Media ja viihde ›

Anteeksi, tiedän että tuolla on jo nykysarjakuvat topicci, mutten halua tämän harrastuneiden keskustelun hautautuvan sinne muiden sekaan. Tämä ansaitsee omansa!!!
 
Kaikki Aku Ankkoja lukeneet tietävät legendaariset jatkosarjat, jotka menivät numerosta numeroon. Mikä/Mitkä näistä jatkuvista jutuista on jäänyt mieleenne?
 
Ylitse kaikkien muiden on miulle Vanhan Linnan Salaisuus, kun Roope ja perhe lähtee Skotlantiin vanhaan sukulinnaan etsimään McAnkan klaanin vanhaa aarretta, ja tapaavat näkymättömyyssuihkeella varustetun rosmon. Siinä sarjassa oli siis jännitystä, tarinaa, huumoria, jopa uskaltaisin sanoa kauhua! Oli se melkko ihokarvoja nostattavaa 8-vuotiaalle kun luurangon varjo ilmestyy seinälle veljenpoikien taakse tyhjästä miekkaa heiluttamaan ja jahtaamaan läpi kolhojen portaiden ja salaluukkujen, ärrrrkele! Tämän tarinan kasvatus oli kerrassaan nerokasta, Linnan lukemattomat salakäytävät ja huoneet toivat aina uusia käänteitä, Skotlannin autiot nummimaisemat ja lopun suokohtaus vain nostivat jännitettä. Ja tämähän oli pirun pitkä jatkosarja, muistaakseni yli viiden numeron verran jatkui.
 
Sitten ovat tietysti lukuisat duel-kilapilut Roopen ja Kulta-Innon tahi Kroisoksen välillä vaikka millaisista rikkauksista. Ne olivat aina oikeita jännityspommeja, harmi oli että olin usein aina Kulta-Innon puolella ja siinähän nyt ei usein kovin hyvin käynyt:)
 
Samalla voisinkin tietysti kysyä kuka on suosikkipahiksenne Aku Ankassa? Milla? KarhuKopla? Kroisos? Mustakaapu? Se-Ranskalainen-Mestarivaras-Joka-Peitti-Haarniskan-Imperviumilla-Ja-Söi-Tien-Rahasäiliöön?
 
Itse oma favoriitti oli aina Kulta-Into Pii, kyllä skotit ruletti tiukasti, siinä ankassa oli asennetta ja oikeasti kieroa karismaa, jotain mitä ei Pennoselta ihan niin koskaan löytynyt.

Ylitse kaikkien muiden on miulle Vanhan Linnan Salaisuus, kun Roope ja perhe lähtee Skotlantiin vanhaan sukulinnaan etsimään McAnkan klaanin vanhaa aarretta, ja tapaavat näkymättömyyssuihkeella varustetun rosmon.
 
Tämä on kyllä loistava.
Melkein yhtä hyvä on Koralliriutan kummitus tms. missä on muistaaksen luuranko merirosvo.

Mikä/Mitkä näistä jatkuvista jutuista on jäänyt mieleenne?
 
Todellakin tuo Vanha linna, tosin luin sen kerralla 80-luvulla Akun tilaajille tulleesta hienosta läpyskästä. Se oli jotenkin erilainen ja mystinen tarina. Ja huisin pelottava!
Roopen ensiesiintyminen on myös jäänyt mieleen tylynä pulsarijääränä Barksin loistavassa joulutarinassa.
Sitten oli tarina jossa Roope & co. lähtivät etsimään jotain kadonnutta laaksoa, josta löytyi dinosauruksia. Sitä oli kiva etsiä divareista pienenä, taisi olla 70-luvun puolenvälin Akuissa.
Mummolasta löysin kerran vanhan ja lahonneen Akun, missä Roope ja kumppanit eksyivät maanalaiseen maailmaan, jossa oli vihreitä otuksia. Siitäkin piti tietysti saada kaikki "jaksot" kasaan.
Mieleen ovat tosiaan jääneet tarinat, joiden osien metsästämiseen on käyttänyt aikaa ja rahaa. Ja Barksia tietysti! Äijä oli kuningas.
 
Samalla voisinkin tietysti kysyä kuka on suosikkipahiksenne Aku Ankassa?
 
Jossain taskarissa (nro. 80-90?) ollut rahahirviö, joka jahtasi Roopea. Se oli sellainen massiivisen kokoinen, välillä kolikoista, välillä timanteista ym. koostunut monsteri. Se kyllä ahdisti aikoinaan!

Vaikka en koskaan ole ollut mikään Aku Ankan lukija niin muistan silti tuon Roope-setä jutun. Kai se on sitten ollut aika hyvä.

