Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ajattelin vaihtaa kaikki pedaaleistani löytyvät konkat parempiin - Muovikonkat ja keraamiset konkat vastaaviin metallifilmeihin.
 
Voiko noita polaarisia elektrolyyttikonkkia vaihtaa parempiin myöskin? Ja vaikuttaako niiden vaihto saundiin? Tantaalikonkkien vaihtaminen on myöskin kysymysmerkki minulle..
 
Sen olen ymmärtänyt että keraamiset "pisarakonkat" kannattaa vaihtaa oikopäätä metallifilmeihin jos mielii kuulla "smoothimpaa" saundia. "Ongelma" on siinä että niitä ei ole pedaalin konkista kuin murto-osa - Kun työhön kerran ryhtyy niin olisi mukava vaihtaa koko "kattaus" kerralla :>

Tämä on kyllä sitten sellainen asia, josta minä haluan ihan mittaustuloksia, enkä mitään subjektiivisia tuntemuksia.

Ajattelin vaihtaa kaikki pedaaleistani löytyvät konkat parempiin
 
No siinäpä onkin hieman urakkaa, pedaaleista riippuen. Vaan ihan kaikkiahan ei välttämättä tarvitse korvata.
 
Muovikonkat ja keraamiset konkat vastaaviin metallifilmeihin.
 
Muovikonkat eivät ole välttämättä huonoja ollenkaan, ja keraamisillekin on paikkansa. Signaalitiellä keraamisten konkkien sanotaan tekevän soundista karkean, mutta esim. erilaisissa IC:tten ohitus- ja suodatustehtävissä ne ovat ominaisuuksiltaan varsin hyviä. Keraamisilla voi myöskin saada soundiin särmää, joka siitä kenties puuttuisi muovi/metallikonkilla. Näinpä jotkut harrastelijat vaihtavat näitä ihan erikseen kokeillen, tapauksesta riippuen.
 
Voiko noita polaarisia elektrolyyttikonkkia vaihtaa parempiin myöskin? Ja vaikuttaako niiden vaihto saundiin?
 
Elkot olisivat ensimmäiset, jotka itse vaihtaisin esim. muovisiin, ainakin signaalitieltä. Taitavat nuo elkot olla kaikkein epälineaarisimpia kondensaattoreita. Niillekin on toki paikkansa, nimenomaan tuolla virtapuolella. Suuriarvoisille elkoille on muutenkin vaikea löytää korvikkeita, muut konkkatyypit kun ovat yleensä selvästi pienempiarvoisia.
 
Pienenä virittelynä voi toki koettaa vaikkapa pieniarvoisia polkoja rinnan elkojen kanssa. Tämä virittely on suosittua etenkin hifipuolella. Sanotaan selkeyttävän/parantavan etenkin korkeiden äänien toistoa.
 
Tantaalikonkkien vaihtaminen on myöskin kysymysmerkki minulle.
 
Niin kuin kaikissa näissä modauksissa, ristiriitaisia tuloksia kuulee/lukee jatkuvasti. Jotkut inhoavat tantaaleja syvästi, toiset taas vannovat tantaalien nimeen, etenkin elkojen korvaajina. Erinomaisena olen kuullut niitä mainostettavan taajuuskorjainpiireissä.
 
Sen olen ymmärtänyt että keraamiset "pisarakonkat" kannattaa vaihtaa oikopäätä metallifilmeihin jos mielii kuulla "smoothimpaa" saundia.
 
Näinpä näyttäisi jonkinmoinen konsensus asiasta olevan. Mutta mitä enemmän näihin tutustuu, sitä enemmän myös vastakkaisia tuloksia löytyy. Ja kunkin konkan käyttötarkoitus määrää myös jonkin verran sen sopivimman tyypin.
 
Itse poistaisin ensimmäisenä kaikki mahdolliset elkot signaalitieltä ja korvaisin, tai ainakin ohittaisin ne muovisilla. Sitten alkaisin ihmetellä keraamisten kohtaloa ja kokeilla kenties muutamien vaihtoa. Täytyy muistaa, että jos esim. jonkin vanhan vermeen soundi sinällään miellyttää jo, tällaiset "hifistelyt" voivat viedä sitä soundia ei-haluttuun suuntaan....niin puhdas ja siloinen kuin siitä soundista tulisikin. Toisekseen, pelkkä tyypin vaihto ei välttämättä tuokaan edes havaittavaa eroa soundiin, vaan itse arvojakin täytyisi muuttaa erilaisiksi.
 
Kaiken kaikkiaan, jos mielenkiintoa ja yritystä riittää, voi vaihtaa vaikka kaikki komponentit erilaisiin. mutta lopputulos voi olla vaikeasti ennustettavissa...tai toisinaan, ero vaikeasti havaittavissa. Jo muutaman komponentin vaihto voi tuoda sen suurimman hyödyn, mutta testaamatta sitä ei tiedä.
 
