Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Ensinnäkin - kun ollaan palstalla "Musiikin teoria ja säveltäminen", usein lähdetään siitä mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Tästä ajattelusta olisi syytä luopua, koska musiikin teoria on valtaosin sitä, että annetaan musiikillisille ilmiöille nimiä jotta niistä voidaan keskustella sillä tavoin että jokainen osapuoli voisi puhua samasta asiasta.
 
Koska palstalla esiintyy kiinnostusta sointujen ja moodien yhteiselämään, otan esille hieman toisen lähestymistavan aiheeseen:
 
Harmoniaa (sointuja) voi ajatella niin, että jokaisella hetkellä musiikki sisältää jonkin asteikkovärin. Tämä tarkoittaa sitä asteikkoa joka rakentuu senhetkisen soinnun perussävelestä ylöspäin. Tästä näkökulmasta katsoen sointu on vain poiminta kyseisestä asteikosta. Sillä, kuinka monta säveltä soinnussa on, vaikuttaa ainoastaan soinnun "värisävyyn", muttei itse perusväriin.
 
Otetaan esimerkiksi kaikkien teoriamaikkojen lempisävellaji C-duuri! 8P
 
C-duuriasteikossa on seitsemän säveltä, siksi siitä voidaan erottaa seitsemän eri asteikkoa kun kunkin asteikon perussäveleksi valitaan jokin C-duuriasteikon sävelistä. (Huom! Käytän koko ajan angloamerikkalaista merkintää, jossa C-duuriasteikon 7. sävel on nimeltään B eikä H).
 
C-jooninen
D-doorinen
E-fryyginen
F-lyydinen
G-miksolyydinen
A-aiolinen
B-lokrinen
 
Biisimme soinnut menevät seuraavasti. Soittakaamme nämä yhdessä joko kitaralla taikka perkuulaudalla (siis pianolla tai kiipparilla...)
 
C (jooninen) | F (lyydinen) | C (jooninen) | G (miksolyydinen) | C (jooninen) |
 
Laajennetaanpa sointuja hieman:
 
Cmaj7 (jooninen) | Fmaj7 (lyydinen) | C6 (jooninen) | G7 (miksolyydinen) | Cmaj7 (jooninen) |
 
Painetaanpas kaikki yhtäaikaa säröpedaaleistamme täydet tehot ja soitetaan sama biisi "power chordeina", joissa siis vain perussävel ja kvintti.
 
C5 (jooninen) | F5 (lyydinen) | C5 (jooninen) | G5 (miksolyydinen) | C5 (jooninen) |
 
Edellisestä voimme huomata, että oli soinnussa 2, 3 tai 4 eri nimistä säveltä, ne ovat kuitenkin lähtöisin jostakin asteikkoväristä. Näinollen jooninen sointu voi olla duurikolmisointu, maj7, 6, maj9, 6/9, maj9/13 tai vaikkapa vain pelkkä duurisävellajin perussävel bassossa. Itse asiassa pelkkä melodia ja siihen liitetyt bassosävelet (joiden kautta sointujen perussävelet itse asiassa kuulokuvassa hahmottuvat) riittävät tuottamaan asteikkovärit.
 
Tätä ajattelutapaa käyttäen soinnun ja asteikon rinnakkaiselämä ei ole erillinen juttu, vaan itse asiassa sointu ja asteikko ovat sama asia. Sointu on vain poiminta asteikkoväristä. Mitä useampi sävel asteikosta paljastetaan soinnussa, sitä "paksumpaa" soinnun väri on. Puhutaan siis samasta väristä mutta sävyerosta.
 
Ajatellaan vaikkapa että C-jooninen olisi keltainen.
 
- Pelkkä soinnun perussävel bassossa tuottaisi haaleimman keltaisen
- Soinnun perussävel ja kvintti tuottaa hieman tukevamman keltaisen
- Duurikolmisointu tuottaisi selkeän keltaisen jota ei voi enää vahingossa luulla toiseksi väriksi.
- Maj7-sointu tuottaa paksua keltaista
- Maj9-sointu tuottaa tumman keltaista
- Maj9/13-sointu tuottaa jo turun väkevämpää sinappia
 
Tätä ajatustapaa vasten duuriasteikko tuottaa seitsemän erilaista sointua: joonisen, doorisen, fryygisen etc.
 
