Musiikkibisnes ›

http://muusikoiden.net/keskustelu/p … hp?c=2&t=66859&o=0&co=0
 
Viitaten ylläolevaan threadiin, mitkä ovat bändinne tavoitteet? Kuinka tärkeää levyttämään pääseminen ja mahdollinen läpilyönti on teille? Vai soitatteko pelkästä soittamisen ilosta?

Tähän vastataan sata kertaa: Kohtalainen kulttimaine, semmonen että keikoilla käy väkeä.
 
Sama vika Rahikainen. Mulle passaa parraiten joko semmonen 5 keikkaa vuodessa jännissä paikoissa sadalle ihmiselle, tai sitten samantien stadionille. Emmä ikinä pystyis työkseni soittamaan sataa keikkaa vuodessa, ressaamaan biisien teosta tai miettimään imakoa. Oon huono.

Oon huono.
 
Huonous on huomattavasti onnellisempi ja ressittömämpi olotila kuin hyvöys. Olkaamme siis huonoja (ei tarvi yrittää...).

Tähän vastataan sata kertaa: Kohtalainen kulttimaine, semmonen että keikoilla käy väkeä.
 
-Sama. 2 down, 98 to go.

Minä olen soittanut kaikenlaisissa bändeissä jo niin pitkään, etten kehtaa sanoakaan. Ja useimmiten vaan soittamisen ilosta. Corona -keikoista tulee tietenkin rahaa, mutta varsin mukavaa puuhaa nekin on - soittamisen ilo ja kavereiden kanssa keikkailu on siinäkin se tärkein juttu. Mutta. Nyt kun on julkaissut pari omaa sinkkua ja päässyt soittamaan festareilla, niin oudosti se tavoitetaso nousee koko ajan. Ennen ekaa julkaisua ajattelin, että olispa siistiä, jos tämä soisi radiossakin. Sitten kun se soi, niin ajattelin, että olispa kiva jos soisi vähän enemmänkin :-) Kun on soittanut Semifinalissa, niin olispa hienoa soittaa Tavastialla jne.
 
Uskonpa, ettei kukaan esiintyvä artisti ole oikeasti tyytyväinen saamaansa suosioon, vaan haluaa aina "vähän enemmän kuin nyt". Tämän ei silti tarvi poissulkea sitä, etteikö soittohommia silti tekisi vaan soittamisen ilostakin. Mutta tuskin kukaan kelaa, että listasijoitus 20. minulle juuri oikea. Kun se 19. ois kuitenkin vähän parempi. Tai 18. ...

Pelkkä treenaaminen on kivaa, mutta kova hinku olisi keikkailla ja saada joskus positiivista palautetta edes joltakin biiseistä ja soitosta. Semmonen kulttimaine ja vähän väkeä keikoilla.

musiikin ammattilaisuus. en tiedä sitten onnistuuko se tämän bänditouhun avulla...todennäköisesti ei.

Uskonpa, ettei kukaan esiintyvä artisti ole oikeasti tyytyväinen saamaansa suosioon, vaan haluaa aina "vähän enemmän kuin nyt". Tämän ei silti tarvi poissulkea sitä, etteikö soittohommia silti tekisi vaan soittamisen ilostakin. Mutta tuskin kukaan kelaa, että listasijoitus 20. minulle juuri oikea. Kun se 19. ois kuitenkin vähän parempi. Tai 18. ...
 
Juuri näinhän se menee. Ja kierre on valmis (ainakin itellä)
 
Voi kun olis oma bändi.
Pääsispä joskus keikalle.
Saispa tehtyä hyvän demon.
Oma levy olis kyllä makee.
Miltähän se levytyssopimus tuntuis?
Pääsispä isoille festareille soittaan.
Eläisköhän tällä?
Menisköhän tää musa ulkomailla läpi?
 
Ei kai muuten Neljä Ruusuakaan olis tehny englanninkielistä projektiaan.

Kuinka tärkeää levyttämään pääseminen ja mahdollinen läpilyönti on teille? Vai soitatteko pelkästä soittamisen ilosta?
 
Yleisölle soittaminen on tärkeää, eihän tätä muuten tekis. Sellainen 60-100 keikkaa vuodessa olis tavoite, käytännössä pitää tyytyä kolmeenkymmeneen ja iloita jos on enemmän. Myöskin toivon pitempiä rundeja, nää enimmillään kaksiviikkoiset jäävät liian lyhyiksi ja ovat suhteessa raskaampiakin, kun ei pääse kokonaan toiseen aikajatkumoon.
 
Myöskin toivoisin, ettei levyjen tekemistä suotta viivästyttäisi se typerä 'kuka maksaa' -rumba, vaan olis ihan kiva, jos rahaa löytyisi nyt, eikä kahden vuoden viiveellä. Mulle sopii vallan mainiosti sinkkuhitistä stressaaminen, se on kuitenkin hauskempaa kuin lämmittää motivaatiota hakkaamalla päätä mäntyyn, kun ei mitään tapahdu. Tiedän jo, ettei maailma siihen lopu, vaikkei hittiä tulekaan.
 
