| Aihe: Mikä musiikki saa sinut hymyilemään? | |
|---|
|
Niin, mikäs on sellainen artisti, jota et hymyilemättä voi kuunnella?
Nyt on pari päivää tuossa soinut Jaakko Teppo, kyllä on hymy herkässä ja tulee nostalgisia fiiliksiä lapsuudesta.
Iltaravit on ihan helmi biisi..
~Nyt sanat on sanottu,
laulut on laulettu,
aamun koittaessa
ilta jo hämärtää~ |
 shagriml
09.09.2004 16:57:56 (muokattu 09.09.2004 16:59:34) | |
|
jotkut "tietoisuutta nostavat" biisit laittaa monesti hymyn huulille.
sitä vaan yhtäkkiä jonkinasteisen musiikista lähtöisin olevan spontaanin meditaation ansiosta näkee kaiken tämän "elämän" (siis mihin ollaan menty) älyttömyyden ja tajuaa ettei millään ole mitään merkitystä ja on typerää juosta tuolla stressaantuneena jonkun duunin tai koulun takia. sitä vaan saattaa alkaa yhtäkkiä nauramaan. saa muutenkin aika paljon irti elämästä ja asioista noin. ei missaa niitä pikkuasioita mitä ei "normaalisti" edes näe.....
tuollaistahan musaa on mm Philip Glass, Dead Can Dance, Arcana, Frederick Rousseau (en muista 100% exactia kirjoitusasua) yms. se jonkinasteinen itsensä toisto ja erilaisuus kai tuossa on tärkeää. särkee arjen ja vie mennessään...
on todella siistiä kuunnella jotain tollasta musaa korvalappustereoissa tuolla ulkosalla. muttuu hetkessä koko maailma. mistään en saa niin älyttömii kiksei/fiiliksii.... siinä vaan yhtäkkiä kiteytyy koko ihmiskunnan olemus ja kyyneleitä saattaa tulla silmiin ja käsittää sen kaiken kauneuden kun korvalappustereoissa pajahtaa soimaan joku philip glassin koyaanisqatsi soundtrack tai vastaava.
en tiedä johtuuko noi jutskat sit siitä että on joskus tullu psykedeelei nappailtuu noitten musiikkien tahdissa ja muutenkin katsottua noita maailmaa esitteleviä leffoja tyyliin koyaanisqatsi, baraka, microcosmos yms |
 -J
09.09.2004 17:09:39 | |
|
Kyllä se on Jean Pierre Kuselan (alias V-M Loiri) Naurava kulkuri joka saa hymyn kasvoille joka ikinen kerta
http://www.hintalappu.com |
|
Teräsbetoni, ehdottomasti
mielettömät sanoitukset ja meininki kohdallaan, suosittelen.
www.teräsbetoni.tk |
|
Pekka Streng. Se on vaan niin hellyttävä..
Terveys on pohjimmiltaan hitain tapa tehdä kuolemaa |
|
siis www.terasbetoni.fi |
|
ska-musiikki.
Less is more. |
|
Nyt on pari päivää tuossa soinut Jaakko Teppo, kyllä on hymy herkässä ja tulee nostalgisia fiiliksiä lapsuudesta.
Oikein!
Mikä tahansa hyvä musiikki saa mut hymyilemään.
Don`t mess with the countryboys |
|
Itsekseni naureskelen kyllä usein tollaselle vammatechnolle, kuten Günther tai Dr. Bombay. Tai klisee-iskelmälle, kuten Isto Hiltunen. Huumorimusiikki naurattaa kyllä aina... myös Jope Ruonansuut ja muut piristävät päivää! Eikö olekin ihanaa, että tämänikäinen nainen jaksaa nauraa Jope Ruonansuulle. :)
Mutta jos hymyilyllä tarkoitetaan sellaista todella hyvää fiilistä (ei huumorifiilistä), niin kyllä mä oon tullu niin perhanan hyvälle tuulelle viime aikoina, kun satuin ostamaan uuden Supergrass-kokoelman. Ei oo missään niin hyväntuulista bändiä! Ja hurjan hyvät biisit. Suosittelen, jos masentaa :)
ROCK OUT WITH YOUR COCK OUT! |
|
Reggae, ska, iloinen rock'n roll.
