Media ja viihde ›

Ei ne Aku Ankatkaan enää oo kovin hyviä.
 
Aku Ankka lehteä tulee nykyään harvoin luettua...Don Rosa on kuitenkin sellainen äijä kynänsä kanssa, että oksat pois. Kaikki hänen albuminsa on tullut ostettua ja miljoonia kertoja luettua.

Sarjakuvalla on ollut todella hienoja aikoja, ja todella kamalia.
 
70-80 luvun X-menit (Claremont/Byrne) olivat ihan holtitonta tykitystä, en ole varma onko parempaa kevyttä sarjakuvaa tullut koskaan... Se mikä noissa nimenomaan kiinnostaa nykymittapuulla, on se, että Animelleja Mangalle ominainen hyperpatsastelu on hyttysen ininää kokoluokassa johonki Phoenixin aurinkokunnan tuhoamisiin, mutta siinä missä japsit olisivat sivukaupalla tehneet grafiikkaa aiheesta, Byrnelle ja Claremontille riitti pari ruutua ja pysähdyttävät teksit.
 
Se ajoi asiansa; Olennon voimien mittakaava hahmottui paljon voimallisemmin, kun kokonaisen aurinkokunnan hävittäminen minuuteissa ei selkeästikään ollut kuin olan kohautus mimmille.
 
Ylipäätään Phoenix-saaga oli ihan saatanan hyvä.
 
Toisaalta, mitään muuta hyvää ei jenkeistä sitten tullutkaan ennen Gaimania ja Sandmania. (-87) jota ei voida pitää populaarisarjakuvana pahalla tahdollakaan.
 
Tällä hetkellähän tilanne on kokonaan toinen, hyvää tulee joka kolosta, ja Joss Whedon on aloittanut X-menin uudestaan... Ainakin eka episodi oli sellainen että mielellään lukisi lisää.

Uudet Aku Ankat ovat kyllä ihan hirveitä! Lehden ja taskukirjojen jutut nyt eivät ole niin kauheaa kuraa kuin italiaanojen erilliset Taikaviitta-sarjikset, joissa tämä Akun alter ego esitetään jonkinlaisena amerikkalaistyylisenä mäiskesupersankarina. Ei näin!
 
Lehdenkin taso on kyllä laskenut melkoisesti. Nykyään vielä toimivista käsikirjoittajista vain Frank Jonker, Heyumansin veljekset, Marco Rota, Don Rosa ja Kari Korhonen onnistuvat tekemään oivaltavia ja hienoja sarjoja. 80-luvun puolessavälissä julkaistut ja sitä vanhemmat lehdet ovat todella hienoja kokonaisuuksia, 85-90-luvulla kyllä jonkinlainen taso oli vielä, mutta se alkoi laskea tähän asti. Noiden aiemmin mainittujen lisäksi Barksin klassikot ja Al Taliafferron sekä Manuel Gonzalesin piirtämät (Bill Walsh käsikirjoittajana) vanhat yksisivuiset toimivat piristysruiskeina.
 
Nämä minusta olisivat hyvät kriteerit julkaistaville sarjoille:
 
1. Sarjojen tulisi olla ajattomia; Don Rosa laittaa ei-historialliset sarjansa sijoittumaan Barksin viimeisille piirtäjänvuosille eli 60-luvulle. Ei näy pistävästi silmään, toisin kuin nykyajan sarjoissa, joissa on kaikkea mahdollista nykytekniikkaa. Pienimuotoisesti ei ehkä niin paljoa haittaa, mutta kun sille ruvetaan pyhittämään omia sarjojaan (mikäs hakkerijengi näillä veljenpojilla nyt olikaan...), niin ollaan jo metsässä - varsinkaan, jos käsikirjoittajalla ei ole piarun vertaa hajua
2. Jos menossa on olympialaiset, formulakisat yms. niin missään nimessä niille ei pyhitetä omia sarjojaan! Ovat yleensä vain niin tekemällä tehtyjä.
3. lisää?

Art Spiegelmanin MAUS on ylivoimaisesti paras sarjakuva minkä olen ikinä lukenut. Sen tosin voi mieltää ihan kaunokirjallisuudeksikin.
 
Kehutut Corto Malteset eivät taas niinkään ole kolahtaneet vaikka ihan viihdyttäviä ovatkin.
 
Ja Pauli Kallion on nero!
 
En muuten tiedä liittykö aiheeseen.....

Art Spiegelmanin MAUS on ylivoimaisesti paras sarjakuva minkä olen ikinä lukenut.
 
Mä luen tuon läpi aina joskus, ehkä muutaman vuoden välein. On erittäin hyvä sarjakuva myös minun mielestäni.

2. Jos menossa on olympialaiset, formulakisat yms. niin missään nimessä niille ei pyhitetä omia sarjojaan! Ovat yleensä vain niin tekemällä tehtyjä.
 
Voi jestas, kun muutama vuosi sitten ollut formulajuttu oli kauhea. Vieläkin traumoja siitä.