Myöskin toivoisin, että keikkaliksat mahdollistaisivat isommalla bussilla ajamisen, ja erillis(t)en roudari(e)n palkkaamisen. Varsinkin nyt, kun kitara- ja bassokaappeja on taas tullut lisää, ja entistä painavampia. Mä olen jo aikuinen ihminen ja vastuussa moneen suuntaan, enkä pysty keskittymään kaikkiin bändinpyörityksen osa-alueisiin, olis kiva kun vois keskittyä siihen että biisit on hyviä ja bändi iskussa, sen sijaan että hönkää menee sellaisiin asioihin, jotka manageri, AR-henkilö tai keikkamyyjä hoitaisivat paremmin.
 
Tokihan kämpillä soittelu on kivaa, soittaminen on aina kivaa. Mutta ei mun motivaationi ikuisia kestä, ellei välillä pääse keikoille ja raapimaan pikkuisia ja surkeita kynnenjälkiään historian peruskallioon tallenteiden muodossa. Kokeiltu on. Onneksi näyttää siltä, että tällaisia ristiriitoja ei näköpiirissä näillä näkymin ole.
 
Tai ihan miten vaan.

Mulle tavote on saada levytyssopimus jostain isosta yhtiöstä, joka hoitaa asiat hyvin. Haluan niittää mainetta ja kunniaa, ja mikä tärkeintä, päästä soittaan musaani koko hiton Suomelle. Jos sais jotain sellasta suosiota, kuin esim. Apulannalla, niin se riittäis mulle hyvin. En tiedä onnistuuko se tällä nykyisellä bändillä, mut joskus mä ainakin tuun toteuttaan unelmani. Rahalla ei niinkään väliä..

bändin tavoitteesta en tiedä, mutta oma tavoite on, kunhan joskus jotain sais aikaiseksi. olisi kiva lastenlapsille näyttää mihin sitä nuoruuden tuhlas. vaikka sitten yhteen omakustanne levyyn.
 
olis se hienoa saada ilmoille 1-2 biisiä joista jengi tykkäis, tai jotka antais ihmisille jotain.
 
keikkailua haluaisin ainakin kokeilla, siis kunnon rundi ympäri suomea. haluais kokoe sen ja sitten voisiki miettiä haluaako sitä lisää.

Kivi kävi oleellisimmat läpi.
 
Musikantin tehtävä on soittaa musiikkia keikoilla. Sitä olis mukava tehdä niin paljon, kuin mahdollista. Tosiaan Suomessa omaa musaa soittava yhtye (vrt. tanssimusa) saa tyytyä kymmeniin keikkoihin vuodessa. Huippusuositut popparitkaan ei yllä yli sataan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
 
Kun tekee omaa musiikkiaan, sitä olis myös mukava levyttää. Suomen kokoisessa maassa (kun esityskieli on suomi, eikä tavoitteita ulkomaille ole) on hyvin harvinaista, että musatouhu elättäis täysin.
 
Realistisena haaveena kannattaa pitää sellaista suosiota, että levyjen myynti lasketaan tuhansissa, joskus jopa parissakymmmenessä. Silloin voisi julkaista levyn vuoden/parin välein ja olisi riittävästi jengiä keikoilla, joille sitten esittää niitä biisejään.
 
Isompi breikkaus olisi varmasti jokaisen joskus hienoa kokea, mutta sellainen ei ikinä kestä kuin muutaman vuoden. Ja marginaalisempaa kamaa tekevän kannattaa varautua siihen, et valtaosa ajasta menee sen muun työn tekemiseen, jolla rahoitetaan musiikkiharrastus.
 
Hitto, jos meillä olisi vähän isompi markkina-alue (=enemmän jengiä), niin marginaalikamallakin voisi elättää itsensä mainiosti.
 
Onko kellään tietoa esim. saksankielisistä marginaalibändeistä? Kuvittelisin sen kokoisella markkina-alueella sellaistenkin bändien voivan ihan hyvin, jotka ei kuitenkaan ikinä paistattele listoilla tai myy kultaa.
 
No, onneksi oma musamaku on sen verran mainstreamia, et täälläkin olis mahdollista tehdä edes jotain ilman, että tulee joka euro persnettoa. Kun vaan saisi ensin julkaistua jotain.. se onkin sit ihan toinen ongelma.
 
OT:
Miten paljon m.netissä on puhuttu yhteishankkeista?
Onko kukaan suunnitellut m.net-levy-yhtiötä, joka julkaisis täällä käyvien yhtyeiden musaa?
Täältä löytyy huimasti yhteyksiä ja tietotaitoa, vois oikeasti tehdä vaikkapa kokoelmia tai julkaista yhtyeiden omia levyjä tai punk-henkisiä split-levyjä.
 
Täällä on sen verran jengiäkin, et pieni kolehti takais jo ekat julkaisut. Ja veikkaan, et täällä on myös yhteyksiä mediaan, jotta hanke ja artistit sais näkyvyyttä.
 
Tarvittaisiin vain puuhamies tai -nainen, joku joka osaa organisoida.
 
