Yleistä keskustelua musiikista ›

Yngwie on muuten tosi symppis.

EDIT: olisi kiva lukea enempi itse musiikkiin liittyviä elämänkertoja, joissa käytäisiin perinpohjaisesti läpi laulujen syntyhistoriat ja levytysprosessit... en mä halua tietää ketä joku on nainut tai miten hän on itseään (yli)lääkinnyt.
 
Please Kill Me-kirjassa Ashetonista kertovat muutkin...suosittelen Ian McDonaldin Revolution in the head-kirjaa, jossa Beatles-biisit käydään läpi varsin perusteellisesti. Sitä täydentävät hyvin Mark Lewinsonin opukset Beatlesin studiosessioista.
 
Mä olen alkanut nähdä kusipäisyydessä hyviäkin puolia..

1. ei tarvitse selitellä omia tekemisiään, oli sitten kyse taiteellisista projekteista tai yksityiselämästä. Kanssakäynti juorutoimittajien ja kriitikoiden kanssa helpottuu kummasti..
2. ihmiset eivät pääse niin helposti käyttämään hyväksi.
3. Pystyy pitämään helpommin yllä omaa statustaan, idolithan ovat tietenkin parempia ihmisiä kuin me tavalliset tallaajat.
 
Ei välttämättä pääse tilanteeseen, jossa tarvitsisi selitellä julkisesti tekemisiään, jos käyttäytyy Suomessa johdonmukaisen kusipäisesti. Sen verran pienet on piirit.

Miles Davis pieksi naisia.

Tähän aiheeseen olisi mielenkiintoista saada musiikkitoimittajien kommentti. Miltä tuntuu, kun haastateltavat (mahdolliset omat esikuvat) paljastuvat idiooteiksi keskustelun yhteydessä? Sitten niistä pitäisi vielä kirjoittaa juttua...
 
Jos joukosta löytyy toimittajia, niin kommentoikaa.

Miles Davis pieksi naisia.
 
Käsittääkseni myös toimi parittajana.

Silti kaikkein kusipäisimpiä ovat tyypit joitka ovat saaneet asuntonsa, kesämökkinsä ja uuden autonsa maksetuiksi. Silloin niissä herää sisällä pikku kokoomuslainen ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi. Näin on jämpti.

myös Ritchie Blackmore on erityisen tunnettu hankalasta luonteestaan.
 
Ritchie Blackmore on kiva
 
Yngwie on muuten tosi symppis.
 
Ja Yngwie kans

Tähän aiheeseen olisi mielenkiintoista saada musiikkitoimittajien kommentti. Miltä tuntuu, kun haastateltavat (mahdolliset omat esikuvat) paljastuvat idiooteiksi keskustelun yhteydessä? Sitten niistä pitäisi vielä kirjoittaa juttua...
 
Jos joukosta löytyy toimittajia, niin kommentoikaa.
 
mun mielestä toimittajan ja artistin välinen kanssakäyminen riippuu kyllä aika paljon siitä toimittajastakin, että mitä kysyy ja millaisella asenteella. ei ihme, jos artistin pinna palaa, kun joku kesätoimittaja kyselee mukanokkelia kysymyksiä, jotka on kuultu jo 20 kertaa. toisaalta jos antaa tyhmiä vastauksia asiallisiin kysymyksiin, ei voi odottaa, että jutusta tulisi hyvä tai sitä välttämättä ees julkaistaisiin..
haastattelutilanteessa pitää muistaa, että kumpikin osapuoli tekee vain työtään.

Silti kaikkein kusipäisimpiä ovat tyypit joitka ovat saaneet asuntonsa, kesämökkinsä ja uuden autonsa maksetuiksi. Silloin niissä herää sisällä pikku kokoomuslainen ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi. Näin on jämpti.
 
Onko tuossa nyt mitään järkeä?
 
Mötley Cruen pojat vaikuttavat tosi symppiksiltä...

Onneks G.G. Allin oli kiva.

Uskaltaako näitä enää lukea?
 
Uskaltaa, jos luet jonkun AC/DC:stä kertovan kirjan. Tuskin kusipäisyyttä tulet huomaamaan, paitsi ehkä osioissa joissa kerrotaan Dave Evansista ;)

Glen Benton on kuulemma aika mulkku äijä.

Joo näin usein on rokkareiden kohdalla. On toki jazz-muusikot jotkut niistä erittäin vaativia assholeja kuten 50-luvulla loistanut rumpalilegenda Buddy Rich. Erona kuitenkin se että äijä osasi soittaa perkeleen hyvin, paitsi siinä ohessa oli todella mukvistimainen bändinsä sisäinen tyranni.
 
