Bänditoiminta ›

Mä soitan melkeen paremmin pienessä tai vähän isommassa humalassa. Ei tuu läheskään yhtä paljon virheitä pienessä sievässä (tai ainakin siltä tuntuu). Vedin tossa vähän aikaa sitten ensimmäisen keikan bändimme kanssa (heitetty noin 30 keikkaa) selvin päin ja kylläpä soitto välillä tahmas. Helpoissa biiseissä tuli pikku mokia, vaikken edes jännittäny. Ihme homma. Pitää varmaan toistekin kokeilla, miten se homma luonnistuu ilman virvokkeita, että saa vähän lisää vertailukohtia.

musta on 2-3 bissee ihan jees..hyvä meininki rupee olemaan ja soitto ei kärsi, vaan fiilis nousee hiukan

Mulle kyllä riittää se adrenaliiniryöppy, minkä yleisölle soittamisesta saa, joten pyrin aina soittamaan vesiselvänä. Silleen se soitto mun kohdalla lähtee tiukiten. Ja riehuminen kans, kun ei tarvi itse soittoon keskittyä niin paljon. Keikan aikana on hyvä juoda eka kalja. Yleensä vaan voi joutua keikkapaikalla odottelemaan tunnin jos toisenkin, joten tulee toisinaan tissuteltua ennen keikkaa. Meidän rumpali joskus tissuttelee pari päivää ennen keikkaa, ja joskus melkeen selvinpäin, mutta aina se tuntuu yhtä hyvin vetävän. Eli kai se pitää jokahisen ite tietää, miten se alkohooli vaikuttaa soittoon, tai antaako sen häiritä, jos vähän lipsuu.

Vaikea sanoa. Meidän kitaristi väittää että meidän bändissä toiset juo liikaa ja toiset liian vähän. Vaikutta äkkiä ajateltuna sopivalta...

Ei varmaaan kannata juoda liikaa, koska bissehän alkaa tunnetusti kusettamaan. Kiva varmaan olla lavalla, kun ei uskalla edes liikkua ettei livahda pissit housuun.
 
Sitä kehittyy semmonen "settirakko". Pissii sitten tauolla antaumuksella. Vaikka housuun, jos semmosesta tykkää.
 
Sekä kaljanjuonti että soittaminen on mukavaa hommaa. Ei pidä antaa kummankaan estää toistensa vapauttavaa tunnelmaa.
 
Ei kande jännitykseen ottaa, vaan ihan muuten vaan. Jännityksestäkin pitää ottaa kaikki irti, ja maalata kaikki pirut seinille.

Mitähän tähän sanoisi... ainakin viime viikonloppuna sujui vajaalta sadalta muusikolta varsin mallikkaasti soitto vaikka vähän oli nautittukin. Tuskin ainakaan jännitti hirviästi...

Mitähän tähän sanoisi... ainakin viime viikonloppuna sujui vajaalta sadalta muusikolta varsin mallikkaasti soitto vaikka vähän oli nautittukin. Tuskin ainakaan jännitti hirviästi...
 
Niinpä.. Joutsenlaulukin meni kuin tanssi, vaikka vähän otettiiin..

Välillä ihmetyttää, että onko se viinasten kanssa läträäminen nyt sitten niin olennainen osa rokkimusiikkia. Mitä jos sitimarketin kassa vetäisi aina pari kaljaa ennen työvuoron alkua, ettei niin jännittäisi mennä sinne ihmisten pällisteltäväksi? Ja jos nyt lyökin tuotteille välillä vääriä hintoja, ei haittaa jos ei itse huomaa ja on hyvä fiilis. Duuniahan se rahasta yleisölle soittaminenkin on, eikö?
 
Minua alkoi viime kesän Tuskassa tosissaan tympiä tuo "ilo ilman viinaa" -meininki. Niin juontajat kuin esiintyjätkin (eivät toki kaikki) retostelevat krapuloilla ja ryyppäämisillä, heiluttelevat pulloja ja yllyttävät yleisöä juomaan lisää.
Kuitenkin suurin osa bändeistä soitti musiikkia, jota pystyi kuuntelemaan selvinpäinkin.
 