Carl Barks on nero jatko-sarjoissa ja lyhyemmissäkin tarinoissa (Juhlasarja kirjat löytyy kaikki meikäläiseltä!), ne jäävät mieleen murhaavan hyvin.

Kyllä Don Rosan upea teos Roope Ankan elämä ja teot on aivan omaa luokkaansa koko sarjakuva maailmassa!

eikös kulta-into pii ole etelä-afrikasta tai jostain sieltä päin?? ainakin siellä roope hänet ensi kertaa tapaa. Roope kylläkin on aito skotti. Selvinnee roope ankan elämä ja teot kirjasta myös tuo kulta-innon alkuperä.

Jossain taskarissa (nro. 80-90?) ollut rahahirviö, joka jahtasi Roopea. Se oli sellainen massiivisen kokoinen, välillä kolikoista, välillä timanteista ym. koostunut monsteri. Se kyllä ahdisti aikoinaan!
 
Eikös se rahahirviö ollut kumminkin feikki?
 
Nämä Barksin klassikot tässä onkin jo vähiinpäin mainittu. Nerokasta tavaraa parhaimmillaan, samoin kuin Don Rosan sarjat. Nykyisellään vain tuntuu siltä, että tollanen vakiomittanen juttu jää Rosalle auttamatta liian lyhyeksi, kun joka tarinassa tuntuisi olevan aineksia kokonaiseen albumiin.
 
Mutta jos taskukirjoistakin saapi mainita, niin ne ihan ensimmäiset Taikaviitta-tarinat on kyllä aivan saakelin loistavia.
 
Edit: Niin se suosikkipahis! Milla Magia tietysti. Mustakaapukin toki, mutta hänhän on esiintynyt enimmäkseen Mikki Hiiren (ärsyttävä kikkanokka jumankauta) vihollisena. Vaikka en ole herra Hiiren ihailija, niin silti ne parhaiten mieleen jääneet jutut on nimenomaan Mikki-tarinoita. Etenkin Mikin hurjat jutut -taskukirjassa ollut stoori, jossa esiintyi hindujumalatar Kali. Ja sitten se juttu, jossa Mustakaapu muuttui näkymättömäksi ja yritti mm. hukuttaa Hessun. Siinä oli kyllä jotain kieroa.

Ylitse kaikkien muiden on miulle Vanhan Linnan Salaisuus, kun Roope ja perhe lähtee Skotlantiin vanhaan sukulinnaan etsimään McAnkan klaanin vanhaa aarretta, ja tapaavat näkymättömyyssuihkeella varustetun rosmon.
 
Tuo on kyllä yksi parhaista sarjakuvista ikinä.

Melkein yhtä hyvä on Koralliriutan kummitus tms. missä on muistaaksen luuranko merirosvo.
 
Jos tarkoitit sitä missä Aku ja pojat ovat jollain ruoppauslaivalla vai ties millä liikenteessä ja uskaltautuvat töihin alueelle jossa "kummittelee" ritarikummitus, joka paljastuukin lopulta vanhaksi ukoksi, joka ei ole edes pahis, niin on kyllä minun suosikkijuttuni Vanhan linnan lisäksi. Tuosta on mulla sellainen Aku Ankan erikoisnumerokin, joka sisältää pelkän tuon tarinan, tallessa.
 
Sitten on tietysti nämä kaikki Rosan pitkät jutut, jotka ovat kaikki laatua.
 
Suosikkipahiksia Milla Magia, Arsene Lupin (eli tämä jätkä joka kyllästi sen haarniskan kaikkea syövällä aineella), Mustakaapu, Kulta-Into Pii.

mä en kauheasti innostu noista Don Rosan jutuista... kyllä Barks ja muut vanhan liiton äijät on valovuosia parempia.
 
Don Rosa sotkee kaikkia maailman legendoja ja muuta enkä mä siitä piirrosjäljestäkään niin perusta.

Jos tarkoitit sitä missä Aku ja pojat ovat jollain ruoppauslaivalla vai ties millä liikenteessä ja uskaltautuvat töihin alueelle jossa "kummittelee" ritarikummitus, joka paljastuukin lopulta vanhaksi ukoksi, joka ei ole edes pahis, niin on kyllä minun suosikkijuttuni Vanhan linnan lisäksi.
 
Jep juuri tämä. Pitääkin yrittää kaivaa jostain esiin kun menee seuraavan kerran käymään kotopuolessa.

Se ihmeen tarina, jossa ankat on jossain katedraalissa, ja siellä oli joku mustiin pukeutunut huilunsoittaja on jäänyt mieleen ikuisesti.. Etenkin sen vuoksi, etten ole koskaan onnistunut löytämään sitä viimeistä osaa, enkä siksi tiedä, miten se päättyy.
Jos joku tietää, niin älkää spoilatko..
 