Mikäli löytää vartavasten jollekin pedaalille suositeltuja/hyväksi tunnettuja komponenttien vaihtoja, kannattaa kokeilla ne ensin. Sen jälkeen voi kenties paremmin hahmottaa onko lisätweekkauksille tarvetta.

Tämä on kyllä sitten sellainen asia, josta minä haluan ihan mittaustuloksia, enkä mitään subjektiivisia tuntemuksia.
 
http://members.aol.com/sbench102/caps.html
 
Minä taas en missään nimessä halua mittaustuloksia, vaan henkilökohtaisia kokemuksia aiheesta. Kaikenmaailman käppyröitä ja tilastoja on tullut verrattua jo riittävästi, ne eivät aina kerro välttämättä paljon mistään mitään.
 
Ymmärrän toki loogisen ja rationaalisen aivo-osion vaateen selityksistä, mutta me ihmisolennot kun pakkaamme olemaan varsin monisyisiä olentoja, ja kaikkia ulottuvuuksiamme ei niin vain mitatakkaan....niin kuin ei niihin vaikuttavia määreitäkään.

Tämä on kyllä sitten sellainen asia, josta minä haluan ihan mittaustuloksia, enkä mitään subjektiivisia tuntemuksia.
 
Ymmärrän kyllä kyynisyytesi, mutta tässä ei ole kysymys mistään henkimaailman jutuista. Erilaisilla ja erilaatuisilla komponenteilla on omat ominaiskäyränsä jne jonka mukaisesti ne suorittavat halutun tehtävän. On esimerkiksi monia opareita, jotka ovat matemaattisesti tarkasteltuna samanlaisia. Käytäntö on kuitenkin osoittanut että niiden vaikutus ääneen eroaa toisistaan. Sama koskee myös muita komponentteja.
 
Niin, ei ole myöskään väärin puhua "subjektiivisista tuntemuksista" - Jokaisella ihmisellä on omanlainen taajuusvasteensa korvissaan. "Harjaantunut" korva kuulee myöskin äänen nyansseja tarkemmin kuin "harjaantumaton" korva. Muistan käyneeni kädenvääntöä erään vanhan elektroniikkasuunnitelijan kanssa siitä kuulostaako putkilla toteutettu vahvistin samalta kuin transistoreilla toteutettu vahvistin. Lähtökohta oli se että vahvistimet toteutetaan "matemaattisesti" identtisiksi. Suunnittelijan mukaan saundissa ei ole eroa. Tämä oli karrikoitu esimerkki josta jokainen SOITTAJA voi vetää omat johtopäätöksensä.

Itse kanssa vaihtaisin elkot polkoihin ja keraamiset silver micoihin. Perus polkoja voi sitten vaihtaa polyprop. konkkiin tms hieman "hi-fi":mpiin. Nämä ovat mielipideasioita ja pedaaleissa ero tuskin on suuri. Raportoi tänne lopputuloksesta!!
 
Mikko

Elkot olisivat ensimmäiset, jotka itse vaihtaisin esim. muovisiin, ainakin signaalitieltä. Taitavat nuo elkot olla kaikkein epälineaarisimpia kondensaattoreita. Niillekin on toki paikkansa, nimenomaan tuolla virtapuolella. Suuriarvoisille elkoille on muutenkin vaikea löytää korvikkeita, muut konkkatyypit kun ovat yleensä selvästi pienempiarvoisia.
 
Olen ihmetellytkin että miksi noita elkoja löytyy signaalitieltäkin. Yksinkertaisesti siis siitä syystä että vastaavan suuruusluokan muovikonkat ovat kalliimpia/vaikeampia löytää? Onko tuo yleinen "ohjenuora" että elkot korvataan muovikonkilla (tai tantaaleilla)? Miksei samantien metallifilmeillä?
 
Pienenä virittelynä voi toki koettaa vaikkapa pieniarvoisia polkoja rinnan elkojen kanssa. Tämä virittely on suosittua etenkin hifipuolella. Sanotaan selkeyttävän/parantavan etenkin korkeiden äänien toistoa.
 
Mihin tuolla rinnankytkennällä pyritään? Meni meikäläiseltä ohi. Pieni lainaus Keeleyn sivuilta Rat2:seen liittyen:
 
"Caps are doubled in most cases to give you a little more bottom end meat to the sound."
 
Vaikuttaisi jollain tapaa kolikon kääntöpuolelta.
 
Itse poistaisin ensimmäisenä kaikki mahdolliset elkot signaalitieltä ja korvaisin, tai ainakin ohittaisin ne muovisilla. Sitten alkaisin ihmetellä keraamisten kohtaloa ja kokeilla kenties muutamien vaihtoa.
 
Aika pienellä työllä näyttäisin selviävän jos korvaan pelkään elkot. Mitä tuolla ohittamisella tarkoitetaan? Hmmm... Crybabyssä on 2 elkoa, joista toinen näyttäisi olevan DC:n suodatukselle. Rat2:sessa 6 kpl. DS-1:sessä muutama, samoin GE-7:ssa. Muihin purkkeihin ei ole tarvetta koskea tässä vaiheessa. Tämä konkkien "upgreidaus" on mulle ihan uusi juttu, joten pienin askelin tässä edetään joka tapauksessa :)

Olen ihmetellytkin että miksi noita elkoja löytyy signaalitieltäkin. Yksinkertaisesti siis siitä syystä että vastaavan suuruusluokan muovikonkat ovat kalliimpia/vaikeampia löytää?
 
