Kitarat: kitarakamat ›

Rakentaisitko jonkun esikuvan mukaan vai ns. omasta päästä? Millä kitaroilla ja vahvistimilla lähtisit liikkeelle? Entäs pedaalit sun muut vermeet? Käyttäisitkö niitä, vai vetäisitkö ihan "kitara, vahvistin ja piuha" -pohjalta? Kivan kliiniä vai säröä, räkää ja roisketta? Garymoorea vai ei garymoorea? Vai onko se kaikkista paras bluessoundi mielestäsi lähtöisin akustisesta instrumentista? Entä mitä blueshenkisiä soittovehkeitä haluaisit testata? Pistelkäähän mielipidettä!
 
Tämänhetkisillä tiedoilla ja kokemuksilla rakentaisin oman bluessoundini seuraavasti:
 
1. Ottaisin yhden kappaleen Firebird VII -kitaroita. Vintage-Gibson tai uusi, tai vaikka tämä oma Epiphonekin kävisi mainiosti. Perustelut: Kolme mikkiä, joista löytyy liikkumavaraa. Kyseiset mikit ovat minihumbuckerit, joissa on kaksikelaisten potku yhdistyneenä yksikelaisten baittiin. Ja vibrakampi on tietysti ihan must.
 
2. Vahvistimeksi Marshall Bluesbreaker, jonka volyymipotikkaa käännetään sen verran kaakkoon, että reilua rupea alkaa löytyä. Saisi olla vanha tai uusi, koska uudessakin on putkisuuntaaja. 6L6 -putkitus ja Celestion Greenbackit ovat tässä se olennainen juttu. Ja 2 X 12 -konfiguraatio on meitsin suosikki.
 
3. Jos tällä setupilla pitäisi äänittää, valkkaisin soolokäyttöön Laney VC30:n. Tolkuttoman räkäinen ja pureva soolosoundi ja kiva kaiku. Keikalla Marshall riittelisi mainiosti yksinään, koska siellä ei kaikua varmaan niin kaipaisi.
 
4. Ei pedaaleja tai muuta ylimääräistä. Piuhaksi vaikka tuo oma Scorpion, joka on palvellut virheettömästi jo 6 vuotta.
 
Tämä siis ihan omasta päästä ja niiden laitteiden pohjalta joista on kokemusta. Kendrick Texas Crudea olisi kyllä hieno päästä joskus kokeilemaan. Ihan jo siltä pohjalta, että Guitar Playerissä sen soundia kuvailtiin näin: "..chunking, grungy bark that lies somewhere between a plexi Marshall and a short-barreled .357 Magnum.." sekä "The sound of a Fender Bassman strangling a plexi Marshall". Se voisi olla juuri sitä mitä tässä kaivataan.

kyllähän se niin on että hyvä putkivahvistin oikeastaan riittää. millään kitaralla sitä saundia ei enää saa pilattua

kyllähän se niin on että hyvä putkivahvistin oikeastaan riittää. millään kitaralla sitä saundia ei enää saa pilattua
 
Paitsi Harley Benttonilla.
 
Sanoisin, että Hyvällä putkivahvistimella, Sparkle Drivella ja Stratocasterilla saisin mieleiseni soundin.

kyllähän se niin on että hyvä putkivahvistin oikeastaan riittää. millään kitaralla sitä saundia ei enää saa pilattua
 
Paitsi Harley Benttonilla.

Pötypuhetta tämmöinen. Todisteeksi, olin juuri todistamassa tälläistä absurdia tilannetta: helvetin hyvä kitaristi soittamassa harley bentonilla (alkuperäisllä mikeillä, jos jotain nyt kiinnostaa) tommoiseen Kendrickin... turha kai sanoa, mutta kuulosti kamoista huolimatta p*rkeleen hyvältä. Samoissa sessioissa btw. ko. hemmo soitteli myös Lottosen veistämällä Lespaulilla, eli joo...
 
