Kitarat: kitarakamat ›

Ajattelinpa pistää tähän hieman ajatuksiani Steinbergerin kitaroista, kun minulle on tullut kyselyitä asiasta postattuani kysymyksen tremolon korjaamisesta.
 
Eli siis omistan Steinbergerin GM4-S -mallisen sähkökitaran, joka on lavaton mahonkirunkoinen sähkökitara grafiittikaulalla ja Steinbergerin omalla S-trem tallalla. Mikkeinä ovat vakiona EMG:n olikohan 89 humbukkeri ja 2xSA single-coilit. Kitara on valmistettu joskus vuoden 1988 huitteilla, ja se on nykyisin tummunut sellaiseksi kerman valkoiseksi. Pinnoite on jotain paksua muovin tapaista ainetta. Kaulassa on peukalon puolella muutamia naarmuja jotka tuntuvat soittaessa, ja viime aikona olen joutunut taistelemaan S-tremin kanssa koska jousen vastakappale murtui tallasta irti.
 
Kitaran hankinta oli mielenkiintoinen kokemus. Päätettyäni hankkia Steinbergerin, surffailin lähinnä Saksan ja UK:n e-bay:llä yleisen hintatietoisuuden saavuttamiseksi. Mailailin muutamille saksalaisille, mutta yleensä homma tyssäsi siihen etteivät tyypit osanneet englantia enkä minä saksaa. Lopulta otin yhteyttä erääseen englantilaiseen heppuun jolla oli Steiny myynnissä. Kyselin että josko se voisi lähettää kitaran postitse Suomeen, johon hän vastasi että hän on ABB:llä töissä ja tekemisissä suomalaisten kanssa päivittäin. Niinpä hän lähetti kitaran kaverinsa mukana Tampereelle jossa totesin kitaran asialliseksi ja maksoin setelit suoraan käteisellä tälle hepun työkaverille.
 
Steinbergerin tunnistaa helposti ulkonäkönsä lisäksi sen omalaatuisesta soundista. Grafiittinen kaula (ja joissain malleissa kokonaan grtafiittinen rakenne) tekee kitaran soudista laulavan, mutta samalla steriilin. Tätä ominaisuutta vielä korostavat EMG:n steriilit aktiivimikit. Kitaraa on hankala saada huutamaan taikka vinkumaan, päinvastoin se tahtoo tuottaa sellaisen pyöreämmän keskialuevoittoisen soundin soittotavasta riippumatta. Allan Holdsworthin Wardenclyffe Towerilla kitaraa kuulee toiminnassa, joillakin Agenessin levyillä, sekä Cynicin Focuksella ainakin myös. Sellaisen Fender-Gibson -soundin saa kyllä unohtaa Steinyn kanssa puuhastellessa.
 
Kitara on miellyttävän tuntuinen soittaa. Kaulan profiili on saman tuntuinen kuin Les Paulissa, eli leveyssuunnassa kapea, mutta kauttaaltaan paksu ja pyöreä. Skaala on kuitenkin pitkä, toisin kuin Les Pauleissa. Kaulassa ei ole kaularautaa, mutta koskaan mitään intonaatio-ongelmia ei ole ollut. Steinyn S-trem on kokonaan omanlaisensa viritelmä, tuntuma on jämäkkä ja asiallinen. Mitään Floyd Rose dive-bombeja sillä ei voi tehdä, mutta se pitää hyvin vireen ja siinä on ihan omanlaisensa soittotuntuma joka saattaa johtua siitä että jousi työntää eikä vedä tallaa toisin kuin yleensä! Kielten saanti on ongelma, sillä Steiny vaatii sellaiset kielet joissa on pallero molemmissa päissä, ja tunnetusti näitä kieliä ei kasva puissa. Itselleni olen tuonut kieliä kotitarpeiksi ulkomaanreissuilta. Valikoima on aika suppea, ja olen harkinnut vakavasti jonkinlaisen viritelmän tekemistä tavallisten kielten sovittamiseksi kitaraan (kielilukot vain kaulan päähän saattaisi toimia). Valmis sovitinkin on kyllä saatavilla netistä.
 
Mitähän muuta.. niin hinnat liikkunevat tuhannen euron kummallakin puolella kunnosta ja mallista riippuen. Ja ne Spirit-mallit ovat muuten halpoja kopioita, niissä ei ole grafiitikaulaa joten periaatteessa ne ovat ihan tavallisia kitaroita. TransTremistä minulla ei ole kokemusta.
 
Paras nettissaitti: http://www.steinbergerworld.com/
Virallinen nettisaitti: http://www.gibson.com/products/steinberger.html