Tanssimusiikki ›

Tuli tossa laivakeikalla jälleen kerran elävästi mieleen eka livekokemus tanssibändistä,ikää mulla oli 14,vuosi 70,joku Bore-osaston helvetin pieni purtilo se oli, Visbyyn se tais mennä..
 
Mä kattelin huuli pyöreenä kun se kafeteriabändi kapus lavalle,jätkät oli niin hirveessä koomassa/kankkusessa että ei siitä tullut yhtään mitään,basistikin vain istu flyygelipenkillä(kyllä,siellä oli oikee flyygeli)ja näpräs välillä sitä bassoo ja välillä flyygelia,rumpali huiski pelleistä ohi,no urkuri,joka oli hyvin paljon Spede Pasasen näkönen,se oli ainoo jonka soittoa saattoi jotakuinkin kutsua soitoksi..mutta mulle jäi toi kyllä niin elävästi mieleen että tanssimuusikon ura ei ollut siinä kohtaa eikä myöhemminkään ammatinvalintalistalla se number one..
 
Mutta ois kiva jos joku muistais ton bändin,Speden näkönen urkuri,Hammondit tais olla kehissä,basisti tumma mursuviiksinen kaveri,rumpali silmälasipäinen,vaaleahko..olis pitänyt olla kamera mukana,oli se niin makeen näköstä touhua ;-))
 
Niin,onko herroilla kollegoilla vastaavia valaisevia joskin hämmentäviä ensikokemuksia tanssibändeistä??

Niin,onko herroilla kollegoilla vastaavia valaisevia joskin hämmentäviä ensikokemuksia tanssibändeistä??
 
Tapahtui juhannuksena joskus 70-luvun puolenvälin jälkeen. Siihen aikaan meilläpäin oli nuorisolla tapana lähteä Jussiksi johonkin saareen telttojen ja viinapullojen kanssa.
 
Kaverit olivat menneet edeltäpäin ja itse hyppäsin aattoiltapäivänä Kaunissaareen menevään lauttaan.
Kipusin yläkannelle ja siellä ei lisäkseni ollut muita kuin saareen matkaava tanssibändi, jonka oli tarkoitus soittaa illalla.
 
Bändi alkoi olla jo aika hyvässä vauhdissa. Pullo kiersi (tarjosivat minullekin kiitosta vaan) ja suunnitelmia tehtiin illaksi vastakkaisen sukupuolen varalle. "Kyllä soittaja on kuningas" kommentti jäi nuoren pojan mieleen.
 
Bändin kamat oli kannettu myös sinne ylätasanteelle ja siellä ei ollut katosta. Kuinka ollakkaan kesken merimatkan alkoi sataa. Bändin selvin jäsen lähti etsimään pressuja tai jotain, millä kamat saisi suojattua. Siinä aikamme sateessa istuttuamme, yksi soittajista totesi "Taitaa tulla karu keikka".
 
AI niin, sain ilmaisen lauttamatkan, kun biletinmyyjä luuli minua bändin jäseneksi. Se jäin kyllä harmittamaan, etten mennyt illalla katsomaan, miten bändin soitto sujui. Siihen aikaan muut asiat kiinnostivat enemmän.

Niin,onko herroilla kollegoilla vastaavia valaisevia joskin hämmentäviä ensikokemuksia tanssibändeistä??
 
Tais olla faijan bändi kyseessä, ja treenejä olin kuuntelemassa. 70-luvun loppupuoliskoa toi on ollut, ja mä jotain alta kymmenen vanha natiainen. Sen muistan, että mulla oli C-kasettimankka mukana, ja että äänitin ukkojen soittoa. Ja kovasti pyytelin että soittaisivat "Blue Suede Shoesin", ja jonkun kolmen soinnun rokin ne vetivätkin. Mutta eivät kyllä yhtään sillai niinkuin Elvis.
 
Hauska yksityiskohta on, että muutama vuosi sitten huomasin että mullahan on bändikaveri, joka on soittanut tuossa nimenomaisessa pumpussa nuorempana, ja faijan kanssa siis myös!

