Kitarat: soittaminen ›

Minä tykkään soitella hitaasti. Pusertaa äänen esiin, makustella sitä ja sitten miettiä mikä voisi tulla seuraavaksi.

ite pidän hitaasti soittamisesta etenkin sooloissa, tilu soolot on mun mielestä huonoja useimmiten.

Minä tykkään soitella hitaasti. Pusertaa äänen esiin, makustella sitä ja sitten miettiä mikä voisi tulla seuraavaksi.
 
Onneksi olkoon. Hallitset taidon, jota harmittavan harvat oppivat. Itse olen todella kärsimätön kitaristi. En tiluta, mutta revitän oikein viimesen päälle. Joskus kun soittaa hitaasti niin aina kiihtyy ainakin vähän ajan päästä.
 
David Gilmour on malliesimerkki hitaasta soitosta. Sillä miehellä ei ole mihinkään kiire. Kuuntele: Comfortably Numb, Shine on you Crazy Diamond, The Thin Ice.

Onneksi olkoon. Hallitset taidon, jota harmittavan harvat oppivat. Itse olen todella kärsimätön kitaristi. En tiluta, mutta revitän oikein viimesen päälle. Joskus kun soittaa hitaasti niin aina kiihtyy ainakin vähän ajan päästä.
 
David Gilmour on malliesimerkki hitaasta soitosta. Sillä miehellä ei ole mihinkään kiire. Kuuntele: Comfortably Numb, Shine on you Crazy Diamond, The Thin Ice.
 
Kiitos. En kuitenkaan väittänyt osaavani soittaa hyvin, hitaasti.

Soittajan luovassa panoksessa ei ole niinkään kiinnostavaa se, mitä nuotteja hän soittaa (se on säveltäjän panos, jossa tuo asia on kiinnostava), vaan _miten_ hän ne soittaa. Improvisaatio on vähän eri asia, mutta sävelletyissä kappaleissa tuo on mun mielipiteeni.
 
Silloin kun kappale on suht hidas, jää soittajalle enemmän aikaa ja mahdollisuuksia antaa enemmän ja vahvempaa tulkintaa soittoonsa.
 
Mäkin pidän kiireettömästi soittamisesta. Ja kuunnellessani nautin valtavasti sellaisen soittajan soitosta, jolla ei ole kiire, vaan joka ehtii antaa soittoonsa - oman itsensä.

Minä tykkään soitella hitaasti. Pusertaa äänen esiin, makustella sitä ja sitten miettiä mikä voisi tulla seuraavaksi.
 
Pitää minunkin onnitella. Osaat sen, mihin harmittavan harva ei pysty. Kuuntele vaikka Peter Greenin soittoa, vanhan Fleetwood Macin kitaristia. Hänellä on todella taloudellinen, fiilistelevä tyyli. Esim. Albatross biisi on todella mahtava.

Silloin kun kappale on suht hidas, jää soittajalle enemmän aikaa ja mahdollisuuksia antaa enemmän ja vahvempaa tulkintaa soittoonsa.
 
..ja enemmän mahdollisuuksia mokailla. Tässä sitten erottuvat pelkät tiluttajat ja kitaristit toisistaan, ja pelkällä tiluttajalla nyt meinaan niitä jotka eivät mitään muuta ole harjoitelleet kuin niitä tiluja tempolla 280bpm.

..ja enemmän mahdollisuuksia mokailla. Tässä sitten erottuvat pelkät tiluttajat ja kitaristit toisistaan, ja pelkällä tiluttajalla nyt meinaan niitä jotka eivät mitään muuta ole harjoitelleet kuin niitä tiluja tempolla 280bpm.
 
Kyllä hyvä tiluttaja osaa hitaastikin tiluttaa...

Hoh. Ja basistit muka tyhmiä...

Taisin tajuta mistä on oikeasti kysymys...sillä aikaa kun yhä "makustelet" on itse soolo-osa jo mennyt ohi ja kuuntelijat valittaa epärytmisyydestä ja tylsyydestä.