Hinta ja muovikonkkien suurempi koko ovat suurimmat syyt.
 
Onko tuo yleinen "ohjenuora" että elkot korvataan muovikonkilla (tai tantaaleilla)? Miksei samantien metallifilmeillä?
 
Tarkoittane näitä "metallized" konkkia joita löytyy polyester ja polyprop. yms konkkina. Ei siis vielä kerro paljoa tyypistä! Halvimmat yleis-muovikonkat on yleensä polyester ja kalliimmat (audio) konkat sitten polypropyleeni.
 
Korvaisin ekana myös keraamiset signaalitien konkat silver micoilla tai polyprop. konkilla.
 
Mikko

Olen ihmetellytkin että miksi noita elkoja löytyy signaalitieltäkin. Yksinkertaisesti siis siitä syystä että vastaavan suuruusluokan muovikonkat ovat kalliimpia/vaikeampia löytää?
 
Tämä on käsittääkseni suurin syy, elkot ovat yksinkertaisesti kokoluokissaan halvimpia valmistaa.
 
Onko tuo yleinen "ohjenuora" että elkot korvataan muovikonkilla (tai tantaaleilla)? Miksei samantien metallifilmeillä?
 
Kyllä näyttäisi olevan, eli polkoa elkon tilalle mikäli mahdollista. Metallifilmeillä taitaa edelleenkin tulla se hinta/saatavuus/arvojen sopivuus suurimmaksi esteeksi korvaamiselle. Tantaalien suhteen olisin itse varovainen, vaikka jotkut niitäkin kehuvat.
 
Mihin tuolla rinnankytkennällä pyritään? Meni meikäläiseltä ohi. Pieni lainaus Keeleyn sivuilta Rat2:seen liittyen:
 
No tässäpä mainio esimerkki niistä kuvausten eroavaisuuksilta mitä alalla tulee eteen. Mitä suurempiarvoinen konkka, sen matalampia taajuuksia se päästää läpi. JOS elkot nyt ovat sitten äänellisesti jotenkin huonompia, niiden ohittaminen pieniarvoisilla (ja paremmilla) konkilla päästää ainakin korkeammat taajuudet puhtaammin läpi.
 
Tämä on vielä simppeli idea ja kaiketi matemaattisestikin todistettavissa. Tästä tulee siis tuo kuvaus "parantuneesta" korkeiden toistosta. Mutta, kun niitä korkeampia taajuuksia ohjataan tuon rinnakkaisen konkan lävitse, muuttunee myös elkon läpipäästämien taajuuksien toisto jossain suhteessa. Eli toisin sanoen, myös matalammat taajuudet voivat selkiintyä, erottautua paremmin tms. Nyt riippuu sitten sovelluksesta, kumpi ero on mainitsemisen arvoinen tai havaittavissa.
 
Loppuviimein voisi olla jopa, että ainakin joissakin tapauksissa rinnakkaiset komponentit lisäävät esim. vaihevirheitä, eli voivat periatteessa jopa teknisesti huonontaa soundia, vaikka äänellisesti ero tuntuukin paremmalta!
 
Audiotweekkaajien palstoilla on keskusteltu paljonkin siitä, missä ne kohtuurajat näille muutoksille tulevat, ja kannattaako kaikkea mennä muuttamaan. Luotti sitten mihin lähteeseen hyvänsä, lopulta täytyy uskoa myös omia korviaan ja kokemuksiaan ja edetä sen perusteella.
 
Aika pienellä työllä näyttäisin selviävän jos korvaan pelkään elkot. Mitä tuolla ohittamisella tarkoitetaan?
 
Ohittaminen, niin kuin siitä aiemmin mainitsin, tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että kolvaa toisen, pienempiarvoisen konkan jo olemassaolevan rinnalle samoihin kantoihin/jalkoihin. Siis rinnankytkentä.
 
Tämä konkkien "upgreidaus" on mulle ihan uusi juttu, joten pienin askelin tässä edetään joka tapauksessa :)
 
Oivallinen asenne, juuri näin.
 
edit: tuossa muuten pari linkkiä ihan perusjuttuihin kondensaattoreista:
 
http://www.uoguelph.ca/~antoon/gadgets/caps/caps.html
 
http://www.tpub.com/neets/book2/3f.htm
 
Mikko tai joku muu voi tietää kenties suomenkielisiäkin vastaavia...

Tarkoittane näitä "metallized" konkkia joita löytyy polyester ja polyprop. yms konkkina.
 
Juu, luulin että nuo "metallipäällysteiset" ovat aina noita tyyriimpiä polypropyleeni malleja.
 