Väitän, että se ketju olisi seuraavanlainen: ukko (jutut + rytmitaju + tatsi), kitara, ja sitten vasta vahvistin. Ja nimenomaan bluesissa, niin miten monesti noita on nähty että soitetaan mihkä tahansa mistä vaan ääntä lähtee? :) (siis, Albert King + Acoustic, B.B ja lab, jne. jne)
 
Mutta totta on, että erilaisia lähestymistapoja on monia... itse melkein tällä hetkellä kallistuisin gibsoniin ja P90:siin... huomenna taas joku muu :).

Väitän, että se ketju olisi seuraavanlainen: ukko (jutut + rytmitaju + tatsi), kitara, ja sitten vasta vahvistin. Ja nimenomaan bluesissa, niin miten monesti noita on nähty että soitetaan mihkä tahansa mistä vaan ääntä lähtee? :) (siis, Albert King + Acoustic, B.B ja lab, jne. jne)
 
Kultsan keikalla joskus B. B. King käytti kyllä Lucillensa vahvarina Fender Twin reverbiä.

Garymoorea vai ei garymoorea?
 
Mun mielestä gary moore ei ole blueskitaristi.
Loistokepittäjä,mut soittais hewiä vaan...

Omat nykyiset bluussisoundini:
 
Kitarana joko Gibsonin Flying V humpparisoundiin tai superstrato yksikelaiseen klangiin. Omassa lentovitosessani on mielestäni just sopivat mikit tuollaiseen bluesvääntöön(kin), R/T 490:t. Straton SD Vintage Staggered taas sopivat heleämpään menoon.
 
Vahvistin TSL putkimarsu. Puhtaalla kanavalla Fulltonen 69:n kautta, pedaalin volume sopivan alhaalla ja tulee tosi makoisaa soundia. Minusta fuzzin puhtaammat asetukset ovat usein parempia ja käyttökelpoisempia kuin ne varsinaiset röpinäsoundit. Sopivan kliininä ja tulee sitä lämmintä Texas-helinää jota eräskin stetsonmies väänsi.
 
Rokkaavampaan bluesiin a`la Moore, edelleen puhdas kanava ja aavistus TubeScreameria päälle. Puhdas kanava yksinäänkin sopisi hieman rosolle ajettuna, ainakin näissä putkipeleissä...mutta itse saan helpommin sitä sopivasti särkyvää soundia, korvia rikkomatta, kun pidän pedaalia edessä.
 
Mutta putket eivät ole ehdoton vaatimus, kunhan säätelee. Marsun tulitikkulaatikostakin (MS-2) saa siistiä soundia, kun ajaa volumen Clean-asennossa täysille ja sitten taas fuzzista puhtaalle. Tai sitten antaa patterin kulua lähes loppuun ja vääntää potikat täysille...siinä röpsähtelyssä on omalaatuista särmää.
 
Itselleni ei sillä varsinaisella soundilla ole ollut niin väliä, kunhan ei ole liian hi-gain tavaraa (siis tähän blues-osastoon). Pidän niin monesta erityylisestä soundimaailmasta, etten enää yritäkään jäljitellä viimeisen päälle vain jotain tiettyä...taitaa olla sellainen omatekemä versio vähän kaikesta.
 
Laitetestejä teen mielelläni aina kun mahdollista, mutta erityistä tarvetta tai hakua juuri blueshenkiseen soundiin ei ole. Ehkäpä joku Cornfordin vahvari (tms) menee sitten isona harkintaan, saattaisi sopia jopa bluesiin...

Tiiä ny sitte bluussia mutta tänään löysin ultimate soundin. High gain vahvistin (ihme random säädöillä), telen kaulamikki, kitarasta tone puolessa välissä. Hieno roso, sopii komppiin tahi sooloon..