Yksi muusikko, kontrabasisti ja sovittaja jonka tiedän John Clayton. En ole kuullut hänestä yhtään huonoa sanaa. Hän on kuulemma maailman paras bändin harjoittaja (kapellimestari) ja ei koskaan sano bändille tai orkesterille yhtään negatiivista palautetta. Hänen ympärillään leijuu ikään kuin joku valtava karisma. Näin kuvaili Vellu Halkosalmi päiväkirjassaan Hollannin rotterdamin EURORING ARRANGE Workshopista 15.9.2003
 
Mikko Alatalosta olen sisäpiirin/muusikkopiirien kautta kuullut että äijä olisi todella v-mäinen mies siviilissä kuin backstagella. Liekö sitten paikkansa pitävä juttu ?
 
Tapani Kansan luonteen jo osaa päätelläkin hänen ulkostatuksestaan :) Hänet kyllä melkein jokainen muusikko tietää että osaa varautua mitä ihmeellisimpiin transponointeihin kesken keikan kun herra taiteilija "Kansa" niin haluaa.
 
Maailmanluokan tähdistä vain ne karismaattisimmat ovat niitä jotka sijoittavat miljoonaomaisuudellaan useita hyväntekeväisyyteen suunnattuja apuja. U2:n Bono on yksi näistä. Toki jotkut voivat ulospäin vain vakuuttaa olevansa hyviä tyyppejä pistämällä muutaan tuhat donaa johnkin hyväntekeväisyyteen ja olla siviilissä täysi kusipää. How knows ?

Huomaatteko tietyn kaavan?
 
Huomasin, että "aikamoinen kusipää" -ilmaus esiintyi viestissäsi neljä kertaa.

Led Zeppelinin tyypit eivät myöskään mitään sympaattiseja humanisteja olleet, mutta ylin heistä kaikista oli John Bonham. Hän oli kuulema (lähteenä kiertumanagerin kirja) vahingoniloinen, ylimielinen, vittumainen ja väkivaltainen.
 
Hänet olisi kuulema heitetty pihalle bändistä monta kertaa ellei hän olisi ollut Robertin lapsuudenkaveri ja niin hemmetin hyvä soittaja.

Joku vuosi takaperin oli Soundissa Billy Corganin haastattelun. Vaikka kaverilla saattaa löytyäkkin joitakin musiikillisia saavutuksia, niin ei saatana...laittakaa ny joku sen jätkän jalkaan köysi ja lähtekää vetään miestä käymään moottoritielle! Hyvä kun toimittaja oli ehtinyt edes tervehtiä niin Billy-poika oli jo mahdollisimman hankalalla asenteella liikenteessä eikä suusta tullu muuta kuin vittuilua ja omahyväistä paskaläppää...

Muusikot on kyllä ihan eri planeetalta kuin urheilijat. Urheilijathan on AINA hemmetin tylsiä ihmisiä.
 
Noh, tässä tulee mieleen että onkos sitten olemassa sellaisia staroja, jotka olisivat olleet myös hyviä ihmisiä? Ehkäpä Jimi Hendrix olisi tällainen. Pahuudeksi en lue sitä jos käyttää vähän huumeita vaan viittaan niinku suhtautumiseen muihin ihmisiin yms. Ketäs muita olis? Eiks Freddie Mercury ollut ihan mukava (ei missään nimessä normaali tosin, ja ehdoton hedonisti)? Entäs tyyliin jotkut U2:en tyypit tai vaikka Phil Collins..?
 
Tuosta ehdotetusta Yngwiestä en menisi takuuseen. Eikös se ollut joku ongelmalapsi?

mun mielestä toimittajan ja artistin välinen kanssakäyminen riippuu kyllä aika paljon siitä toimittajastakin, että mitä kysyy ja millaisella asenteella. ei ihme, jos artistin pinna palaa, kun joku kesätoimittaja kyselee mukanokkelia kysymyksiä, jotka on kuultu jo 20 kertaa. toisaalta jos antaa tyhmiä vastauksia asiallisiin kysymyksiin, ei voi odottaa, että jutusta tulisi hyvä tai sitä välttämättä ees julkaistaisiin..
haastattelutilanteessa pitää muistaa, että kumpikin osapuoli tekee vain työtään.
 
Artisti on ihminen. Jos joku toimittaja haastattelee artistia tekemättä pohjatyötä eli perehtymättä artistin tuotantoon tai edes uusimpaan levyyn, sen huomaa hyvin nopeasti ja artistille tulee helposti kiusaus päästä tuollaisesta toimittajasta äkkiä eroon tai jopa vittuilla raskaasti. Joskus toimittajan kyynisyys yltää sille asteelle, että homma menee toisinpäin. Miten vain, kuten yllä sanottiin, kumpikin tekee työtään.

Noh, tässä tulee mieleen että onkos sitten olemassa sellaisia staroja, jotka olisivat olleet myös hyviä ihmisiä? Ehkäpä Jimi Hendrix olisi tällainen. Pahuudeksi en lue sitä jos käyttää vähän huumeita vaan viittaan niinku suhtautumiseen muihin ihmisiin yms.
 
Tiiliskivellä naisten hakkaaminen?