Korvaisin ekana myös keraamiset signaalitien konkat silver micoilla tai polyprop. konkilla.
 
Tuota meinasin itsekin ihan ensimmäiseksi. Vaihdan ensin elkot ja "teen havaintoja", sitten siirryn tuohon keraamisten konkkien vaihtamiseen.

Ymmärrän kyllä kyynisyytesi, mutta tässä ei ole kysymys mistään henkimaailman jutuista. Erilaisilla ja erilaatuisilla komponenteilla on omat ominaiskäyränsä jne jonka mukaisesti ne suorittavat halutun tehtävän. On esimerkiksi monia opareita, jotka ovat matemaattisesti tarkasteltuna samanlaisia. Käytäntö on kuitenkin osoittanut että niiden vaikutus ääneen eroaa toisistaan. Sama koskee myös muita komponentteja.
 
On aika arveluttavaa niputtaa oparit ja konkat samaan nippuun. Operaatiovahvistimen sisäinen kytkentä (saati sitten todellinen vastinkytkentä) on hieman eri luokkaa kuin kondensaattorin vastaava.
 
Tämä oparihomma varmaan on helppo vetää esimerkiksi, sillä ilmeisesti tunnetuin (ainakin tällä palstalla) esimerkki on tuo tubescreamerin JRC-opari.
Jos kytkiksen varustaa jollain toisella, "vastaavalla" piirillä, niin soundi on ihan ceestä. Mutta kun saa "aidon oikean", niin johan kulkee.
Vastaavuustaulukon mukaan piirit ovat samoja, mutta jokin kusee.
Todellisuudessa, jos tarkastellaan sähköisiä parametrejä tarkemmin, eivät piirit ole lähellekkään samoja. Erot ovat kuitenkin niin pieniä, että suurimmassa osassa elektroniikan sovelluksia ne eivät ole havaittavissa.
 
(Mosse ja Mersu ovat matemaattiselta malliltaan samoja, siis autoja. Jos kuitenkin tarkastellaan vähän tarkemmin, niin pieniä eroja voidaan (ehkä) havaita)
 
Niin, ei ole myöskään väärin puhua "subjektiivisista tuntemuksista" - Jokaisella ihmisellä on omanlainen taajuusvasteensa korvissaan. "Harjaantunut" korva kuulee myöskin äänen nyansseja tarkemmin kuin "harjaantumaton" korva. Muistan käyneeni kädenvääntöä erään vanhan elektroniikkasuunnitelijan kanssa siitä kuulostaako putkilla toteutettu vahvistin samalta kuin transistoreilla toteutettu vahvistin. Lähtökohta oli se että vahvistimet toteutetaan "matemaattisesti" identtisiksi. Suunnittelijan mukaan saundissa ei ole eroa. Tämä oli karrikoitu esimerkki josta jokainen SOITTAJA voi vetää omat johtopäätöksensä.
 
Eli eron voi huomata vain, jos on soittaja?
Uskon kyllä, että jonkin laitteen konkkia vaihtamalla voi olla soundillista vaikutusta. Haluaisin vain tietää, että johtuuko se muutos todella siitä, että kondensaattorin toteutusteknologia muuttuu, vai siitä, että komponentin todellinen arvo muuttuu. Esimerkiksi kondensaattoreissa on erittäin suuret toleranssit.
 
Sehän on jo aiemmin todistettu, että subjektiivisissa testeissä eriväriset vahvistimet kuulostavat erilaisilta.
hyvin mahdollisesti eriväriset kitarajohdot vaikuttaisi soundiin. Tai kitaran väri. (Jos on p***an värinen kitara, niin eihän sillä soitto innosta eikä se kuulostakaan hyvältä...)
 
Tuo matemaattisen mallin esittäminen on hieman hankalaa, sillä mallin käyttökelpoisuus riippuu vaadittavasta tarkkuudesta. Esim. monessa elektroniikan sovelluksessa pii:n likiarvoksi riittää 3 kun taasen esim. fysiikassa desimaaleja voidaan tarvita hyvinkin monta.
 
Eli nuo mainitsemasi putki- ja trankkuvahvistin voidaan mallintaa (karkeasti) samanlaisiksi siten, että eron huomaa kuka tahansa tai tarkemmin niin ettei sitä huomaa edes paraskaan kultakorva tai soittaja.
 
Tarkoituksenani ei ollut aiheuttaa kärhämää vaan lähinnä ihmetytti se, että nämä kondensaattorien toteutusteknologioista johtuvat eroavaisuudet pitäisi tulla esiin taajuuksilla, jotka eivät ole lähellekään ihmisen kuuloaluetta. En epäile muutosta, vaan muutoksen aiheuttajaa.
Kommenttini taisi kyllä olla turhan provosoivasti kirjoitettu, joten anteeksipyyntöni siitä.
 
Toisaalta...
Jos joku haluaa modata laitteitaan, on muutoksiin tyytyväinen ja mielestään on saanut parannusta aikaan, niin turha kai siinä toisten on partojaan päristellä. Olivat muutokset todellisuudessa kuinka minimaallisia tahansa.
 
