta kielten keskinäinen vire ja niiden intonaatio säilyvät kampea käytettäessä hyvin ja tähän perustuu koko TransTremin idea.

Heh...kävin tuolla parhaalla Steinberger-saitilla,ja kuinkas ollakkaan,minulle on päätynyt tuo harvinainen kevlarsekoitteinen Steinberger...sarjanumero on P-alkuinen!

R-Trem:
http://www.musicyo.com/product_specs.asp?pf_id=045&key=91
 
S-Trem:
http://www.musicyo.com/product_specs.asp?pf_id=251&key=335
 
Ja tässä vielä TransTrem:
http://www.musicyo.com/product_specs.asp?pf_id=258&key=305

Mitenkäs toi R-trem toimii? S-tremolossa tuo satulaosa jonka yli kielet kulkevat on kokonaan kiinteä (kuin Les Paulissa) ja vain tuo peräosa liikkuu löysäten ja kiristäen kieliä. Tuosta kammen sijainnista voisi päätellä että R-tremissä koko talla liikkuu satulan sijaitessa siinä taitospisteessä (kuin Floyd Rosessa).
 
Tässä se ero onkin. TransTrem on puolestaan toimintalogiikaltaan varsin lähellä S-Tremiä, ja näiden kahden tallan vaihtaminen keskenään onnistuukin ilman kummempia muutoksia. R-Trem taas vaatii erilaisen kuopan rungosta ja toimii enemmän Floyd Rosen kaltaisesti.

Ostin alkuperäisen Steinberger GM4T mallin uutena -80 luvun lopussa silloiselta maahantuojalta Musiikki Silfverbergiltä, joka ilmeisesti oli keskittynyt enemmän hanureiden myyntiin, eikä saanut Steinbergereitä oikein liikkumaan. Vaihdoin siihen -70 luvun Les Paulin, joka ei pysynyt riittävän hyvin vireessä.
 
Olen omistanut runsaat parikymmentä erimerkkistä kitaraa tähän mennessä. Gibsoneita, Fendereitä, Guild, Hagström, Akai, erinäisiä halpamerkkejä jne. Nyt löytyy Ibanez, Roland, Gibson ES-175, K. Yairi, Fernandez ja edelleenkin tuo Steinberger, joka on ylivoimaisesti parhaiten vireensä pitävä ja soundeiltaan monipuolisin kitara mitä ikinä olen soittanut.
 
Hiilikuitukaula ei välitä kosteuden tai lämpötilan vaihteluista, eikä siinä ole kuolleita kohtia, ja soundia voi aktiivimikkien ansiosta muokata miten vain. Lopputulokseen vaikuttaa tietysti myös vahvistin ja mahdolliset efektit.
 
Transtrem on oikein säädettynä aivan loistava. Vibra, joka hoitaa samalla capon hommat! Väännät kampea ja vire tipahtaa tai nousee haluamasi määrän - ja kitara pysyy vireessä. Säätäminen, jos joku on asiaa ymmärtämättä peukaloinut säätöjä, onkin sitten tuskaa.
 
Itse tein valitettavasti sen virheen, että tutkimatta asiaa päätin ottaa käyttöön paksummat kielet koska muissa kitaroissani tykkäsin niistä (joo, mulla on myös lukittava lisäpala, jonka avulla voi käyttää tavallisia kieliä). Valitettavasti selvisi myöhemmin, että Transtremin jouset on suunniteltu (ja optimoitu toiminta muutenkin) maksimissaan .10 setille kalibroituja kieliä, joiden oikeat venymisominaisuudet varmistavat tuon vireen pitämisen. 0.13 jatsisetti oli liikaa. Sitten kun kampi ei enää keskittänytkään oikein ja jurripäissään väänsi ruuveja yli säätörajan, niin olikin turha syytellä muita... tyhmä mikä tyhmä.
 
Nyt soitan edelleenkin samaa kitaraa muuten täysin tyytyväisenä, mutta ilman vibraa. Toimii hyvin myös paikalleen lukittuna. Uusia sisuskaluja ei ole löytynyt, ja uusi koko transtrem maksaa lähes 700 taalaa.
 
Jos löydän jostain alkuperäisen hiilikuituisen pikkubodisen GL mallin tai oikeastaan muitakin Transtremillä varustettuja Steinbergereitä, niin ostan. Saa tarjota vaikka heti. Erityisesti jos löytyy kaksikaulaisena.
 
Edelleenkin kiertelen ikuisen GASin riivaamana musiikkiliikkeissä kuukausittain, mutta tatsiltaan, vireys ominaisuuksiltaan ja soundeiltaan parempaa en ole löytänyt... Paitsi kaksikaulaisen akustisen K.Yairini, mutta se ei ole yhtä monipuolinen eikä näppärän kokoinen.
 
Edit
Tässä muuten linkki mistä löytyy kaikki tarpeellinen:
http://www.steinbergerworld.com/
 
Edit 2
piti sanoa vielä, että kieliä on kyllä aina löytynyt Levytukusta ja Kitarapajasta.