Tulihan vaan mieleen, koska yhdellä toisella foorumilla jengi yhtäkkiä tajusi suuren yhteisön voiman, ja alkoi suunnitella kaikenlaisia projekteja.

OT:
Miten paljon m.netissä on puhuttu yhteishankkeista?
Onko kukaan suunnitellut m.net-levy-yhtiötä, joka julkaisis täällä käyvien yhtyeiden musaa?
...
 
Tulihan vaan mieleen, koska yhdellä toisella foorumilla jengi yhtäkkiä tajusi suuren yhteisön voiman, ja alkoi suunnitella kaikenlaisia projekteja.
 
Jatketaan OT:n parissa, sen verran hauska idea. Tulee vaan pakostakin mieleen muutamia pointteja (kysymysmuodossa) jotka pitäisi ratkoa:
 
Miten/kuka päättää kenen musaa julkaistaan ja kenen ei? Pitäisikö olla jonkinlainen arvovaltainen raati vai menisikö taivaspaikat jakoon m.net väen keskuudessa tapahtuvan äänestyksen perusteella? Ekassa vaihtoehdossa tulee vastaan että kuka on oikeutettu raatiin ja toisessa taas pelataan aika paljon ihmisten mieltymysten parissa. Tarvitaan siis "puolueettomia" mielipiteitä.
 
Tuli myös sellainen ajatus mieleen että jakeluhan voisi olla myös digitaalinen. Pienet mahdollisesti käytössä olevat rahat, tuli ne sitten vaikka kolehdeista, käytettäisiin mainontaan jolla saataisiin ne massat latailemaan biisejä. Palvelusta ei kuitenkaan pitäisi tehdä avointa-kaikille-musiikintekijöille vaan edelleen "julkaistut" tulisi jollain tapaa valita.
 
Kuitenkin samaa mieltä siitä että täällä on niin paljon osaavaa, verkostoitunutta väkeä että aikaan voisi saada vaikka mitä. Jos siis halutaan.

OT:
Miten paljon m.netissä on puhuttu yhteishankkeista?
Onko kukaan suunnitellut m.net-levy-yhtiötä, joka julkaisis täällä käyvien yhtyeiden musaa?
 
Jos nyt ensin saatas enemmän kuin yksi prosentti näistä 30 000 muusikoidennettiläisestä ottamaan tavakseen tulla katsomaan operaatio.liveä silloinkin kun bändit ei ole ennestään tuttuja.
 
Se on ainakin selvää, että useammatkin bändit ovat löytäneet itselleen tuottajat ja muut yhteistyökumppanit nimenomaan muusikoiden.netin kautta. Tää on ollut esimerkiksi Kronikille ja Valtavalle hyvä kanava. Mä uskon, että oli puitteet kuinka hyvät tahansa, henkilökohtaista panosta tarvitaan ja pitää vaatia, se on tavallaan mittari siitä, kuinka tosissaan ollaan. Liian helppoa homma ei saa olla.
 
Muusikoiden.netiä lukemalla löytää aika äkkiä ne oman alan kontaktit ja ammattilaiset, olipa tyyli mikä tahansa. Tavallaan siinä mielessä tää ajatus omasta levy-yhtiöstä on jo olemassa:-)
 
Ja katsotaan, kunhan miittilevy ilmestyy, miten jakelu .mnetissä toimii...

Jos nyt ensin saatas enemmän kuin yksi prosentti näistä 30 000 muusikoidennettiläisestä ottamaan tavakseen tulla katsomaan operaatio.liveä silloinkin kun bändit ei ole ennestään tuttuja.
 
Niin, jonkinlaisesta lojaaliudesta ja kiinnostuksesta vois vaikka aloittaa.

Niin, jonkinlaisesta lojaaliudesta ja kiinnostuksesta vois vaikka aloittaa.
 
Ilman muuta juu. Projekti-liveä katsomaan aina kun on mahdollisuus.
 
Omat tavoitteet on tehdä mukavia biisejä ja soittaa niitä tutuille ja tuntemattomille. Keikkoja on kiva soittaa, mutta en mä lähtisi siihen että mun pitäisi elääkseni soitella.
 
Omakustannelevyt riittää mulle, niiden avulla kaverit saa kuultavaksi ne mun biisit. Ei mulla ole halua kirjoittaa biisejä "suurelle yleisölle", mä teen biisejä itseni ja kavereitteni iloksi, jos joku muu niistä tykkää niin sitten tykkää.

Niin, jonkinlaisesta lojaaliudesta ja kiinnostuksesta vois vaikka aloittaa.
 
Todellakin.. ihme hommaa kun omalle keikalle pitäisi päästä mutta muiden ei ikinä kiinnosta..

Kiva esiintyä eli päästä soittamaan yleisölle.
Siihen ollaan kohtalaisesti päästy.
Mulle se riittää.

tavoite kehittyä huippuluokkaan itsenki kohdalle,. en tiedä päteekö sama muissa jäsenissä. toivon niin, mutta kyllä se aika näyttää ja voi olla että soittaa useammas bändissä.