Kun lähettää iskelmämusiikin demoja levytuottajille, niin onko kenelläkään kokemuksia siitä, millaista sovitusta pitäisi demovaiheessa käyttää? Pitääkö kappale sovittaa mahdollisimman lähelle levytyskelpoista (tai keikkakelpoista)esitystä vai riittääkö riisuttu versio esim. pelkällä kitaralla kompaten tai simppeli kitara-rummut-basso-sovitus? Kyse on tilanteesta, jossa tehdään piisejä joillekin artisteille esim. Kari Tapiolle tai Janne Tulkille. Tarkoitus ei siis ole markkinoida ko. demolla esiintyvää laulajaa. |
Yleensä toimii niukka demosovitus. Siis sellainen, jossa ei ole paljoa instrumentteja. Liika sovittaminen ja esituotanto saattaa olla haitaksi, kun haluaa esitellä vaan biisiä. Silti kannattaa mielestäni pyrkiä siihe, että demo on tehty särmästi; laulu on vireessä, kaikesta saa selvää jne. Tietenkin homma on tapauskohtaista - jos biisin kannalta on oleellista vaikkapa joku kitarateema tai bassolinja, niin kait se sitten kannattaa demotakin. Mutta jos alkaa tekemään monimutkaisia köörijuttuja tai tuplaamaan kitararaitoja tms., niin silloin ollaan varmasti ylituotannon puolella. Tämä oli mun näkemys ja arvio aiheesta biisintekijänä. Jos täällä joku tuottaja tai A&R -ihminen kirjoittelee, niin kiva olisi kuulla mielipiteitä. |