Taisin tajuta mistä on oikeasti kysymys...sillä aikaa kun yhä "makustelet" on itse soolo-osa jo mennyt ohi ja kuuntelijat valittaa epärytmistyydestä ja tylsyydestä.
 
Kuka puhui kuuntelijoista? Soitto tilanteen mukaan.

Kuka puhui kuuntelijoista? Soitto tilanteen mukaan.
 
Et taida arvostaa yleisöä ja komppiryhmää...

Taisin tajuta mistä on oikeasti kysymys...sillä aikaa kun yhä "makustelet" on itse soolo-osa jo mennyt ohi ja kuuntelijat valittaa epärytmisyydestä ja tylsyydestä.
 
Soolo-osaa voi aina tarpeen tullen venyttää. Mun mielestä monet bändit kusee tässä. Ne eivät osaa kuunnella toisiaan ja tarpeen tullen venyä. Mennään vaan tasan niinkuin on suunniteltu.
 
Luultavasti yleisöstä löytyy myös niitä jotka diggaavat hitaammasta soitosta - niitä jotka eivät pidä nopeista sooloista. Sä voit soittaa yhtä ainoata nuottia vaikka kuinka kauan ja jos sä teet sen hyvin niin se ei tunnu tylsältä tai huonolta välttämättä.

feg kyllä ilmaisi asian aika hyvin. Jos kappale on hitaanlainen, ei siihen sovi mikään kamala tilutus. Katsokaa bts II jos ette usko ;)
 
En sitten tiedä miten paremmuus ilmenee soittotahdista. Mielipidekymysyshän tuo on. Mun mielestä paremmuus ilmenee tyylitajussa ja tilanteen hallinnassa. Jos sahaa skaalaa rauhallisessa biisissä osoittaa tyylitajun puutetta.
 
Ja eipä mikään hidastelu menevässä biisissä passaa.
 
Omassa soitossa on se vika että päädyn aina vetämään melkosta vauhtia pentatonista. Sekä Wallimaista hammer/pull-luritusta että ihan pikkausta ja hirveetä revitystä :) En tietenkään ihan hiljasimmissa, mutta jos vauhti sallii, niin ei vaan aivot pysty tuottamaan hidasta tempoa.

Eikö oo hassua miten ihmiset ajattelee eri tavoilla. Mulle ei tullut mieleenkään tuumata jotain laulettua kappaletta, johon on (jonkun musagenren "alalle vakiintuneen käytännön" mukaisesti?) automaattisesti varattu pätkä kitarasoololle.
 
Vaan ennemmin mä ajattelin sitä, että valitaan sävellettyjä kappaleita ohjelmistoon ilman, että tarvitsee funtsata että onhan tämä nyt varmasti tarpeeksi tikkuista soitettavaa, että yleisössä olevat muusikot/rockpoliisit/whatever kunnioittavat. Ja mitä mahdollisuuksia hitaampien soitinosuuksien soittaminen antaa soittajalle... ja tämähän ei sitten poissulje sitäkään, että mukana voisi olla myös teknisesti haastavampia osuuksia.

Kyllä hyvä tiluttaja osaa hitaastikin tiluttaa...
Tottahan toki osaa,
puhuinkin pelkistä tiluttajista :)
esim. Farrerin hidas soitto kuulostaa kauheimmalta ikinä.. ...ja nopea kans..

Tottahan toki osaa,
puhuinkin pelkistä tiluttajista :)
esim. Farrerin hidas soitto kuulostaa kauheimmalta ikinä.. ...ja nopea kans..
 
Joo, en kyllä ymmärrä minkälaiset otukset sitä ihan tosissaan kuuntelee...

En tiluta, mutta revitän oikein viimesen päälle. Joskus kun soittaa hitaasti niin aina kiihtyy ainakin vähän ajan päästä.
 
Joo, mulla käy aina tasan samalla lailla. Kumma juttu.

Playing slow is for pussies :P