Itse varmaankin loisin "oman soundin",enkä yrittäisi imitoida jonkun muun kitarasoundia.Ihan varmaan jättäisin kaikki Garymooret helvettiin omasta blues soundistani.Se Gary Mooren kitarointi sopii paremmin johonkin haardrokkiin,ei pluussiin.
Kitaraksi valitsisin ehdottomasti oman SG:n.Hyvä soittaa ja soi hyvin.Vahvistimeksi valitsisin todennäköisesti jonkun vanhan Fenderin putkipelin.Polkimia en varmaan muuten käyttäisi,paitsi joskus wahia soolon lisämausteena.

Ihan varmaan jättäisin kaikki Garymooret helvettiin omasta blues soundistani.Se Gary Mooren kitarointi sopii paremmin johonkin haardrokkiin,ei pluussiin.
 
Lähinnä tarkotin tolla garymoorella sustainia ja särön määrää, vastakohtanaan tommonen rupisempi ja napakampi soundi.

Bluessoundia saa vaikka Williamsista tungettuna Smarvoon, jos sormet toimivat oikein, mutta nythän haetaan _sitä_ saundia.
 
Todennäköisesti vahvariksi valitsisin Matchless DC-30:n ja jonkin Plexi-Marsun. Kitaran virkoja toimittaisivat Les Paul ja Kinmaneilla varustettu Stratocaster. Lattialla vain Vox wah, Tube Screamer ja mahdollisesti H&K Rotosphere. Jakorasia tietysti pedaalilaudan jälkeen vaihtamaan vahvistimia. Mukaan vielä huippuunsa hiottu tatsi, niin ei parempaa bluessaundia ole.

Joku ES-335 tyyppinen kepukka ja putkivahvistin, kenties jollain overdrive-pedaalilla ryyditettynä. Se on siinä!

Sanoisin, että Hyvällä putkivahvistimella, Sparkle Drivella ja Stratocasterilla saisin mieleiseni soundin.
 
Hoho, veit jalat suustani.
 
http://mp3.jucciz.com/ad30tc/pluussikakka.mp3
 
Soitto on tänään uskomatonta kuraa, mutta yhdyn mielipiteeseesi.
 
Joku ES-335 tyyppinen kepukka ja putkivahvistin, kenties jollain overdrive-pedaalilla ryyditettynä. Se on siinä!
 
Toisaalta, tämäkin pitää paikkansa. :)

No itselleni tulee, huomatkaa "tulee" :D tällainen setti, jos rahaa on:
 
1. Gibson les paul standart honeyburst
2. Marshall slp1959 tai 1987x kaapiksi ax1960
3. Boss sd-1, Dunlop crybaby, Roger Mayer voodoo vibe, Joku hyvä kaiku, koska marsuissa sitä ei ole mukana.
 
Johan alkaa bluesit soida tai blues/rockit

No itellä tällä hetkellä:
Kitara (Axtech-strato/Heikki Nikkilä-strato/Epiphone Sheraton II) ---> Tubescreamer ---> Fender reverb-klooni ---> Carlsbro TC-100 ja Monster 4 *12 kaappi

Ite valitsisin Universen ja jonku podin.

Mun Budda ja Ruokangas. Siinä on ehdoton blues! Jos väliin haluaa jotain niin Fulltonen Fulldrive ehdottomasti.
 
Jos taasen enemmän pedaaleja väliin niin kaksi Fulldriveä, Roger Mayer Voodo-Axe, CryBaby(Roger Mayerin sisuskaluilla), Fulltonen Deja Vibe ja Crowther Audion Hot Cake.
 
Tosin, Budda ja Ruokangas on se mistä se homma lähtee, muuta ei siihen tarvita.
 
Tietysti Telecasterista lähtee myös ihan nautittava blues-meininki. Ja jos haluaa kaksikelaista meininkiä niin LP ja ES-335.

v.s.o.p ja jtm30 tyydyttää useamman tarpeen.

Kultsan keikalla joskus B. B. King käytti kyllä Lucillensa vahvarina Fender Twin reverbiä.
 
Twin Reverbkin kelpaa, mutta tuo Lab system on silti jo pitkään ollut Kingin ykkösvalinta.