Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ajattelin väsätä Neutrikin plugeista ja Cordialin piuhasta kaapeleita musakäyttöön, mutta ongelmana on sopivan kaapelityypin valinta.
 
Miten toimivat Cordialin CMK 222 -mikkikaapeli ja CIK 122 -instrumenttikaapeli kitara- ja synapiuhoina? Onko jompikumpi toimivampaa monipuolisessa käytössä? Onko muita ehdotuksia?

Tuossa mikkikaapelissa menee kaksi signaalijohdinta, eli se on tarkoitettu balansoidulle signaalille. Kitaran ja synan ulostulojakit ovat kuitenkin balansoimattomia, joten tuosta cik-122:sta on kannattavinta nuo piuhat vääntää. Jos nyt tarvitset jostain syystä balansoituja piuhoja, niin liittimiksi pitää laittaa stereoplugit tai xlr-liittimet. Sinänsä hassua että tuo mikrofonikaapeli on halvempaa kuin instrumenttikaapeli.

Eikö onnistu, jos tuollaisesta halvasta piuhasta, jossa siis olisi suojaus, vai mikä se verkko onkaan nimeltään, ja kaksi piuhaa, kolvaamalla nuo kaksi piuhaa yhteen saisi instrumenttipiuhaksi kelpaavan monopiuhan aikaan?
 
Got me point?

Minä olen ainakin tehnyt juuri tuosta ko. mikrofonikaapelista kitarapiuhoja itselleni, kytkemällä molemmat johtimista kuumaksi ja sitten tietty se verkko maaksi. Ja hyvin toimii.

Kyllä siitä pystyy tekeen. Pitäis olla vähemmän häiriöö kun tavallisessa kitarakaapelissa, jos tekee niin, että kolvaa toisen johdon plugin runkoon kummastakin päästä, toisen johdon plugin kärkeen kummastakin päästä ja se suojaus maahan pelkästään siinä päässä, mikä tulee esim kitaraan.

Ns. semi-balanced kytkentä. Ideana on, että suojavaipan kaappaamat häiriöt tulevat johdetuksi signaalilähdettä kohti, poispäin signaaliketjussa seuraavista laitteista. Tällainen kaapeli on "suunnattu" (directional), joten sitä pitäisi käyttää nimenomaan noin päin, vaippa kiinni signaalilähteen puoleisessa päässä. Pieni merkki, tai vaikkapa se hymyilyä herättävä nuoli kannattaa laittaa merkiksi kaapelin päähän, niin menee myöhemminkin oikein...

Ideana on, että suojavaipan kaappaamat häiriöt tulevat johdetuksi signaalilähdettä kohti, poispäin signaaliketjussa seuraavista laitteista.
 
Yksi syy tuon lisäksi vaikuttaisi olevan myös tämä:
 
(http://www.equitech.com/support/wiring.html)
 
Top engineers, as of late 1996, still have not agreed on which end of the shield to connect on balanced interconnections. Though most will tell you if it must be lifted, do it at the input, that way the shield (which now has an impedance across it like a radio antenna) is connected to the audio ground of the output device where EMI/RFI is less likely to be picked up by the input.
 
http://www.equitech.com/images/wiring4.gif
 
...tai vaikkapa se hymyilyä herättävä nuoli kannattaa laittaa merkiksi kaapelin päähän, niin menee myöhemminkin oikein...
 
Viitataanko tuolla mahdollisesti Eric Johnssoniin tms? :)
 
---
 
Yritin miettiä, että olisiko pedaalien välipiuhojen semibalansoinnista jotain hyötyä - "Ground looppejahan" ei pitäisi päästä syntymään, kun "audiomaa" ja kotelo ovat kummatkin vedetty DC-jakin keskitappiin. Elikkä pedaalien välisissä kytkennöissä balansoitu kytkentä saattaisi olla parempi vaihtoehto kuin "semibalansoitu" (???) (jos nyt yleensäkään "balansoituja kytkentöjä" haluaa käyttää.)
 
