Oman kokemukseni mukaan "potentiaalia omaavista biiseistä" ei tunnu koskaan riittävän kellekään. Sainaamista viivytellään tai vältellään keksimällä hatusta revittyjä selityksiä ja löytämällä vikoja sieltä, missä niitä ei ole. Kaikki halutaan alistaa vanhan tai matkitun kaavan mukaiseksi. Ns. uuteen ei uskota tai sitten eletään kuvitelmassa, että ollaan uurtamassa uutta, kun oikeasti toistetaankin sitä vanhaa. Eikä kulu kuin muutama kuukausi, kun jo huomaa taas jonkun tutun tuttua edistettävän aivan muilla avuilla kuin niillä hyvillä biiseillä. Ja levynmyynti laskee..... |
Hyvä biisi on sellainen, mistä ihmiset tulevat kyselemään jälkeenpäin... mikä pistää tossuihin vipinää keikalla jne...
Eikä se ole se biisi mistä bändi itse eniten tykkää, pikemminkin päinvastoin. Small Faces vihasi verisesti "Sunday Afternoonia", joka oli toinen heidän isoista hiteistään. Hassua sinänsä, että ilman tuota biisiä en voisi kuvitella että esmes sellaisia bändejä kuten Blur, olisi olemassakaan.
Sen voin sanoa, että hittibiisi on tarttuva ja suhteellisen yksinkertainen. Mutta sen ei tarvitse olla kliseinen "hittiarkkityyppi", siinä _voi_ olla outoja rytmityksiä tai sointu/melodiarakenteita.
Voin laittaa nettiin ääniesimerkin heti, kun opin säveltämään sellaisen... |
Niinpäniin...
Bändeillä on erilaisia syitä olla olemassa. Toiset perustaa bändin että tulisivat kuuluisiksi ja saisivat soittaa kirkuvien fanien keskellä, toiset taas siksi että on kiva soittaa musiikkia. (tietenkin nämä syyt voivat olla limittäin)
Mielestäni paras lähtökohta on se että ensisijaisesti soittaa siksi että tykkää siitä. Seuraavaksi tulee se halu että mahdollisimman moni kuulisi hengentuotteesi.
Sitten jos taas tahdotaan breikata todella, pitää ottaa huomioon musiikkibisneksen lainalaisuudet.
Itse olen onnellinen koska minulla ei ole tarvetta julkisuuteen, teenpähän vaan biisejä ja soitan niitä jos soitatuttaa. palindromi-imordnilap
iske siat lekalla keltaiseksi |
harmony
Bee-äf
Ukko
leka