Onko kukaan lukenut Daniel Clowesin sarjakuvia? Ainakin Ghost World oli minusta todella hyvä. Jos tiedätte jotain samantyylisiä sarjiksia, niin kertokaa.

Mä tykkään siitä Zits-sarjiksesta, joka on Ilta-Sanomissa, jotenkin siihe pystyy toisinaan samaistumaan :D
 
Jere on todella mahtava, samaistuminen on aika kympin tasoa etenkin kun soitteloopi kitaraa:)
 
Mitäs näitä suomalaisia nyt onkaan......no täällä monesti mainittu Viivi et Wagner......ihan käsittämättömän köyhää sontaa. Pahoittelen, vähän karkeasti todettu. Mutta se ei iske meikeläiseen sitten mitenkään. En tiedä onko se siinä että sisäinen itseironiasta vapaa 80s-actionmachoni vastustaa jyrkästi sitä asetelmaa että mies on suoraan sika, vai onko se vain siinä että parisuhteessa elämisestä ei ole itselläni mitään kokemusta tahi halua, mutta lähes aina kun luen kyseisiä strippejä niin reaktioni on "Aha, ja siis pitikö tuossa jonku olla joteki hauskaa tai oivaltavaa?" Ku ei iske ni vaan ei, paska on joillekki paskaa, muille kultaa.
 
B.Virtane on ihan hassu joskus, mut vähä turhan leveästi se toistaa niitä ihan samoja juttuja, ja siis toistaa sillä tavalla et niissä ei läheskää aina oo mittää tuoreuden tuntua.
 
Karvinen oli siihen ysärin puoleenväliin asti mielettömän hyvä, mutta nykyään polkee pahasti paikallaan. Ajoittaisia hienoja pirskahduksia näkyy siellä täällä, mutta taso on laskenut.
 
Mutta jos neroutta on haettava niin se on Paavo ja Elvis, eli Lassi ja Leevi, eli CALVIN & HOBBES! Lähes jokainen Calvin & Hobbes-albumi (englanniksi tietenkin) koristaa kirjahyllyäni ja hyvästä syystä, yksikään lukemani sarjakuva ei ole saavuttanut pohtivan upeita oivelluksia ja samalla hävyttömän hauskoja gageja samalla tavalla kuin 6-vuotias aikansa kyyninen edelläkävijä, hänen tiikerinsä ja ympärillä oleva lähipiiri. Eihän kukaan älyllinen voi olla rakastamatta Avaruusmies Spiffiä, Lassipalloa, Ällistysmiestä ja muita mahtavia tarinalinjoja. Lassista ja Leevistä löytyy kaiken lisäksi ihan käsittämättömän hienoja sitaatteja tosielämästä, kymmenittäin. Tähän loppuun suurella kunnioituksella yksi kipale:
 
*Lassi & Leevi katselevat metsässä kaadetun puun kantoa, jonka ympärille on kasaantunut muovipusseja, alumiinitölkkejä ja kaikenlaista piknik-roskaa ja Lassi toteaa*:
 
"Minun mielestäni varmin merkki siitä, että muuallakin tässä universumissa on älyllistä elämää on se, ettei se ole koskaan yritänyt ottaa meihin yhteyttä."
 
Bill Watterson on nero! Ylistetty olkoon Watterson!

No Lassi ja Leevihän on ylittämätön. Mutta onko se nyt niin, että Watterson löi hanskat tiskiin ja lakkasi piirtämästä sitä?
 
Ai niin, ja ne Lassin lumiukot on ihan parhaita! Jospa ensi talvena vääntelisi tohon pihaan oikein koko joukon friikkilumiukkoja a`la Lassi.

No Lassi ja Leevihän on ylittämätön. Mutta onko se nyt niin, että Watterson löi hanskat tiskiin ja lakkasi piirtämästä sitä?
 
Eikä?! Hitto, jos näin on. Lassi ja Leevi on parhautta ja mahtavuutta. Pitäisi kyllä ehdottomasti ostaa kaikki albumit, kaverilta niitä olen lähinnä lainannut. Yksi englanninkielinen löytyy hyllystä. Kuinkakohan monta niitä albumeja mahtaa olla?

No Lassi ja Leevihän on ylittämätön. Mutta onko se nyt niin, että Watterson löi hanskat tiskiin ja lakkasi piirtämästä sitä?
 

 
On se ikävä kyllä niin, että Calvin & Hobbes ovat olleet pitkään monumentaalisia sarjissankareita historian kirjoissa. 1987 tuli ensimmäinen sanomalehtistrippejä yhteen koonnut Calvin & Hobbes-albumi ja viimeiseksi muistaakseni jäi 1996 tullut Its A Magical World. Yhä edelleen tuota Its A Magical World-albumin viimeistä sunday strippiä lukiessa on tulla tippa linssiin kun Lassi ja Leevi ovat mäen huipulla mahdottomasti ohjailtavan kelkkansa kanssa ja lopussa toteavat:
 
"Its a magical world, Hobbes OlŽ Buddy......Lets Go Exploring!"
 