Pari lainausta yllä olevasta linkistä:
 
In most cases when using balanced power, unbalanced audio can be interconnected in a standard way. Using balanced cable with a good quality shield is still a sound practice, just connect the shield at both ends. The only exception is when there is a "dirty" chassis
 
ja
 
In virtually every case, with balanced power, balanced audio can be interconnected in a standard way with the shield hooked up at both ends. The only exception is when a piece of gear has a "dirty" chassis which requires isolation away from the rest of the grounding system. This can usually be accomplished by lifting the audio ground at the input and isolating the offending chassis from other chassis with insulators. A "dirty" chassis condition is rare in professional audio equipment and it often is the result of a substandard power supply or the audio ground not being connected to the chassis.

Viitataanko tuolla mahdollisesti Eric Johnssoniin tms? :)
 
Hehe, en nyt varsinaisesti Ericiä ajatellut, vaan ihan yleispätevästi "audiovirityksiä", jotka saattavat hymyilyttää tai ihmetyttää kansaa.
 
Onhan Johnsonilla varmaan jalostunut ja tarkka kuulo, sekä hieman poikkeavia tapoja koettaa saavuttaa oma sooninen täydellisyytensä...mutta mitä tahansa, kunhan on itse tyytyväinen. ;) Ericillä on kuulema ollut jo jonkin aikaa mielessä kirjoittaa kirja nimenomaan noista hänen audioalan näkemyksistään, muttei kuitenkaan ole halunnut vielä tehdä sitä. Ymmärrän kyllä, vaikka sanoikin itse, ettei hän pelkää uskottavuutensa menettämistä tms. Naureskeli että ihmiset tietävät jo hänen olevan hieman "omalaatuinen".
 
Onhan noita herkkäkuuloisia toki muitakin. Jossakin arkistojeni kätköissä on kitaralehden artikkeli, jossa teknikot ihmettelivät, muistaakseni Neil Youngin (pitäisi tarkastaa tämä) kykyä kertoa jokaisen keikkapaikan tarkka jännite korvakuulolta. Hän ilmoitti jännitteen heti kuultuaan vahvistintaan, ja teknikot mittasivat samat arvot linjasta.
 
Mutta nyt lipeää taas hieman sivuun...
 
Yritin miettiä, että olisiko pedaalien välipiuhojen semibalansoinnista jotain hyötyä - "Ground looppejahan" ei pitäisi päästä syntymään, kun "audiomaa" ja kotelo ovat kummatkin vedetty DC-jakin keskitappiin.
 
Itse audiomaan kanssa ei kai sitä luuppiongelmaa normaalisti tulekaan, puuttumatta nyt enempää itse kunkin vermeen sisäiseen toteutukseen. Jännitepuolella kaiketi sama juttu, jos kohta tässä alkaa piirisuunnittelu jo tehdä eroja. Nämä yhdessä muodostavat jo kunkin laitteen sisällä joitakin mahdollisia ongelma-alueita.
 
Mutta jos käyttää usealle pedaalille samaa, eristämätöntä virtalähdettä, ne maaluupit tulevat sitten jokaisen pedaalin ja virtalähteen välille. Vielä jos kytkee vahvistimen samaan maapotentiaaliin, sekä jännitepuolella että signaaliketjun kautta, voipi seurata metakkaa.
 
Pedaalien väliset vedot ovat yleensä lyhyitä, joten RF/EMI suojaukseen ei kai kiinnitetä sellaista huomiota kuin pitkillä instrumenttikaapeleilla...vaikka soisipa niidenkin piuhojen tietenkin hyvälaatuisia olevan. Tällä tarkoitan, että lieneekö lyhyillä kaapeleilla vastaavaa hyötyä esim. puolibalansoidusta kytkennästä, jos se häiriöaltis pinta-ala on pieni (lyhyt kaapeli)? Toisaalta, antenni se on lyhytkin sellainen...
 