Tärkeintä on "TULI JA LIIKE" (Onkohan se Lairio vielä hengissä)

Ohittaminen, niin kuin siitä aiemmin mainitsin, tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että kolvaa toisen, pienempiarvoisen konkan jo olemassaolevan rinnalle samoihin kantoihin/jalkoihin. Siis rinnankytkentä.
 
Selkisi, tuo "ohittaa" termi vain hämäsi minua. Kiitos paljon neuvoista ja linkeistä!

On aika arveluttavaa niputtaa oparit ja konkat samaan nippuun. Operaatiovahvistimen sisäinen kytkentä (saati sitten todellinen vastinkytkentä) on hieman eri luokkaa kuin kondensaattorin vastaava.
 
Minun mielestäni ei ole. Kyse on loppujen lopuksi elektroniikan komponenteista, jotka ovat kaikki alttiita samoille ilmiöille ja lainalaisuuksille. "Ydinkomponentin" vaikutus ääneen on luonnollisesti konkreettisemmin kuultavissa kuin kokonaisuuden kannalta vähemmän tärkeän komponentin.
 
Tämä oparihomma varmaan on helppo vetää esimerkiksi, sillä ilmeisesti tunnetuin (ainakin tällä palstalla) esimerkki on tuo tubescreamerin JRC-opari.
Jos kytkiksen varustaa jollain toisella, "vastaavalla" piirillä, niin soundi on ihan ceestä. Mutta kun saa "aidon oikean", niin johan kulkee.
 
Valitettavaa, mutta varsin usein totta. Massatuotannon myötä komponenttien laatu on laskenut kuin ketun häntä. Trendi tuntuu olevan se, että "kiinapalikat" sisään ja rahat pois kuluttajilta. Opareista puheenollen - Vaihdoin hiljattain Rat2:seen alkuperäisen oparin ja totesin äänessä "pienehkön" muutoksen.
 
Vastaavuustaulukon mukaan piirit ovat samoja, mutta jokin kusee.
Todellisuudessa, jos tarkastellaan sähköisiä parametrejä tarkemmin, eivät piirit ole lähellekkään samoja. Erot ovat kuitenkin niin pieniä, että suurimmassa osassa elektroniikan sovelluksia ne eivät ole havaittavissa.
 
Luulenpa, että noihin muka "näennäisen pieniin" eroihin valmistajat nojaavatkin valitessaan komponenttien toimittajia. Paperilla homma näyttää kauniilta - Virranvahvistuskertoimet ym ovat kohdallaan, mutta kokonaisuuteen vaikuttaakin lukematon määrä muitakin parametreja, joita suunnittelijat eivät tunnu ottavan huomioon.
 
Eli eron voi huomata vain, jos on soittaja?
 
Väittäisin kyllä että enimmäkseen näin. Luulenpa että harvassa ovat ne ei-muusikot, jotka kuulevat eron alkuperäisellä oparilla varustetun ja ei alkuperäisellä oparilla varustetun pedaalin välillä.
 
Uskon kyllä, että jonkin laitteen konkkia vaihtamalla voi olla soundillista vaikutusta. Haluaisin vain tietää, että johtuuko se muutos todella siitä, että kondensaattorin toteutusteknologia muuttuu, vai siitä, että komponentin todellinen arvo muuttuu. Esimerkiksi kondensaattoreissa on erittäin suuret toleranssit.
 
Epäilenpä että molemmilla tekijöillä on vaikutusta. Kun joukkoon lisätään vielä muutama muukin tekijä, niin johan on taas parametreja joista valita. Vektoripiirianalysaattorilla voisi myöskin yrittää tutkailla erilaisten (samanarvoisten) kondensaattorien käyriä ja yrittää tehdä jonkinsorttisia johtopäätöksiä.
 
Tuo matemaattisen mallin esittäminen on hieman hankalaa, sillä mallin käyttökelpoisuus riippuu vaadittavasta tarkkuudesta. Esim. monessa elektroniikan sovelluksessa pii:n likiarvoksi riittää 3 kun taasen esim. fysiikassa desimaaleja voidaan tarvita hyvinkin monta.
 
Yritin siinä esimerkissä juuri korostaa että matemaattisten mallien identtisyys (olkoonkin tarkkuus vaikkapa useamman desimaalin tarkkuudella) ei takaa identtisyyttä äänessä. Kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni muukin parametri. Toki nuokin parametrit ovat matemaattisia luonteeltaan, mutta ne jätetään usein tylysti huomioimatta - Yleistysten tekeminen ei ole mitenkään tavatonta suunnittelijoiden keskuudessa.
 
Eli nuo mainitsemasi putki- ja trankkuvahvistin voidaan mallintaa (karkeasti) samanlaisiksi siten, että eron huomaa kuka tahansa tai tarkemmin niin ettei sitä huomaa edes paraskaan kultakorva tai soittaja.
 