Ja sitten viimeisessä ruudussa laskevat mäkeä alas riemusta kiljuen kuin paraskin Lucky Luke kohti auringonlaskua. Ei ihan joka sarjis pysty liikauttamaan samalla tavalla.
 
Siihenhän muistaakseni sarja etenkin loppui, että Wattersson näki tehnensä rakkailla lapsillaan kaiken mikä mieleen tuli ja hän ei nimenomaan monen toisen mahtisarjiksen tavoin halunnut luovuttaa luomustaan täysin megakorporaatioiden rivisuhertajien käsiin. Varsin kunnioitettavaa kyllä, ja siinähän on yksi tämän sarjiksen überhienouden avain, se lopetti huipulla. Ylistetty Olkoon Watterson!

Eikä?! Hitto, jos näin on. Lassi ja Leevi on parhautta ja mahtavuutta. Pitäisi kyllä ehdottomasti ostaa kaikki albumit, kaverilta niitä olen lähinnä lainannut. Yksi englanninkielinen löytyy hyllystä. Kuinkakohan monta niitä albumeja mahtaa olla?
 
Itseltäni löytyvät seuraavat albumit:
 
-Something Under the Bed is Drooling
-Yukon Ho!
-Weirdos from Another Planet
-The Revenge of the Baby-Sat
-Scientific Progress Goes "Boink"
-Attack of the Deranged Mutant Killer Monster Snow Goons
-The Days Are Just Packed
-Homicidal Psycho Jungle Cat
-There's Treasure Everywhere
-The Calvin and Hobbes Lazy Sunday Book
-The Essential Calvin and Hobbes
-The Calvin and Hobbes Tenth Anniversary Book
-It's a Magical World
 
Kaikki albumikokoelmat nähtävillä täältä:
http://www.goldenfrog.com/ch/

Mutta jos neroutta on haettava niin se on Paavo ja Elvis, eli Lassi ja Leevi, eli CALVIN & HOBBES!
 
Kyllä!

(mikäs hakkerijengi näillä veljenpojilla nyt olikaan...)
 
Ei helvetti ne Nettisakki-jutut saa aina raivon partaalle.
 
Heyumansin veljekset
 
Mau ja Bas Heymans tekevät kyllä aina laatutuotosta.
 
Yksi mikä nyky-ankoissa ahdistaa myös ovat Comicup Studion kuvittamat tarinat. Jälki on mielestäni hirveää ja välillä näyttää että hahmot olisivat vedetty jostain clipartista perkele.

No Lassi ja Leevihän on ylittämätön. Mutta onko se nyt niin, että Watterson löi hanskat tiskiin ja lakkasi piirtämästä sitä?
 
Ai niin, ja ne Lassin lumiukot on ihan parhaita! Jospa ensi talvena vääntelisi tohon pihaan oikein koko joukon friikkilumiukkoja a`la Lassi.
 
Justiinsa eilen nauroin ihan tolkkua vailla noita Lassin lumiukkoja ja sitä strippiä, missä kaverukset saavat vessapaperin lentämään syöttämällä sen irtopään vessanpyttyyn ja vetämällä vessan. Se on kerrassaan mainio sarja se.
 
Ja tosiaan Watterson teki harvinaisen viisaasti kun ei jatkanut piirtämistä hamaan tulevaisuuteen, nyt jokseenkin kaikki Lassit ja Leevit ovat hyvätasoisia eivätkä väkisinväännettyjä.
Jotenkin tulee surulliseksi, kun katsoo vaikka Masia tai Karvista, joiden piirtäjien olisi mielestäni myös pitänyt lopettaa aikaa sitten.
 
Sitäpaitsi parhaat Aku Ankat tulevat 70-80-luvuilta.

Sitäpaitsi parhaat Aku Ankat tulevat 70-80-luvuilta.
 
Niin siis watterson todella lopetti sellainen kymmenen vuotta sitten jo, jos joku ei sitä viellä tajunnut....
 
Aika hyvä manttelinperijä mielestäni on Frank Cho, mies university2:den ja Liberty Meadowsin takaa.
 
Ohessa miehen taidonnäytteitä:
 
http://www.libertymeadows.com/uncengal/pages/253.htm
http://www.libertymeadows.com/uncengal/pages/254.htm
http://www.libertymeadows.com/uncengal/pages/255.htm
http://www.libertymeadows.com/uncengal/pages/256.htm
 
Ja parhaat akut tulevat Barksin ja Rosan kynästä.

Kumpi on pienempi paha, itsensä toistaminen vai oman topicinsa mainostaminen?
Hmm, luultavasti toistaminen, joten:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=26&t=70314&o=0&co=30
...ihan vain tiedoksi ja muistutukseksi että jos nykysarjakuvat kiinnostavat niin nyt olisi kohta tulossa ihan uusi niitä julkaiseva lehti.

Frank Cho piirtää myös erinomaista Turvatarhaa. Suosittelen tutustumaan.

Kappas perhana, niin olikin! En katsonut kuin yhden.
 
Helkkarin anarkistinen ja täynnä niin loistavan päätöntä huumoria, että meinaa henki loppua välillä.