Luonnollinen molli tuottaa samat seitsemän sointua, koska luonnollinen molli on itse lähtöisin duuriasteikon kuudennelta asteelta
 
Harmoninen molliasteikko tuottaa seitsemän uutta sointua, ja melodinen molliasteikko taas seitsemän uutta sointua. Näiden sointujen erot paljastuvat vasta kun väristä paljastetaan riittävän monta säveltä.
 
Edellisten lisäksi on myös muutamia "symmetrisiä" sointuja, joiden rakenne on eräällä tavalla matemaattinen. Tosin, ne esiintyvät musiikissa joten ne ovat täysin olemassaolevia rakenteita mutta niiden muistaminen on usein helppoa matemaattisuutensa vuoksi. Näitä ovat mm. kn. "dimiasteikko" = koko-puoli-koko-puoli-koko-puoli (jatkuu siihen saakka että päästään taas perussäveleen), kokosävelasteikko jossa on pelkkiä kokosävelaskelia, ylinouseva asteikko = puolitoista-puoli-puolitoista-puoli-puolitoista-puoli.
 
Seuraavassa olen kerännyt keskeisimmät asteikot ja mitä sointutyyppejä ne tuottavat. Joissakin tapauksissa en ole listannut kaikkia mahdollisia laajennuksia tai sointutyyppejä, täydellisen listan voi päätellä myös itse siitä mitä säveliä asteikosta löytyy.
 
Ne asteikot jotka eivät ole duuriasteikon moodeja, on esitetty niin että on mainittu skaala mistä ne on johdettu, ja monennestako asteikon sävelestä ko. asteikossa ne alkavat. Esim. harm. mollin V on asteikko jossa on harmonisen molliasteikon sävelet alkaen viidennestä sävelestä. Eräät asteikoista voisivat olla listattuna myös eri otsikon alle, kuten miksolyydinen duurisävyisten alle jne. Tässä luettelossa katsotaan asiaa kolmisointua kauemmaksi myös laajempiin rakenteisiin, siitä syystä kaikki dominanttiseiskasointuun liittyvät asteikot ovat oma lukunsa.
 
Kaikki asteikot C:stä alkaen, samalla niitä on helpompi vertailla toisiinsa.
 
1) Duurisävyiset asteikot:
-Jooninen (C D E F G A B)
--> C Cadd9 Csus4 C6 Cmaj7 C6/9 Cmaj9 Cmaj9(13)
-Lyydinen (C D E F# G A B)
--> C Cadd9 Csus4 C6 Cmaj7 Cmaj7b5 Cmaj7#11 Cmaj13#11
-Melod. mollin III, alias "Lydian augmented" (C D E F# G# A B)
--> C+ Cmaj7#5 Cmaj9#5
- Harm. duuri (C D E F G Ab B)
--> C C+ Csus4 Cmaj7 Cmaj7#5 Cmaj9 Cmaj9#5
 
2) Mollisävyiset asteikot:
- Aiolinen alias luonnollinen molli (C D Eb F G Ab Bb)
--> Cm Cmadd9 Csus4 Cm7 Cm9 Cm11
- Doorinen (C D Eb F G A Bb)
--> Cm Cmadd9 Csus4 Cm6 Cm7 Cm6/9 Cm9 Cm11
- Fryyginen (C Db Eb F G Ab Bb)
--> Cm Csus4 Cm7 Cm7add11
- Harm. molli (C D Eb F G Ab B)
--> Cm Cmadd9 Csus4 CmMaj7 CmMaj9
- Melod. molli (C D Eb F G A B)
--> Cm Cmadd9 Csus4 Cm6 CmMaj7 Cm6/9 CmMaj9 CmMaj13(11)
- Lokrinen (C Db Eb F Gb Ab Bb)
--> Cm(b5) Cm7b5 Cm7b5add11/b13
 