Toinen kysymys on sitten, miten päin sen maahan vedon tulisi tapahtua pedaaleiden välillä? Jostain syystä menee taulu tyhjäksi, kun alkaa ajattemaan näillä linjoilla... ;)
 
Elikkä pedaalien välisissä kytkennöissä balansoitu kytkentä saattaisi olla parempi vaihtoehto kuin "semibalansoitu" (???)
 
Minä näkisin mielelläni balansoitua linjaa kaikissa audiosovelluksissa. Koska sitä ei kuitenkaan ole huomioitu näiden pedaaleiden suunnittelussa ja toteutuksessa, enpä tiedä millaisen hyödyn balansoidut (tai semi-balansoidutkaan) vedot toisivat?
 
Tuossapa yksi sivu jossa puidaan tätä asiaa:
http://www.rane.com/note151.html
 
"On vain kaksi tapaa...", eh...siis 16 tapaa kytkeä suojattu kaksinapainen kaapeli vermeiden välille. Teoreettisesti parhaimmat vaatisivat erilaisen toteutuksen itse laitteissa...tai sitten modausta..haha, here we go again.
 
Universaalin yhteensopivuuden takia lienee tyytyminen nykyisiin ratkaisuihin, ellei yritä tehdä tinkimätöntä systeemiä pelkästään omaan käyttöönsä?

Nämä yhdessä muodostavat jo kunkin laitteen sisällä joitakin mahdollisia ongelma-alueita.
 
Juuri tuota meinasin. Jos pedaalilaudan kaikki "kotelot" ovat samassa pisteessä, "maapotentiaali" pysyy pedaalien osalta puhtaana. Koteloiden välille ei siis pääse syntymään jännite-eroja, kun maapotentiaali on yksiselitteinen (eli kun "piirilevyn" ja kotelon maa ovat yksi ja sama piste joka pedaalissa).
 
Mutta jos käyttää usealle pedaalille samaa, eristämätöntä virtalähdettä, ne maaluupit tulevat sitten jokaisen pedaalin ja virtalähteen välille.
 
Jos jaan sokeripalan kautta "plussan" ja "miinuksen" pedaaleille, "ground looppeja" ei pitäisi syntyä (olettaen että kaikissa pedaaleissa kotelon ja piirilevyn maa ovat sama piste)... Eikös vain? Huono puoli on tietenkin se, että jos virtalähteen "maa/"miinus" on "likainen", se on kaikille pedaaleille yhteinen.
 
Tällä tarkoitan, että lieneekö lyhyillä kaapeleilla vastaavaa hyötyä esim. puolibalansoidusta kytkennästä, jos se häiriöaltis pinta-ala on pieni (lyhyt kaapeli)?
 
Jos pedaaleille yhteinen maa (sokeripalan kautta jaettu) on "likainen", niin silloin olisi helppoa ajatella että välipiuhojen vaippa "puhdistaisi" häiriöitä. Ristiriitaista tässä ajatuksessa on se, että vaippa on kytköksissä pedaalin kuoreen ja pedaalin kuori vastaavasti sokeripalan kautta itse virtalähteeseen (häiriön aiheuttajan alkupisteeseen). Elikkä häiriöt johdettaisiin takaisin häiriön aiheuttajaan...
 
Koska sitä ei kuitenkaan ole huomioitu näiden pedaaleiden suunnittelussa ja toteutuksessa, enpä tiedä millaisen hyödyn balansoidut (tai semi-balansoidutkaan) vedot toisivat?
 
Miten pedaalin suunnitelussa pitäisi huomioida balansoitu kytkentä? Välipiuhateoriani "balansoinnissa" on aukkoja :)
 
"On vain kaksi tapaa...", eh...siis 16 tapaa kytkeä suojattu kaksinapainen kaapeli vermeiden välille.
 
