Bassot ›

Muna vai kana? Rumpali vai basisti? Kumpi vie ja kumpi vikisee? Itse olisin taipuvainen kallistumaan sille kannalle, että rumpali, muut tulkoot perässä. Jos näin ei ole, on mielestäni musa löysänkuuloista.

Muna vai kana? Rumpali vai basisti? Kumpi vie ja kumpi vikisee? Itse olisin taipuvainen kallistumaan sille kannalle, että rumpali, muut tulkoot perässä. Jos näin ei ole, on mielestäni musa löysänkuuloista.
 
Joo, kyrpii ainakin semmonen, että joutuu basson varressa pitämään koko bändin taimia kasassa ku rupnalilla alkaa vähä vaeltelee hommat...
 
Rupnu vie siis, jos on viedäkseen.

Mun mielestä se on symbioosi jossa kumpikin on perin vitaali elin.

Rupnu vie siis, jos on viedäkseen.
 
Niin, ja entäs sitten kun ei vie? Yrität puskea biisiin vähän eloa niin kiilaat. Siis tästä en ole joutunut syytteeseen, mutta tiedostan kyllä itse tekeväni niin. Vaikka aina pitää katsoa peiliin, niin vika ei ihan aina ole itsessä.

Oon huomannu että hyvän rumpalin kanssa sitä timea ei tarvi edes ajatella, se vaan toimii. Huonon rumpalin kanssa on vaan pakko ite ottaa ohjat käsiin :) Mutta mun mielestä ideaalitila on se että kumpikaan ei joudu puskemaan päälle kun toinen hidastelee ym. vaan molemmat toimivat yhteen kuin hyvin öljytty moottori :P

Lepsun rumpalin kanssa soittaminen on ehkä maailman hirveintä. Toisaalta, kyllä basistin pitää pystyä tukemaan rumpalia, esim. fillien aikana ja jälkeen, no ylipäätän kohdissa, joissa time voi olla liipasimella.
 
Näinpä on. Mutta se on nimenomaan aika rasittavaa kun joutuu pitämään koko biisin kasassa alusta loppuun saakka.

Semmoinen juttu vielä, että ei se erilailla tai lepsusti soittava rumpali välttämättä ole huono, vaan voi olla että käsitykset ei vaan käy yksiin siitä miten biisiä viedään.
 
Ja sitten on mielestäni tärkeää myös huomioida, että kaikki ei osaa ottaa vastuuta hommista, eli jotkut rumpalit alkaa kuuntelemaan muuta bändiä, että miten se juttu menikään ja sitten (ainakin musta) kukaan ei tiedä mitä pitikään tehdä.
Mutta sehän on luonnekysymys.

Niin, ja entäs sitten kun ei vie? Yrität puskea biisiin vähän eloa niin kiilaat. Siis tästä en ole joutunut syytteeseen, mutta tiedostan kyllä itse tekeväni niin. Vaikka aina pitää katsoa peiliin, niin vika ei ihan aina ole itsessä.
 
Noh, se on sitten basistin homma käskeä sitä rupnalia. Ei siinä mitään, mutta vois sitä ehkä keskittyä johonkin muuhunkin kuin miettimään että mihin se rumpali sen taimin nyt hävitti ja miten päästään taas takaisin siihen..
 
Olen useammankin kerran kertonut täällä tarinaa rumpalista joka ei oikein "hokannut" taakse soittamista. Sen että soittelin letkeen reilusti taakse, rumpali luulee mun taas soittavan kokoajan täsmälleen iskulle, joten siinä pienessä rumpalinpääkopassa aletaan korjata tätä "virhettä" ja sen seurauksena koko tempo tippuu. Hämmentävää...
 
Tekevälle sattuu, sano.

Noh, se on sitten basistin homma käskeä sitä rupnalia. Ei siinä mitään, mutta vois sitä ehkä keskittyä johonkin muuhunkin kuin miettimään että mihin se rumpali sen taimin nyt hävitti ja miten päästään taas takaisin siihen..
 
Näinhän se juuri on, tuopa se on se mitä itsekin olen monasti tuskaillut. Ylipäänsä toi on semmonen asia mitä ei pitäis joutua ollenkaan ajattelemaan toi kiilaus tai muu, kun on sen suhteen kotiläksyt tehtynä niin sitten se pitäis tulla selkäytimestä. Jos on eri aikakäsitys rumpalin kanssa niin taitaa olla sitten eväät aika vähissä sen asian suhteen näin vanhoilla päivillä. Kun kaikki vielä loukkaantuukin niin herkästi jos vähän huomauttaa...

Joo, kyrpii ainakin semmonen, että joutuu basson varressa pitämään koko bändin taimia kasassa ku rupnalilla alkaa vähä vaeltelee hommat...
 