Ensimmäinen kokemus taitaa olla joskus -80 luvun alkuhämärästä Hailuodon leirintäalueen ravintolassa / kahvilassa oli soittamassa perus huttukvartetti. Olin jo tuossa vaiheessa ollut soitonopettajani mukana kaksin keikalla rumpukoneen kanssa. Rumpukone oli joku itämaan ihme, jossa oli nappeja tyyliin walz, tango, beat, rock, ja sitten potentiometrejä, joista sai säädettyä säksätyksen erinlaiseksi. Muistan vain, että rumpujen soitto oli uskomatonta, kun ne tuli niin lujaa ja hienosti. Muutenkin kokemus oli värisyttävä nuorelle hanuristin alulle. Kun bändi lopetti, haettiin mun haitari vaunusta ja aloin vetämään pöydällä niin kauan kunnes portasri heitti pihalle.
 
Tuo loppukohtaus on tutumpi myöhemmiltäkin ajoilta.
 
Mika

Mä en oikein muista niitä ihan ensimmäisiä keikka muistoja kuuntelijana kun faijan bändin messissä olin vielä aikas pieni, mitä lie 1v. Ensimmäinen "omakeikka" kyllä oli todella jännää lauloin faijan bändin solistina yhden biisin "tuulensuojaan" tais olla savonlinnan vanhalla kasinolla, jännitti ja pelotti niin helvetisti hakkasin toisella kädellä tampuriinilla jalan mustelmille, seuraava keikka oli joensuun kareliassa ja oli hienoa kun "vedon" jälkeen sain vielä liksan ravintolan johtajalta 5mk. Olitko sä serzso s siellä bassossa? muistelen et ainakin sihvosen hessu ois ollu kannuissa? Saatto olla että Masa oli bassossa?
 
Jussi

Isä-vainaa ja muori oli yhdellä siihen aikaan hyvin suositulla tanssilavalla siivous,järkkäri ja myös ovenavaus hommissa bändeille tanssi-iltoina kun ne tuli päivällä roudaamaan ja tekemään soundtsekkejä. Se oli 60-luvun loppuvuosina ja 70- luvun alkupuolta. Meikäläinen oli pentuna aina mukana sillon kun ovet avattiin. Siinä näki kaikki sen ajan parhaat bändit ja joskus jopa ne staratkin jos ne sattui olemaan ns. "samalla kyydillä"! Mut en mä niistä mitään vielä sillon ymmärtänyt! Olin liian pieni ja ujona vaan kattelin jonkun pylvään takaa. Se jäi mieleen että kun Danny-show oli esiintymässä kyseisellä lavalla niin sillon oli jo päivällä enemmän "liikettä"! Joskus on toivonut että ois ollut sillon muutaman vuoden vanhempi niin ois saanut nähdä jotain ainutlaatuista ihan livenä eikä vaan ois tarvinnut mennä kotiin nukkumaan silloin kun "shout" aina alkoi!
Siellä lavalla muuten sattui semmoinen tapaus että kun Reetu oli esiintymässä ja oli vetänyt semmosta jotain biisiä:"Jeesus Kristus,Jeesus Kristus, Jeesus Kristus yksin auttaa voi! "...niin yksi pimu oli noussut niin hurmokseen että se oli juossut täysillä huutaen kohti lautaseinää ja hypännyt siitä läpi mäjelle ja pudonnut muutaman metrin lavan takana olevaan jyrkkään rinteeseen ja kai siltä siinä rytinässä onneksi vain jalka katkesi?" Muistan vaan kun seuraavana päivänä isäukko korjaili "naisenmentävää" reikää siinä seinässä ja kirosi sitä Reetun "Jeesus" -laulua ja sen aiheuttamia "vahinkoja"!

Mun ekat muistikuvat livebändeistä tulee Padasjoen Kullasvuoren sekä Ahjolan lavoilta.1960-luvun loppua tais olla.
Usein oli sellainen bändi kuin Veljekset Oikamon yhtye jostakin Kouvolan suunnasta ja kaikki soittomiehet oli säännölliseti hirveessä juumassa. Jännää oli seurata bändin " selviytymistä ".Samoin muistan Esä Lehtisen bändin Jämsästä jossa Esa "soitti" itse bassoa, ja jo tuolloin tajuttiin että maestro vetää täysin päin persettä.
Pääosin bändit oli Lahdesta , Kari Kalliomaan ja Esko Koskisen bändit olivat usein.

-Muistan kun koululla esiintyi jossakin illanvietossa oikea tanssibändi. Rumpali veti perstaskusta helevetin ison lompsan ja pisti sen virvelin päälle.
 
Sitä sitten ihmeteltiin ja soittajia ihailtiin. Myöhemmin vasta selkeni, että demppauksen vuoksihan se sen teki. Mitään havaintoja soittajien mahdollisesta humalatilasta ei silloin edes ajateltu. Soittajia oli paljon, saksofonit ja kaikki.
 