"Take seven aspirins and call me in the morning" |
KTR
09.09.2004 19:11:21 | |
|
Cannibal Corpse tietyssä kaveriporukassa. |
|
Viimeaikoina sellainen biisi, joka on saanu hymyn huulille on ollut Kumikamelin Supermies. Siinä on vaan niin hillitön meininki, ettei voi muuta kuin hymyillä. |
|
Tiedä sitten että haetaanko tässä hyvän mielen musiikkia, vai sitten semmoista säälittävän huvittavan huonoa musakkia. Noh, ekaan lohkoon kuuluvat meikäläisellä ainakin mm. Soul Captain Band sekä Iron Maiden. |
|
Beatlesin esim. Here comes the sun
Well I wish....... I wish i was a catfish! |
|
Tyhmä threadi, eiköhän nyt mikä tahansa hyvä musiikki. No ei ehkä hautajaismusiikki tai joku harras/kaunis musiikki.
BM-levyissä hymyilyttää sellaiset "ilkeät" kohdat.
Jos jotain tiettyä pitää sanoa, niin Straussin Also Sprach Zarathustran osa "von der Wissenschaft" hymyilyttää (mikä nyt ei ole ihmekään).
Yksi esitys jolle harva voi olla hymyilemättä on Isao Tomitan moog-versio Debussyn "Colliwog's Cakewalkista". Hakekaa ihmeessä Kazaalla tai jollain jos ette ole kuulleet.
What's there to live for? Who needs the peace corps? |
|
Hurriganesin Keep on knickin'. Sitä ei vain voi kuunnella hymyilemättä. Siitä tulee TODELLA hjuva fiiwis. |
|
Kaikki hyvä.
PlopPlopPlop, sano Lord of the Strings kun plussaa jakeli |
|
Niin, mikäs on sellainen artisti, jota et hymyilemättä voi kuunnella?
Mitä tahansa hyvää musaa kuunnellessa tulee usein hymyiltyä.
Mutta sen takuuvarman repeilemisen aiheuttavat esim.
- Trio Erektus: Nils Holgersson (Peteliuksen teennäinen ja "muka-hauska" vinkuääni kertsissä onkin salakavalasti oikeasti helvetin hauska)
- Jope Ruonansuun vanhemmat jutut (erityisesti biisit joissa laulaa "Manu")
- Apostolit: Jeesus tuli (aivan loistava kipale, hervoton) "I ain't givin' you no three fitty you goddamn Loch Ness Monster! Get your own goddamn money!"
Möö. |
|
Kaikki kokeileva..esim kaikenlaiset kitara/rumpu/basso -kikat kaikenlaisissa kummallisissa kohdissa.
Ja kaikenlaisessa "vauhdissa"..esim parissa Dream Theatherin biisissä uudessa levyssä Petruccin soolot ovat vaan asteikkoja ylös alas niin saatanan nopeeta...siinä vaan että "ohhoh" .."siin on nyt sitte soolotilua"
Joskus oikein vanhan metallihengen tribuutiksi tehdyt riffit ja biisit yms.
Yleensäkin taas oikein meininkillinen ja kuningasbiisi pistää lean vänkään.
Kielet hauiksen mukaan... |
|
Tyhmä threadi, eiköhän nyt mikä tahansa hyvä musiikki.
Ei ainakaan mulla suurin osa kuuntelemastani musasta. Esim. joku Katatonia ei hirveesti hymyilytä. Tai jos hymyilyttää niin se ei ainakaan ole mikään kovin elämänmyönteinen tai terve hymy - oletan että jotain sellasta haettiin.
-
Jotkus Curen kivat biisit niinku vaikkas Love Song voi pistää hymyilemään. Pekka Streng. Beatlesiltä vaikka Abbey Road- ja Sgt. Pepper-levyt. Pink Floyd. Lake of Tears.
Ja omalla tavallaan esim. Shpongle tai vaikkapa Astral Projectionin Searching For Ufo's. Joskus pääsee sellaseen ihme transsitilaan et levii hymy naamalle vaik ei oo nauttinut mitään... Tietty tää mitä joku heppu tässä ylempänä puhu on totta että jos on psykedeeleissä jotain kuullut niin se voi ainakin joksikin aikaa juurtua päähän silleen että kun kuulee niin sitä tripin fiilistä tulee takas...
Ja joskus kun ei hymyilytä niin ei hymyilytä. Tai sit pitäs kuulla joku uus outo biisi vähintään tai joku vanha tuttavuus jota ei oo kuullu piiitkään aikaan.
All Hail Discordia! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