Kyllä se kyrpii rumpaliakin jos joutuu yksinään vastaamaan bändin taimista. Yhtä lailla se kiilaava kitaristi tai laulajakin saa bändin kuulostamaan bashalta. Mukavinta on kun koko bändi on keskenään samassa taiminäkemyksessä (oli se sitten mitä hyvänsä). Mutta onhan se niin, että kun eri basistiten kanssa on tullut soiteltua, niin joidenkin kanssa homma vaan heti toimii ja joidenkin kanssa ei sitten millään. Eikä aina ole kyse siitäkään miten "hyvä" se toinen soittaja on tai miten absoluttinen se taimi on - onpahan vaan joidenkin kanssa luonnostaan samanmoinen käsitys siitä mihin ne nuotit luontevasti istahtaa.

Mutta onhan se niin, että kun eri basistiten kanssa on tullut soiteltua, niin joidenkin kanssa homma vaan heti toimii ja joidenkin kanssa ei sitten millään. Eikä aina ole kyse siitäkään miten "hyvä" se toinen soittaja on tai miten absoluttinen se taimi on - onpahan vaan joidenkin kanssa luonnostaan samanmoinen käsitys siitä mihin ne nuotit luontevasti istahtaa.
 
Sano muuta.
Vuosien varrella on tullut soitettua vähintäänkin kymmenien eri rumpalien kanssa, ja yleensähän homma toimii tiettyjen raamien sisällä oikein hyvin, eli ulospäin kuulostaa hyvältä ja kaikki ovat tyytyväisiä ja silleen, eli ns. perustason vaatimukset täyttyvät ja keikka onnistuu.
Mutta sitten on (onneksi) ne vielä hienommat hetket kun ekaa kertaa soittaa jonkun ennestään tuntemattoman ukon kanssa jollain kupanruntelemalla tuurauskeikalla ja yhtäkkiä, ihan puun takaa homma lähteekin lentoon: ei tarvitse vilkuilla, eikä oikeastaan edes "kuunnellakaan" rumpuja kun kaikki soljuu eteenpäin itsestään. Se vasta on siistiä!
...eikä ihan jokapäiväistä mannaa. Hyvä niin.

Kyllä se kyrpii rumpaliakin jos joutuu yksinään vastaamaan bändin taimista. Yhtä lailla se kiilaava kitaristi tai laulajakin saa bändin kuulostamaan bashalta.
 
Tasan just näin, turhaan sitä rytmiryhmän päälle aina ollaan syytä sysäämässä. Lauluhan se svengin monesti pilaa, ajatelkaas vaikka Rchard Marxin biisiä "Hazard city limits", jos siinä laulaja laulaa kohdalleen, niin biisi menee heti vituiks.
 
Mutta vielä tuohon alkuperäiseen kysymykseen; voidakseen liidata bändiä pitäisi kaiken järjen mukaan rumpalin osata se matsku kaikista parhaiten, eiks niin?

...yleensähän homma toimii tiettyjen raamien sisällä oikein hyvin, eli ulospäin kuulostaa hyvältä ...
 
Näinhän se on. Aikaisemmassa elämässä olin runpali joten vaikeaa on lähteä nakkaamaan kiviä mihinkään suuntaan ettei lopulta sitten kivet tippuisi omille varpaille...
Joka tapauksessa homma on täsmälleen niin että jotkut rumpali-basisti yhdistelmät ei syystä tai toisesta vain toimi. Syy ei välttämättä ole vain toisesa, tai tarvitse edes olla kummassakaan. Jouduin kerran "nolla" varoitusajalla studioon soittamaan minulle täysin vieraan rumpalin kanssa. Lopputulos aivan kellvollisia raitoja mutta soittaminen oli yhtä tuskaa. Selvisin siitä hommasta muuttamalla omaa tyyliäni soittaa ja mukailin rumpalia minkä vain kykenin. Se onkin ehkä "paras" tapa jos joutuu "ulkopuolisena" soittamaan vieraaseen bändiin. Jos taas rumpali olisi ollut ulkopuolinen niin tietenkin hänen olis pitänyt mukautua minun soittoon. Onneksi näitä tilanteita on vähän. Uudessa bändissä sopeutumenen tapahtuu pitemmällä aikavällillä hioutumalla. Jos bändiin tulee uusi rumpali niin kyllä siinä tapauksessa basistina minun on pakko otta ohjat käsiin siksi aikaa ainakin että uusi rumpali oppi "talon tavoille".

yhtäkkiä, ihan puun takaa homma lähteekin lentoon: ei tarvitse vilkuilla, eikä oikeastaan edes "kuunnellakaan" rumpuja kun kaikki soljuu eteenpäin itsestään. Se vasta on siistiä!
...eikä ihan jokapäiväistä mannaa. Hyvä niin.
 
Näin sitä välillä käy ja se on kyllä mahtavaa. Sitten on ne tuttujenkin soittajien kanssa harvinaiset hetket, jolloin vaikkapa keikalla laskettelee vaikkapa kolmimuunteisen fillin suoraan biisin johonkin mihin sitä ei ikinä ole treeneissäkään tullut ja yllättäen basisti tekee täysin saman tempun eikä edes katso samaan suuntaan... sitten vaan nyökytellään tyytyväisinä.