Periaatteessa ja teoriassa kyllä ;)
 
Jos joku haluaa modata laitteitaan, on muutoksiin tyytyväinen ja mielestään on saanut parannusta aikaan, niin turha kai siinä toisten on partojaan päristellä. Olivat muutokset todellisuudessa kuinka minimaallisia tahansa.
 
Olen samaa mieltä kanssasi. Ja kyllä kritiikkiä aina maailmaan mahtuu ;)

Valitettavaa, mutta varsin usein totta. Massatuotannon myötä komponenttien laatu on laskenut kuin ketun häntä. Trendi tuntuu olevan se, että "kiinapalikat" sisään ja rahat pois kuluttajilta.
 
Kyllähän noiden komponenttien valmistus on aina ollut massatuotantoa. Tuotantotekniikoiden paranemisen myötä toleranssit ovat nykyään pienempiä kuin ennen ja tavara on tasalaatuisempaa. Myös esim. opareiden signaali/kohina -suhde on huomattavasti parempi kuin muinoin. En siis oikein ymmärrä kommenttiasi... Nykyään tehdään parempaa tavaraa kuin ennen, olkoonkin että sitä tehdään "Kiinassa". Mitä väliä valmistusmaalla muuten on?
 
Putket ovat tietysti poikkeus. Ne eivät ole (yleisen mielipiteen mukaan) nykyisin yhtä laadukkaita kuin ennen, mutta se johtuu valmistusmäärien pienuudesta verrattuna vanhoihin hyviin aikoihin.

Luulenpa, että noihin muka "näennäisen pieniin" eroihin valmistajat nojaavatkin valitessaan komponenttien toimittajia. Paperilla homma näyttää kauniilta - Virranvahvistuskertoimet ym ovat kohdallaan, mutta kokonaisuuteen vaikuttaakin lukematon määrä muitakin parametreja, joita suunnittelijat eivät tunnu ottavan huomioon.
 
Valmistajat nojaavat todennäköisesti enemmän kaikkiin muihin tekijöihin kuin "näennäisen pieniin" eroihin. Hinta lienee ratkaisevin sen jälkeen kun palikka on todettu toimivaksi. Halpa hinta on ollut kantava ajatus lähes kaikessa kitaroihin liittyvässä elekroniikassa puolenvuosisadan ajan. Sattumien kautta jotkut budjettiratkaisut ovat kuulostaneet hyvälle ja niistä on tullut klassikkoja.
 
Kitarapuolen hifistely on sarkastisesti todettuna sitä, kun vanhanajan kompromissiratkaisujen tuottamaa saundia pyritään nykyään tavoittelemaan kompromissittomasti.
 
Sinänsä en ota kantaa siihen, vaikuttaako passiivikomponenttien vaihtaminen saundiin. Sen voin todeta, etten löisi vetoa sen puolesta, että itse eron sokkotestissä kuulisin.

Kyllähän noiden komponenttien valmistus on aina ollut massatuotantoa. Tuotantotekniikoiden paranemisen myötä toleranssit ovat nykyään pienempiä kuin ennen ja tavara on tasalaatuisempaa. Myös esim. opareiden signaali/kohina -suhde on huomattavasti parempi kuin muinoin. En siis oikein ymmärrä kommenttiasi...
 
Ei kai tuolla tarkoitettukaan, että itse komponenttien laatu olisi yleisesti ottaen heikentynyt, vaan että kitaraelektroniikan valmistusvolyymien kasvaessa niissä käytetään yhä halvempia ja heikkolaatuisempia komponentteja.
 
Halpa hinta on ollut kantava ajatus lähes kaikessa kitaroihin liittyvässä elekroniikassa puolenvuosisadan ajan. Sattumien kautta jotkut budjettiratkaisut ovat kuulostaneet hyvälle ja niistä on tullut klassikkoja.
 
Tästä voisi tietysti hieman kiistellä, vaikka olenkin osittain samaa mieltä. Väittäisin, että ennen valittiin hinta/laatusuhteeltaan mahdollisimman hyviä osia. Nykyisin pelkä halpa hinta on usein valintaperuste, eikä laatuun kiinnitetä samanlaista huomiota.

Ei kai tuolla tarkoitettukaan, että itse komponenttien laatu olisi yleisesti ottaen heikentynyt, vaan että kitaraelektroniikan valmistusvolyymien kasvaessa niissä käytetään yhä halvempia ja heikkolaatuisempia komponentteja.
 
Juu, no voi sen noinkin ymmärtää. Ehkä. En sitten tiedä mitä kirjoittaja tarkoitti, mutta tuossa sinun tulkinnassa on enemmän järkeä.
 
Tästä voisi tietysti hieman kiistellä, vaikka olenkin osittain samaa mieltä. Väittäisin, että ennen valittiin hinta/laatusuhteeltaan mahdollisimman hyviä osia. Nykyisin pelkä halpa hinta on usein valintaperuste, eikä laatuun kiinnitetä samanlaista huomiota.
 