Jos palataan tuohon sitimarketin kassa -vertaukseen, niin olisihan se aika kornia, jos kassan täti ottaisi välillä huikkaa pullosta. Ja huutelisi asiakkaille, että ostakaa enemmän kaljaa. Ja että kyllä prkle oltiin eilen kännissä, mutta ei läheskään niin kännissä kuin tänään aiotaan olla.

Välillä ihmetyttää, että onko se viinasten kanssa läträäminen nyt sitten niin olennainen osa rokkimusiikkia. Mitä jos sitimarketin kassa vetäisi aina pari kaljaa ennen työvuoron alkua, ettei niin jännittäisi mennä sinne ihmisten pällisteltäväksi? Ja jos nyt lyökin tuotteille välillä vääriä hintoja, ei haittaa jos ei itse huomaa ja on hyvä fiilis. Duuniahan se rahasta yleisölle soittaminenkin on, eikö?
 
Joo, mutta se on myös sitä rokkitouhua, toisinkuin sitimarketin kassa.
 
Mutta pointti on kyllä ihan järkevä, musiikki etusijalle ja siitä pystyy nauttimaan niin kuuntelijana kuin soittajanakin selvinpäin.

Viinalla läträäminen tai läträämöttömyys on osa elämää.Yhtälailla vois ihmetellä että onko se rokin soittaminen nyt niin välttämätön osa elämää.Stana.Jos kysytään että voiko juoda viinaa enne keikkaa niin vastaan että voi jos pystyy.Soittohommat hoidetaan hyvin.Just niin kännissä tai selvinpäin kuin ollaan.Jokaisen oma asia.Jos joku tahvo tyrii keikan toisensa jälkeen niin se on varmaan kyseisen vesipään oma ongelma.Perästä kuuluu.Viinaa saa juoda ja rokkia saa soittaa.Kumpaakaan ei kielletä laissa.

Laulajana pitäisi ottaa aika iisisti ennen keikkaa, korkeintaan pari bisseä, vire kun tuppaa hukkumaan aika tehokkaasti humalassa kuten moni tietää! Mutta kun ennen keikkaa on aina sitä odottelua odottelua ja odottelua niin helvetisti että pakkohan siinä on olutta kumota! Ja toisaalta tulee meininkiä keikalle kun on mukavassa pöhnässä. Eihän tässä kuitenkaan mitään oopperaa olla menossa vetämään.

Mun mielestä on aika tekaistu yhteys, jos ruvetaan vertaamaan rok-muusikon (tai minkä tahansa muusikon) ja kassaneidin työtä. Keikalla tehdään showta, ja jos siihen sopii, että ollaan pienessä tuiskeessa niin sitten ollaan (vrt. Eläkeläiset). Ja jos pitää jännitykseen ottaa niin sitten ottaa. Pääasia ei edes välttämättä ole että soitto sujuu vaan että saadaan hyvä show. Itselläni soittokyky tippuu melko nopeasti pullojen tyhjentyessä, mutta jos otetaan huomioon jännittäminen, sanoisin että soitan parhaiten kahden tuopin jälkeen. Kokemusta tosin on melko vähän, mutta jos näin on niin sitten otan ne kaksi tuoppia.

Mun mielestä on aika tekaistu yhteys, jos ruvetaan vertaamaan rok-muusikon (tai minkä tahansa muusikon) ja kassaneidin työtä.
 
No joo, kaukanahan hommat toisitaan on, mutta lysti ajatusleikkihän tuo on.
Silti, minusta ei ole kiva maksaa päästäkseni katsomaan bändiä, joka ei kuulosta niin hyvältä kuin voisi siksi, että meininkiä haetaan / on haettu pullosta. Ajatusleikkejä voi rakennella lisää: Juopunut putkimies tosin yhdisti kännipäissään kuuman ja kylmän veden väärinpäin, mutta meiniki sillä näytti olevan kova. Rok!
 