Huh huh... Pitänee tutustua kyseiseen artikkeliin oikein ajan kanssa :)

Jos jaan sokeripalan kautta "plussan" ja "miinuksen" pedaaleille, "ground looppeja" ei pitäisi syntyä (olettaen että kaikissa pedaaleissa kotelon ja piirilevyn maa ovat sama piste)
 
No tuota, sen mitä itse ymmärrän tätä aihetta, RG Keen osaa selittää paremmin ja oikein kuvan kanssa:
 
http://www.geofex.com/Article_Folders/Spyder/spyder.htm
 
Huono puoli on tietenkin se, että jos virtalähteen "maa/"miinus" on "likainen", se on kaikille pedaaleille yhteinen.
 
Tämä pitää paikkansa. Puhdasta jännitettä pitäisi tietenkin tarjota mahdollisuuksien mukaan aina.
 
Jos pedaaleille yhteinen maa (sokeripalan kautta jaettu) on "likainen", niin silloin olisi helppoa ajatella että välipiuhojen vaippa "puhdistaisi" häiriöitä.
 
Aha, taidan ymmärrtää mitä kautta haet...itse ajattelin tässä yhteydessä vain ja ainoastaan systeemin ulkopuolelta tulevien (radio yms.) häiriöiden estämistä ja/tai pois "vetoa".
 
Ristiriitaista tässä ajatuksessa on se, että vaippa on kytköksissä pedaalin kuoreen ja pedaalin kuori vastaavasti sokeripalan kautta itse virtalähteeseen (häiriön aiheuttajan alkupisteeseen). Elikkä häiriöt johdettaisiin takaisin häiriön aiheuttajaan...
 
Jos taas itse systeemin sisällä on jo häiriöitä, niiden suodattamisessa ei taida pelkästään välikaapelointi auttaa? Esim.yksikin meluinen pedaali johtaa sen häiriön muihinkin laitteisiin. Mikäli häiriö on jo signaalilinjassa (kuuma johdin), vain erityisesti suodattamalla signaalia, voidaan päästä siitä eroon....näin ainakin itse luulen, asiantuntija en toki ole.
 
Maalinjojen häiriöitä voitaisiin johtaa esim. laitteiden runkoihin...tai niin kuin balansoiduissa linjoissa, itse laiterungot ovat tavallaan oma yhtenäinen suojakenttänsä, eristettynä itse signaalilinjoista. Mutta tässä tulevat sitten ne suunnittelun ja teknisten toteutusten rajat vastaan.
 
Miten pedaalin suunnitelussa pitäisi huomioida balansoitu kytkentä?
 
Jos ja kun tutkit esim. tuota Ranen artikkelia, selviää pian että periaatteessa pedaalit pitäisi tehdä tapauksesta riippuen melkolailla uusiksi. Välikaapeloinneille pitäisi olla balansoidut liittimet, mikä on jo iso ongelma. Minipedaalit lakkaisivat olemasta mini (tai edes kohtuukokoisia), jos boksin kylkeen pitää saada pari XLR-liitintä ;)
 
Tokihan voisi käyttää normaaleja 6.3mm stereo-jakkeja ja piuhoittaa niin kuin tuon tyyppiset balansoidut linjat tehdään. Mutta tässä tulee se universaali yhteensopivuus eteen. Tai toisinpäin, pitäsi saada systeemi jollakin tapaa universaalisti yhteensopimattomaksi! Muuten menee taatusti joka puolella maailmaa tavallista monoplugia noihin liittimiin, ja sitten ihmetellään kun ei toimi.
 
Omaan käyttöön saisi siis suht helposti tehtyä tuollaiset vedot, mutta maailmalla jo standardisoituneet tavat estävät laajamittaisen käyttöönottamisen.
 
Eri asia on sitten itse kunkin laatikon sisäinen toteutus. Jos piirillä on erillinen signaalimaadoitus, täysin balansoitu systeemi toimisi. Jos taas piirissä on useita pisteitä, joissa signaalimaa on yhteydessä laiterunkoon, täytyy tyytyä kompromisseihin.
 
Vaan tässä vaiheessa olen henk.kohtaisesti vaarassa alkaa puhumaan puutaheinää, kun itsekin hahmottelen edelleen näitä juttuja...joten jätänpä debatoinnin tähän vaiheeseen...