3) Dominanttiasteikot: (liittyvät erityisesti 7-sointuun)
- Miksolyydinen (C D E F G A Bb)
--> C Cadd9 Csus4 C6 C7 C7sus4 C9 C13(9)
- Harm. mollin V, alias phrygian dominant (C Db E F G Ab Bb)
--> C C+ Csus4 C7 C7#5 C7b9 C7b9#5
- Melod. mollin IV, alias Overtone tai Lydian dominant (C D E F# G A Bb)
--> C Cadd9 C7 C7b5 C9 C9b5 C13(9) C13#11
- Melod. mollin V (C D E F G Ab Bb)
--> C Cadd9 C+ Csus4 C7 C7#5 C9 C9#5
- Melod. mollin VII , alias ALT tai Altered (C Db Eb E F# Ab Bb)
--> C+ Cm(b5) C7 jossa mikä tai mitkä tahansa seuraavista b5, #5, b9, #9
- Kokosävelasteikko, alias Wholetone (C D E F# Ab Bb)
--> C+ C7 C7b5 C7#5 C9b5 C9#5
- Dominanttidimi (C Db Eb E F# G A Bb)
--> C Cm C+ Cm(b5) C7 C7b5 C7b9 C7#9 C13b9 C13#9 C13#11#9b9
- Harm. duurin V (C Db E F G A Bb)
--> C Csus4 C7b9 C13 C13b9
- Harm. duurin III (C Db Eb E G Ab Bb)
--> C Cm C+ C7 C7b9 C7#9 C13b9 C13#9
 
4) Dimiasteikko (C D Eb F Gb Ab A B)
--> Cm(b5) Cdim7 Cdim9 Cdim11 Cdim11b13
 
Yllä on listattu keskeisimmät 20 asteikkoväriä sekä niistä muodostuvat kolmisoinnut ja laajemmat soinnut. Näiden lisäksi kaikki skaalat joissa on puhdas kvintti (eli siis kaikki paitsi dimiasteikko, kokosävelasteikko melod. mollin VII ja lokrinen) tuottavat "power chordin" eli perussävelen ja kvintin.
 
- Mitä tulee edellä käsiteltyyn F#7-sointuun ja fryygiseen moodiin, fis-fryyginen moodi ei tuota F#7-sointua koska fryygisessä ei ole suurta terssiä. Tässä ei ole kyse siitä onko joku oikein vai väärin, vaan asteikkoväristä ja sen tuottamista sointurakenteista.
 
Kokonaan toinen asia on sitten se, että melodiassa käytetään säveliä jotka eivät liity senhetkiseen asteikkoväriin. Mikäli nämä asteikkoväriin "kuulumattomat" sävelet kuten esim. A# F#-fryygisessä purkautuvat fryygisen säveliin, korva hyväksyy vieraat sävelet tavallaan takautuvasti.
 
Eli vastaus kysymykseen siitä voiko jonkin soinnun päälle vetää jotain tiettyä säveltä tai asteikkoa menee näin.
 
Minkä tahansa soinnun päälle voi vetää minkä tahansa sävelen milloin tahansa!! (Saa lainata, mikäli liittää lainaukseen myös sen mitä mutta-sanan jälkeen lukee...) ;D
 
Mutta -
 
1) Jos melodiassa on sävel joka ei kuulu senhetkiseen sointuun (tai asteikkoväriin, kuten yllä harmonia ajateltiin), korva tajuaa tilanteen dissonanssina (=riitasointisena, jossain tilanteessa jopa "vääränä" - älkääkä nyt lyökö toisianne sillä oikea vs. väärä-jutulla, se ei liity tähän mitenkään!!!! Melodiasävel joko kuuluu väriin tai ei kuulu. Jos siitä tykkää ettei melodiasävelet kuulu väriin niin antaa mennä vaan, ei se ole kiellettyä koska kukaan ei kuole siihen eikä luontokaan saastu)
 
2) Jos melodiassa oleva värin ulkopuolinen sävel purkautuu värin mukaiseen säveleen, korva antaa takautuvasti anteeksi ja elämä hymyilee jälleen.
 