Ei kun ihan oikeasti. Kirjoitin tuossa edellisessä viestissä viime kesän Tuskasta. Siellä joutui kokemaan julmettuja eroja siinä, miltä bändit soundasivat. Jotkut jytisivät ja potkivat sen perhanasti, joidenkin ulosanti oli yhtä puuroa. Jos kakkasoundit johtuvat soittajien nauttimista virvokkeista, minun mielestäni se ei ole oikein yleisöä kohtaan.

kaljassa on salakavala piirre. kaikkihan tietää miten musiikki kuullostaa aina paremmalta pienessä nousuhumalassa...sama tapahtuu myös omalle soitolle. omasta mielestään soittaa vhittu pharemi ku henriks mutta ehkä toisten korviin ei kuullosta yhtä hyvältä. itselläni pari kaljaa ei haittaa muttei myöskään auta mitään. sen sijaan yhtyeemme rumpali tuppaa olemaan jatkuvasti kännissä keikalla ja mokailee sen mukaisesti. basistimme taas kalja saa hyppimään lavalla, mikä on hyvä asia

omasta mielestään soittaa vhittu pharemi ku henriks mutta ehkä toisten korviin ei kuullosta yhtä hyvältä.
 
Onneks on videot.. soitin yhtä hyvin/huonosti kun selvinpäin vaikka oli kolmatta päkkiä nelosta mennyt..
 
Mutta aina ei käy noin, että ennemmin varman päälle.

basistimme taas kalja saa hyppimään lavalla, mikä on hyvä asia
 
Pitäisi kyllä pystyä hyppimään lavalla ilman kaljaakin. Mitä jos tulee joku tärkeä keikka, jossa syystä tai toisesta ei alkoholia vain pysty nauttimaan? Hyvä meininki ja fiilis pitäisi sitten polkaista käyntiin tavalla, jota ei ole koskaan tullut edes kokeilleeksi.
 
En siis ole kaljoittelua vastaan keikalla, vaikka en sitä itse harrastakaan. Olisi mielestäni vain varsin oivallista jos osaisi heittäytyä myös ilman päänsekoittajia.

Ittelle sopiva määrä ennen keikkaa on pari kolme olutta. Ei enempää ennen ensimmäistä settiä. Yleensä kun noita hääkeikkoja on aika paljon soiteltu niin on sovittu porukan kanssa että alussa ollaan niin skarppina kuin mahdollista ja häävalssin on pakko onnistua täysin. Sitten siinä ensimmäisen setin jälkeen voi jo käydä hakemassa vaikka lasillisen boolia ja kenties toisen lasin kakkossetin ajaksi janojuomaksi. Viimenen setti on jo sitten semmosta rokkia että bändin show-meiningin ja hauskanpidon pitää näkyä yleisölle ja tämä on paljon tärkeämpää kuin täysin virheettömästi soittaminen. Liika on liikaa tietysti, kukaan ei jaksa kattoa selvästi liian humalaista bändiä. Meiningin tulisi olla jollain tavalla luontevaa ja siitä tulisi paistaa se tekemisen ilo.
 
Aika paljon riippuu myös biiseistä ja niiden vaikeudesta, että kuin paljon kärsii ottaa ennen keikkaa. Jos biisit on selkäytimessä niin yleensä kärsii vaikka ottaa vähän enemmänkin. Ja kuten joku jo edellä sanoikin että homma on kuitenkin aika paljon henkilökohtaista. Jollain soitto sujuu vaikka ois juonu korillisen kaljaa kun toisilla sormet ja ajatus jämähtää jo yhden oluen jälkeen.

Kyllähän se rentouttaa. Kännitreenejä ollaan vedetty ja parin ekan pullon jälkeen on tullut rennompi olo. Mutta liika on liikaa ja sitten soitto menee ainakin itsellä ihan pelleilyksi. Viime viikkoisella keikallamme en minä eikä kukaan muukaan bändistämme ottanut keikalla tippaakaan alkoholia, vasta keikan ja roudauksen jälkeen otettiin rentouttavat Sorbukset. :P

Sitten siinä ensimmäisen setin jälkeen voi jo käydä hakemassa vaikka lasillisen boolia ja kenties toisen lasin kakkossetin ajaksi janojuomaksi. Viimenen setti on jo sitten semmosta rokkia että bändin show-meiningin ja hauskanpidon pitää näkyä yleisölle ja tämä on paljon tärkeämpää kuin täysin virheettömästi soittaminen. Liika on liikaa tietysti, kukaan ei jaksa kattoa selvästi liian humalaista bändiä. Meiningin tulisi olla jollain tavalla luontevaa ja siitä tulisi paistaa se tekemisen ilo.
 
Perkkel, soitetaanko me samassa bändissä?