Mun on loppujen lopuksi mahdotonta _oikeasti_ sanoa yhtään mitään tästä aiheesta kun en tiedä, enkä ole ollut palikoita valitsemassa. Mutta löytyisihän noita "halvinta mahdollista osaa ja materiaalia" -esimerkkejä monista ihan alkuaikojenkin sähkökitarakamperatkaisuista, eikä vain nykyisistä. Jotenkin vaan en jaksa uskoa, että laatuun olisi ennen kiinnitetty sen suurempaa huomiota kuin nykyään. Toisaalta on niinkin, että ajat ovat muuttuneet. Ennen kuluttajien vaatimustaso oli kenties korkeampi kuin nykyään (ja toisaalta kuluttajansuoja heikompi). Olisivatko Danon muovipedaalit menneet läpi 60 luvulla? Vai oliko niitä jo silloin?
 
Nykyäänhän kaikkia kulutushyödykkeitä tuntuu leimaavan tietynlainen kertakäyttöleima. Ei kannata odottaa, että tänään ostettu kodinelektroniikkalaites toimisi vielä kymmenen vuoden päästä.

Mun on loppujen lopuksi mahdotonta _oikeasti_ sanoa yhtään mitään tästä aiheesta kun en tiedä, enkä ole ollut palikoita valitsemassa. Mutta löytyisihän noita "halvinta mahdollista osaa ja materiaalia" -esimerkkejä monista ihan alkuaikojenkin sähkökitarakamperatkaisuista, eikä vain nykyisistä. Jotenkin vaan en jaksa uskoa, että laatuun olisi ennen kiinnitetty sen suurempaa huomiota kuin nykyään.
 
Ei mullakaan tietysti mitään ensikäden tietoa ole, mutta olen aivan vakuuttunut, että laatuun kiinnitettiin aikaisemmin enemmän huomiota. Tämä on nähtävissä vaikka kuinka monessa asiassa. Kertakäyttökulttuuri ja ammattitaidon arvostuksen romahtaminen on 70-luvun peruja, joka onneksi on joiltakin osin ollut viime vuosikymmenen aikana muuttumassa.
 
Olen perehtynyt jonkin verran esimerkiksi Fenderin historiaan. Tehtaalla ei varmasti käytetty hienoimpia ja laadukkaimpia saatavilla olevia materiaaleja, mutta hinta ei varmasti ollut myöskään ainoa valintakriteeri. Säästäminen valmistusmateriaaleissa ja tuotannossa alkoi toden teolla vasta CBS:lle myynnin jälkeen - tunnetuin seurauksin.
 
Nykyäänhän kaikkia kulutushyödykkeitä tuntuu leimaavan tietynlainen kertakäyttöleima. Ei kannata odottaa, että tänään ostettu kodinelektroniikkalaites toimisi vielä kymmenen vuoden päästä.
 
Tässä on tapahtunut mielestäni suuri muutos. Ennen laitteet tehtiin kestäviksi ja helposti korjattaviksi. Nykyisin monien kodinkoneiden korjaus on mahdotonta tai liian kallista. Mutta eikö tämä ole ristiriidassa aikaisemman kommenttisi kanssa siitä, ettei laatuun kiinnitetty ennen enempää huomiota?

Olen perehtynyt jonkin verran esimerkiksi Fenderin historiaan. Tehtaalla ei varmasti käytetty hienoimpia ja laadukkaimpia saatavilla olevia materiaaleja, mutta hinta ei varmasti ollut myöskään ainoa valintakriteeri. Säästäminen valmistusmateriaaleissa ja tuotannossa alkoi toden teolla vasta CBS:lle myynnin jälkeen - tunnetuin seurauksin.
 
Fenderiltä löytyy kyllä jo ennen CBS -aikaa klassisia esimerkkejä siitä, miten käy kun tuotantokustannuksissa säästäminen menee liiallisuuksiin. Niin on syntynyt sitä klassikkosaundia :-)
 
http://www.tone-lizard.com/lesson2.htm
http://www.tone-lizard.com/lesson5.htm
 
On muutenkin loistava sivusto tuo. Hyvin kirjoitettua, suhtellisen poleemista tekstiä. Mukavaa ajanvietettä siis, vaikkei ihan kaikesta samaa mieltä olisikaan.
 
Tässä on tapahtunut mielestäni suuri muutos. Ennen laitteet tehtiin kestäviksi ja helposti korjattaviksi. Nykyisin monien kodinkoneiden korjaus on mahdotonta tai liian kallista.
 
Tietysti se, että yritetään säästää kaikessa mahdollisessa johtaa myös siihen, että korjaajan elämä ei ole helppoa. Helpointahan on säästää juuri sellaisissa asioissa, jotka ovat laitteen toiminnan kannalta tarpeettomia. Korjauksen helpottamiseen liittyvät asiat ovat epäilemättä tällaisia. Kuitenkin on myös niin, että kodinelektroniikka on nykyään niin halpaa (suhteessa ihmisten ansioihin), että tuskin korjaaminen kannattaisi vaikka se periaatteessa olisikin mahdollista. Laitteet ovat tänäpäivänä hemmetin monimutkaisia ja vaikka itse varaosat niihin olisivat halpoja, niin vian etsimiseen ja korjaamiseen kuluva työaika ei ole halpaa. Siitä kaiketi tuossa korjauttamisen kannattamattomuudessa on kyse. Ja toisaalta tekniikan kehitys on monilla aloilla niin nopeaa, ettei tuotteiden tarvitse edes kovin kauaa kestää. Ennen oli toisin.
 