Tämä sama oli minullakin mielessä. Toinen on se barksin piirtämä sarja, jossa Roope on nuorna miesnä Klodikessa.

Roope etsii muskottiteetä.

Se ihmeen tarina, jossa ankat on jossain katedraalissa, ja siellä oli joku mustiin pukeutunut huilunsoittaja on jäänyt mieleen ikuisesti.. Etenkin sen vuoksi, etten ole koskaan onnistunut löytämään sitä viimeistä osaa, enkä siksi tiedä, miten se päättyy.
Jos joku tietää, niin älkää spoilatko..
 
Löytyy muuten muistaakseni kirjasta Minä, Roope-setä.
Minkä taas voisi löytää kirjastosta.
 
Ja totta se on; Barks ON paras. ROsa luottaa liikaa nykynuorille tehtyihin "helppohin" kikkoihin kuten erilaisiin hassuihin ilmeisiin ja efekteihin. Jos Rosan jutut ovat Scream, niin Barksin tarinat ovat sitten Hitchkockia.

mä en kauheasti innostu noista Don Rosan jutuista...
 
Sama homma. Ei innosta sitten yhtään, tarinat liian mahtipontisia ja ärsyttävän tarkasti piirrettyjä. Mutta se sukupuujuliste oli aivan hyvä juttu.

Toinen on se barksin piirtämä sarja, jossa Roope on nuorna miesnä Klodikessa.
 
Joo tämä kans. Tässähän on se hurja joukkotappeluruutu, joka sainakin Suomessa sensuroitiin.
Barks: "...the sequence was cut beacause of violence and dance hall atmosphere." ja "It was quite while afterwards I found out why they cut it. I got letter from the office .... that I had violated a lot of their taboos and should have sense enough it wouldn't work".
Sittemmin julkaistu alkuperäisenä vuoden 1981 kolmessa ekassa Akussa. Tuo sensuroitu ruutu taisi näkyä myös jossain Juhlasarjassa. Tarinasta oli kuulemma poistettu myös kohtaus, jossa Roope kidnappaa Kultun!
Melko herkästä aikoinaan sensuroitu noita juttuja.
 
edit: säätöä

Ja totta se on; Barks ON paras. ROsa luottaa liikaa nykynuorille tehtyihin "helppohin" kikkoihin kuten erilaisiin hassuihin ilmeisiin ja efekteihin. Jos Rosan jutut ovat Scream, niin Barksin tarinat ovat sitten Hitchkockia.
 
Äppäppää. Kirjaan täten eriävän mielipiteeni. Rosa tekee aikamoisen duunin kaivaessaan esiin taustatietoja noita juttujaan varten ja sovittaa lisäksi hela hoidon barksmaiseen konseptiin. Pieteetillä se heppu duuniaan tekee, vaikka lopputulos jakaakin mielipiteitä. Että eipäs nyt sentään ihan Screamiin verrata. Sikälikään, että keskiveto teinijolpero ei varmasti tajua puoliakaan Rosan tarinoissa piilevistä tsoukeista.

Mikä/Mitkä näistä jatkuvista jutuista on jäänyt mieleenne?
 
Takaisin Klondikeen, julkaistu muistaakseni vuoden 1981 ekoissa lehdissä.
Tarinaa oli aikanaan sensuroitu rankasti (mikä taidettiinkin jo mainita) ja suomalaisen Akun toimitus onnistui kursimaan jutun melkein alkuperäiseen kuosiin - hatunnosto sille.
Tämä Klondike-juttu on Barksin muutenkin hienosta tuotannosta niitä parhaimpia helmiä.
 
Mikki Hiiren sarjoista on mieleen jäänyt tarina 70-luvun lopulta, jossa Mikki ajelee veturilla ja yrittää ratkaista kadonneen kivenlohkareen arvoitusta.
Mahdollisesti Paul Murryn käsialaa.
 
Samalla voisinkin tietysti kysyä kuka on suosikkipahiksenne Aku Ankassa?
 
Milla Magia.
Seurustelin kerran hänen/sen ihmisvastineensa kanssa...
 
löysin kerran vanhan ja lahonneen Akun, missä Roope ja kumppanit eksyivät maanalaiseen maailmaan, jossa oli vihreitä otuksia.
 
Ne otukset olivat muistaakseni tantereisia ja kamaraisia, siis niitä oli kahta eri rotua. Aiheuttivat maanjäristyksiä urheilulajillaan, jossa vyöryttiin laumana päin maanpintaa kannattelevia pilareita.
Tuokin juttu on Barksin käsialaa.