Myöhemmin, kun pääsin oikein kapakkiin, siellä oli basisti, joka omituisesti aina kallistui vuoroin vasemmalle vuoroin oikealle soiton mukaan. Arveltiin, että sen täytyy olla päissään tai sitten se eläytyy voimakkaasti.
 
Ei eläytynyt. Päissään kuin käki. 18-vuotiaana sitä ei vaan niin hirveästi noteerattu.

-Muistan kun koululla esiintyi jossakin illanvietossa oikea tanssibändi. Rumpali veti perstaskusta helevetin ison lompsan ja pisti sen virvelin päälle.
 
Sitä sitten ihmeteltiin ja soittajia ihailtiin. Myöhemmin vasta selkeni, että demppauksen vuoksihan se sen teki. Mitään havaintoja soittajien mahdollisesta humalatilasta ei silloin edes ajateltu. Soittajia oli paljon, saksofonit ja kaikki.
 
Myöhemmin, kun pääsin oikein kapakkiin, siellä oli basisti, joka omituisesti aina kallistui vuoroin vasemmalle vuoroin oikealle soiton mukaan. Arveltiin, että sen täytyy olla päissään tai sitten se eläytyy voimakkaasti.
 
Ei eläytynyt. Päissään kuin käki. 18-vuotiaana sitä ei vaan niin hirveästi noteerattu.
 
No näitä comboja oli Tampereella legendaarisessa Pirkan Hovissa,se oli ainut kapakki mihin pääsi 18 v...ja bändien taso oli kyllä sangen epätasainen,kyllä sitä ihmeteltiin ja naureskeltiin kun ite oltiin "kovia"rock-soittajia,sitä täyty oikeen välillä pysähtyä kuunteleen mietteissään: "Ei NOIN huonosti voi soittaa???"...tässäkään vaiheessa ei vielä tanssimuusikon ura siintänyt kirkkaimpana mielessä ;-))

Ensimmäinen muistikuva on tanssibändistä on jostain 80-luvun alkupuolelta kun olin ihan pienenä faijan keikalla jostain kumman syystä mukana.. Kyllä mä kuuntelin tarkkaan, mut lähinnä faijan laulua ja soittoa, ei niitä muita tyyppejä edes huomannut!
 
Oli se vaan kuitenkin niin hienoa, että n. kymmenen vuotta sen jälkeen alettiin sitten kokoamaan omaa huttuohjelmistoa. Ja kymmenen vuotta tuon jälkeen onkin ehtinyt jo kyynistyä koko hommaan.. No, ei vaan! On se jostain syystä aina mukavaa lähteä mukavien tyyppien kanssa keikalle, vetää huttua tai mitä tahansa.

Ja kymmenen vuotta tuon jälkeen onkin ehtinyt jo kyynistyä koko hommaan.. No, ei vaan! On se jostain syystä aina mukavaa lähteä mukavien tyyppien kanssa keikalle, vetää huttua tai mitä tahansa.
 
Tuosta kyynistymisestä olis jo oma threadi tuolla tarjolla... :)

Ja kymmenen vuotta tuon jälkeen onkin ehtinyt jo kyynistyä koko hommaan.. No, ei vaan! On se jostain syystä aina mukavaa lähteä mukavien tyyppien kanssa keikalle, vetää huttua tai mitä tahansa.
 
-Heh. Lääke kyynisyyteen: On soittavinaan ja laulavinaan taustanauhojen päälle. Eli esiintyvinään. Kuittaa vain rahat. 10 settilistaa valmiina taustoilla tilanteeseen kuin tilanteeseen.
 
Valmiiksi sisään soitettuna studiolla. Koneet ja vermeet viimeisen päälle. Kaikki huippuluokkaa, kaikki...
 
Ei tarvitse pistää parastaan, vaan on esittävinää parastaan. Pyytää vain isot liksat ja hymyilee.
 
Tanssiyleisöksi voisi heijastaa valmennettujen tanssijoiden esityksiä isolle screenille. Turakaiset tanssivat omia kuvioitaan jossain näkymättömissä, suljetussa tilassa, johon muusikki kuuluu, mutta soittajat ei näy.
 
Eikä turakaiset näy soittajille. Tässäpä resepti.

Tuosta kyynistymisestä olis jo oma threadi tuolla tarjolla... :)
 
Mutta en mä ole kyynistynyt, joten pysyn siitä threadista kaukana! :)

...Samoin muistan Esä Lehtisen bändin Jämsästä jossa Esa "soitti" itse bassoa, ja jo tuolloin tajuttiin että maestro vetää täysin päin persettä...
 