Mutta eikö tämä ole ristiriidassa aikaisemman kommenttisi kanssa siitä, ettei laatuun kiinnitetty ennen enempää huomiota?
 
Saattaa niin ollakin. En minä tiedä. Ei mulla ole mitään lukkoonlyötyä kantaa. Näitä keskusteluja on mukava käydä osin siksi, että muut keskustelijat saattavat tuoda asiohin näkökulmia, joita itse ei ole tullut ajatelleeksi. Avartaa.
 
Koko asia on niin monisäikeinen, ettei mielestäni voi yksinkertaisesti sanoa, että "ennen laatu oli parempaa". Kriteerit muuttuvat. Ei nykyään kannata tehdä televisiota, joka kestää seuraavat 40 vuotta. Siksi niitä ei tehdä, etteivät ihmiset halua sellaisesta maksaa. Ihmiset eivät halua sellaisesta maksaa, koska tekniikka kehittyy ja nyt ostettu televisio on auttamatta vanhanaikainen jo kymmenen vuoden päästä. Ei se ole kiva katsoa mustavalkotöllöä jos väritkin olisi saatavissa.
 
Se, että onko tässä kehityksen ruokkimassa kertakäyttötavaroiden kulutushysteriassa mitään järkeä, on kokonaan toinen asia. Ehkä ihmisille ei tulisi traumoja siitä, etteivät he kuule monikanavaääntä? Oikeastaan kyse on monelta osin juuri teollisuuden luomista tarpeista, ei vain kehityksestä.
 
dit. Aika kaukana alkuperäisestä aiheesta...

Kyllähän noiden komponenttien valmistus on aina ollut massatuotantoa. Tuotantotekniikoiden paranemisen myötä toleranssit ovat nykyään pienempiä kuin ennen ja tavara on tasalaatuisempaa. Myös esim. opareiden signaali/kohina -suhde on huomattavasti parempi kuin muinoin. En siis oikein ymmärrä kommenttiasi... Nykyään tehdään parempaa tavaraa kuin ennen, olkoonkin että sitä tehdään "Kiinassa". Mitä väliä valmistusmaalla muuten on?
 
Taisin ilmaista asian hieman laveasti, joten yritän tarkentaa. Toki nykypäivänä saa toleranssiltaan ym ominaisuuksiltaan parempia komponentteja kuin entisaikoina. Idea onkin siinä että komponenttivalmistajien "kirjo" on laajentunut tuotantovolyymien räjähtäessä. Komponenttivalmistajat suoltavat markkinoille laadullisesti hyvinkin erilaatuista tavaraa. Väittäisinkin että entisaikoina komponenttitoimittajat ovat toimittaneet markkinoille tasalaatuisempaa tavaraa kuin tänäpäivänä. Tämän päivän kitaraelektroniikan valmistajilla on siis laadullisesti laajempi kirjo mistä valita - Todennäköisyys on että pedaaleihin ym päätyy helposti se hieman halvempi vaihtoehto (lue: laadullisesti huonompi).
 
Viittasin tuolla kiinajutulla "kiinailmiöön". Valitaan halvin työvoima, halvimmat komponentit jne. Henkilökohtainen mielipiteeni on että kiinailmiössä on muutamia periaatteellisia seikkoja pahasti pielessä. Palatakseni aiheeseen, ei valmistusmaalla sinällään ole väliä. Itse pyrin ostamaan tuotteen sen teknisten ominaisuuksien perusteella enkä esimerkiksi tuotteen valmistusmaasta syntyvän mielikuvan mukaan.
 
Valmistajat nojaavat todennäköisesti enemmän kaikkiin muihin tekijöihin kuin "näennäisen pieniin" eroihin. Hinta lienee ratkaisevin sen jälkeen kun palikka on todettu toimivaksi. Halpa hinta on ollut kantava ajatus lähes kaikessa kitaroihin liittyvässä elekroniikassa puolenvuosisadan ajan. Sattumien kautta jotkut budjettiratkaisut ovat kuulostaneet hyvälle ja niistä on tullut klassikkoja.
 
Olen hieman eri linjoilla kanssasi. Väittäisin että suurimmassa osassa tapauksista itse tuote on etusijalla. Ensin tuote syntyy elektroniikkasuunnittelijan pöydällä ja vasta sitten punnitaan budjettiratkaisut. "Näennäisen pienet" muutoksetkin tehdään (toivottavasti) myöskin alkuperäisen tuotteen ehdoilla. Toki sattumillekin on sijansa, mutta loppukädessä elektroniikkasuunnittelu on vain kovaa työtä.