3) Jos värin ulkopuolinen sävel kestää ajallisesti riittävän pitkään (=makuasia mikä on riittävän pitkään...) tai väriin kuuluvaan säveleen purkautumisen asemesta jatkaa seuraavaan väriin kuulumattomaan säveleen, riitasointinen vaikutelma korostuu ja jonkun mielestä tämä kuulostaa jo paskalta! ;D Tosin, jos halutaan luoda riitasointia, siinä tapauksessa efekti on haluttu ja joissakin tilanteissa tämä ratkaisu on erittäin hyvä, ellei ainoa mahdollinen.
 
Summa summarum - voimme ajatella että musiikissa on tavalla tai toisella kyse jännitteen luomisesta. Seuraavassa muutama näkökulma jännitteen hallintaan musiikissa:
 
Vähän jännitettä -- Paljon jännitettä
 
Soitetaan hiljaa -- Soitetaan lujaa (nappulat yhdelletoista!!)
Soitetaan vähän ääniä -- Soitetaan paljon ääniä
Tempo on hidas -- Tempo on nopea
Ei sointuja -- Soinnussa 8 eri säveltä
Melodiassa vain sointusäveliä -- Melodiassa sointuun/asteikkovärin ulkop. säveliä
Melodia matalalla -- Melodia korkealla
Vähän säröä -- Paljon säröä
Hyvä vire -- Huono vire
 
Lopuksi vielä tuosta Ynkän pätkästä - Ynkän tuotoksissa harmonisen mollin viides moodi eli siis toiselta nimeltään phrygian dominant on niin yleinen väri, että kuuntelemattakin Ynkkänsä tunteva voi jo arvata että paikka on todennäköisesti jotenkin harmonisesta mollista kotoisin. Tässä piileekin asteikoiden opiskelun ja tutkimisen suuri palkinto - edellisillä 19:lla värillä kattaa miltei täysin tonaalisen ja modaalisen musiikin väripaletin. On helppoa tunnistaa jotain minkä tuntee.
 
Se, haluaako tällaista tietoutta omassa musiikin tekemisessään käyttää hyväkseen on jokaisen oma ajankäytöllinen valinta. Lausahdus "en mä tartte mitään skaaloja tai sääntöjä musiikkiini" on aivan totta ja oikeutettu sanojansa näkökulmasta. Ei näistä asioista ole pakko olla tietoinen tehdäkseen musiikkia. Toinen kolikon puoli on se, että aina kun musisoi, tuottaa tietoisesti tai tiedostamattaan näitä värejä joille on olemassa nimityksiä (=musiikin teoriaa...).
 
Tietoista lyydisen käyttöä ja tiedostamatonta lyydisen käyttöä ei oikeastaan voi korvin erottaa toisistaan, molemmat ovat yhtä paljon musiikkia. Se joka on lyydisestä tietoinen, omaksuu tilanteen tavallisesti nopeammin kuin se joka ei ole tietoinen. Kyse on siis loppupelissä ajan säästöstä.
 
Lopuksi vielä - ei pidä unohtaa musiikissa esityksen merkitystä. Musiikki ei ole vain ne lyydiset ja jooniset, tabit tai pallurat paperilla tai tietokoneen ruudulla. Paskasti esitetty lyydinen (vaikkakin tietoinen lyydinen) ei liikauta ketään, hienosti esitetty lyydinen (vaikkakin tiedostamaton) taas koskettaa.
 
Loppupelissä jokainen kokee ja tuottaa saman asian hieman eri tavalla ... toivottavasti musiikin teoria auttaa ihmisiä säästämään aikaa jotta ehtisi tämän eliniän aikana niin syvälle asian ytimeen kuin mahdollista.
 
EDIT: Korjasin panovihreet
 
EDIT2: Lisäsin skaaloihin sävelten nimet, jotta niitä olisi helpompi treenata ja vertailla keskenään