Ihan vaan aiheen vierestä Esan kommentti joskus ilmeisesti Fazerin tms. kahvilassa Helsingissä.
 
Kaverit keskustelivat basson soitosta ja Esa oli ihmetellyt paikallisen ryhmän basistille: "pidät sä kieliä noin tiukalla, eikös sulle tuu sormet kipeiks ?"
 
Viritti kuulemma bassonsa aina niin, että viritystapit olivat sillai siististi linjassa lavan mukaan...se siitä soittamisesta.
 
Eka kokemus livebändistä ei nyt näin selvinpäin muistu mieleen, ehkäpä se on ollut paikallisen musiikkiyhdistyksen tansseista Keijo Niemisen Iltatähti -yhtye, jolla oli oikein valot (sinisiä ja vihreitä ) rumpujen basarin juuressa ja ne näytti upeilta ku pellit loisti. Silloin peltejä pidettiin melkein pystyasennossa - uljasta ! Tapahtu varmaan 70/80-luvun vaihteissa, tosin eka tanssikeikan soitin ite -79 heinäkuussa. Muistikuvan mukaan tuo kvartetti makso tuolloin 1000mk ja se oli tosi kallis..

-Muistan kun koululla esiintyi jossakin illanvietossa oikea tanssibändi. Rumpali veti perstaskusta helevetin ison lompsan ja pisti sen virvelin päälle..
Tapahtuiko 70 luvulla. Muistan samanlaisen demppaus tyylin. Eikä rumpalilla ollut kuin haitsu, virveli, bassari ja ride.

Mutta en mä ole kyynistynyt, joten pysyn siitä threadista kaukana! :)
 
-Aina, kun kyynisyys mainitaan tulee resepti kuin Apteekin hyllyltä!
 
Kyynistä soittobändiä en ole kohdannut, mutta soittajia kylläkin. Vähän aikaa sitten en edes tiennyt koko sanan merkitystä.
 
Opin sen Mnetistä.

Ensimmäinen kokemus tanssibändistä livenä ?
 
Vuosi 1959 häät Honkalan ns:llä. Istuin illan rumpalin takana ja ihastelin. Varsinkin beguine oli aivan upeaa rumpalin kuljettamana. En meinannu millään lähteä kotiin. Isä tuli, nosti väkisin syliin ja vei nukkumaan.

Varsinkin beguine oli aivan upeaa rumpalin kuljettamana. En meinannu millään lähteä kotiin. Isä tuli, nosti väkisin syliin ja vei nukkumaan.
 
-Haa! Sama kokemus samanlaisesta kompista. Rumpali kuljetti beguinea upeasti tomien kautta ja virvelistä oli matto pois päältä. Ja ne kanttilyönnit...
 
Myöhemmin treenasin saman kompin ja osaan se luultavasti vieläkin selkäytimellä.
 
Helevatan hyvää liikuntaa kaikille neljälle raajalle.
 
Viime kesänä kuuntelin pää kallellaan MM:n orkesterin rumpalin beguinea. Sillä oli toinen satsi pelkästään lattareita varten. Kolisteli kannujen sivuja seisaaltaan.

Kun on 70-luvusta ja laivasta puhe niin täytyy laittaa tähän alkuun ajan henkeen sopiva keikkamatkalla kuultu tarina, kertojana entinen humpparumpali, nykyinen rokkisolisti E.E.
 
"Sama porukka kiersi niitä laivoja vaikka kokoonpanot vaihtui kuukaudesta toiseen. Kerran satuin sellaiseen trioon jossa oli basisti ja pastilliurkuri. Ne vaan ei tullut ollenkaan toimeen vaan riiteli koko ajan. No soitettiin päivätansseissa, basisti lauloi ja kun alkoi urkusoolo niin yhtäkkiä kuului läjäys ja soitto loppui. Urkuri oli alottanut soolon säkeistön liian aikaisin ja soitti basistin laulun päälle, basisti hermostui ja läppäsi nyrkillä poskeen, tämä löi takaisin ja näin kaverit mäiskii toisiaan vuorotellen nyrkillä turpaan siinä keskellä lavaa. Minäkin lopetin soittamisen ja yleisö katto silmät pyöreenä. Lähettiin siitä sitten tauolle ja tekemään sovintoa kun lyöminen loppu".