Olen alkanut käyttämään enemmän rannetta soitossa. Alunperin pidin vapailla sormilla kiinni lankusta ja käytin pääasiassa sormia plektran liikutteluun. Sitten keksin kyynärpään vatkaamisen ja nyt olen opetellut ranteen kääntöä. Mutta jotta se onnistuisi luontevasti, niin huomasin että on pakko laittaa käsi nyrkkiin avonaisen tyylin sijasta. Samalla ranne menee hieman kulmaan ja kämmensyrjä nousee irti tallasta. Ainoa vika tuossa on juuri palm muten käytön hankaluus. Jos ranne on suorassa niin en osaa soittaa ranteella, se ei heilu. Joka tapauksessa aika hyvin on sujunut uuden tyylin omaksuminen. Tiluttelu on helpottunut, kun käytän samalla hieman sormia nopeimmissa kohdissa. Samoin huomasin, että iskua kaipaavissa kohdissa iskua ja tarkkuutta löytyy. |
Olen alkanut käyttämään enemmän rannetta soitossa. Alunperin pidin vapailla sormilla kiinni lankusta ja käytin pääasiassa sormia plektran liikutteluun. Sitten keksin kyynärpään vatkaamisen ja nyt olen opetellut ranteen kääntöä.
Kricen kokemukset soittotyylin muutoksesta liittyivät käsittääkseni lähinnä soolovispaukseen mutta samat lääkkeet tepsivät yhtälailla komppaukseen.
Pakoton, musan syykkeessä luontevasti elävä kyynärvarren ja ranteen yhteistyö on oleellinen pointti kun esitykseen halutaan toimivaa komppikitaraa. Mm. Tom Petty, Jeff Lynne, Eaglesit yms. länsikustin meininkiä vetävät eivät liene yläraajoiltaan kovinkaan jäykkäjäsenisiä. Kulkevista komppaajista sähkispuolella tulee ensimmäisenä mieleen vaikkapa Doobie Brothersien kitaraäijät ja funkypuolelta Chic'in Nile Rodgers. Ja vaikka joidenkin mielestä tää saattaa vaikuttaa provolta, on täkäläisistä mm. Esa Kaartamo minusta aivan erinomainen komppaaja. "..ttu tästä mitää tuu. Saako muuten kaupunkialueella pitää siipikarjaa?" |
Krice
Ossi
