Yleistä keskustelua musiikista ›

No niitä vois luetella vaikka kuinka mutta sellasen yhteisen tekijän tähän vois pistää et monet niistä levyistä jotka on julkaistu mahdollisimman huonona ajankohtana.
 
esimerkkeinä vaikkapa;
 
ysärin alussa julkaistut nahkahousuhuivikimallehardrocklevyt jäi kauppojen hyllyyn ja sieltä löytyis oikeesti sen alan helmiä aivan järjetön määrä.
 
vuosituhannen vaihteessa tehdyt,
ahdistusgrungemullaonpaskanenpaitajahuonoelämä
musan tekijöiltä on kans hirveesti levyjä joista monikaan ei tiedä mitään tai on vaan sanonu et se oli ysäriä ja ysäri meni
,nyt on uus vuosituhat.
 
tollasia väärään aikaan julkaistuja helmiä on aivan tolkuton määrä jotka on löytänyt ainostaan niitten tosidiggareiden hyllyihin.

mad season: above

Noita levyjä on niin paljon etten jaksa ruveta luettelemaan.

Offspring - Ixnay On The Hombre
 
Mun käsittääkseni aikamoinen kaupallinen floppi ainakin supermenestyneiden Smashin ja Americanan välissä. Mun mielestä bändin paras levy. Tai ainakin silloin aikanaan sitä tuli paljon kuunneltua herkässä yläasteiässä.
 
Heh, sama tääl. Mun mielestä bändin paras ja tuli yläasteiäs kuunneltua. Tosin ainut bändin levy minkä omistan et sekin voi vaikuttaa... Nykyään ei kyllä jaksa kuunnella.

Mayhemin Grand Daclaration of War. On bändi saanut tuon takia niin paljon paskaa niskaansa ettei ole tosikaan. Ja aika harva tästä käsittääkseni tykkääkään vaikka on aivan vitun nerokas levy. Ei mitään kolmen soinnun paskabläkkiä vaan helvetin teknistä ja monimutkaista mätkettä. Harmi että taisi jäädä bändin ainoaksi tämän tyyliseksi levyksi kun päättivät mennä takaisin vanhempaan suuntaan.

Marilyn Mansonin Mechanical Animals. Ei ehkä maailman aliarvostetuin mutta yleisesti porukka tuntuu pitävän sitä Mansonin huonoimpana. Joko sitä ylimielisesti kriitikoiden toimesta haukutaan David Bowien plagioinniksi tai fanit pitää sitä huonona koska se on erilainen. Ainut Mansonin levy joka saa multa varauksetta arvosanan hyvä.

Fuusiohan on semmoinen musiikintyyli jolla voisi olla potentiaalisesti paljon suurempi kuulijakunta kuin mitä sillä on. Ainakin rock-henkisellä fuusiolla. Return to Forveverin "Hymn of the Seventh Galaxy" (1973) on oma suosikkini fuusiolevyistä. Se on todellista avaruusrockia. Täysin ilman kompromisseja tehtyä musiikkia. Veikkaan että pitkällä tähtäimellä fuusion asema voi nousta. Se pitäisi siirtää ehkä jazz-luokituksen sijaan (eihän tuokaan levy jazzilta lainkaan kuulosta) lähemmäksi progea tai muuta sellaista levyhyllyissä.

Täysin aliarvostettua kamaa on tietysti semmoiset teokset kuin Martin Galwayn "Rambo II", Ben Daglishin "Last Ninja I - the Wilderness", Jeroen Telin "Cybernoid II" David Whittakerin "Obliterator" tai Rob Hubbardin "Richochet". Nuo hakkaavat kyllä kädet alhaalla 99% kaikista populaarimusiikin sävellyksistä.

Deep Purple - Fireball

Klassikkonahan tuota pidetään, mutta trilogian (In rock, Fireball, Machine Head) heikoimpana lenkkinä yleensä. Minusta tuo on DP:n paras levy. Tiettyä kokeellisuutta on mukana yhdistettynä rankkaan paahtoon. Yksi kaikkien aikojen parhaimpia levyjä. Tämä on siis suhteellisen aliarvostettu. Onhan DP:llä näitä muitakin vähemmän arvostettuja hyviä levyjä.

Jamiroquain kakkosplatta Return of the space cowboy. Jostain syystä bändin ykköslevyä pidetään kaikista parhaana, mutta mielestäni asia on toisin. Taiteellisesti kunnianhimoisempi ja monimuotoisempi on ehdottomasti kakkoslevy!! Travelling without moving -levy nyt meni enemmän kaupalliseen hittisuuntaan...
 
kyllähän sitä enemmän pidetään sillee,että Jamiroquain 3 ekaa levyä on sikahyviä ja ne 2 viimeistä floppeja.
 
Että sanotaanko ite kysymykseen,että Jamiroquain Synkronized -levy.

Martin Galwayn "Rambo II"
 
Yksi kaikkien aikojen parhaista biiseistä on ehdottomasti tuon Rambo II:n valikkomusiikki. Ja sitten aliarvostettuihin levyihin
 
Jethro Tull: koko 70-luvun tuotanto
 
-Progeparrat kyllä muistavat, mutta suuri yleisö ja monet musiikkimediat ovat täysin unohtaneet ko. bändin. Suomalaiset klassikkorock-kanavatkaan eivät soita.
 
Kari Peitsamo: Kauppaopiston naiset
 
-Harva tuntee mieheltä muuta biisiä Kauppaopiston naisten lisäksi, vaikka kys. levy on täynnä loistavia biisejä. Parhaita suomalaisia levyjä.

Kari Peitsamo: Kauppaopiston naiset
 
-Harva tuntee mieheltä muuta biisiä Kauppaopiston naisten lisäksi, vaikka kys. levy on täynnä loistavia biisejä. Parhaita suomalaisia levyjä.
 
Ja levyn nimi on Jatsin syvin olemus.

Kill II this - Trinity
 
Onko kukaan kuullutkaan kyseisestä bändistä?

Kill II this - Trinity
 
Onko kukaan kuullutkaan kyseisestä bändistä?
 
Kyllä olen nimen kuullut ja muistaakseni myös pari biisiäkin.

Billy Idol - Cyberpunk
 
aliarvostettuhan ei ole oikea sana kuvailemaan sitä yleistä mielipidettä, jota tästä levystä alleviivattiin 90-luvulla. Tätä levyähän jokainen levyjä hinkannut kriitikko rakasti haukkua ja parjata ilmestyessään ja onhan villiä teemalevyä helppokin aina haukkua mahdollisimman kevyin perustein; eritoten sen jälkeen kun artisti oli ensin kymmenen vuotta julkaissut levyjä joiden sisältö voitiin helposti nähdä hittisingleinä ja täytebiiseinä.. Minusta Cyberpunkilla on kauniita, erilaisia biisejä, cyberpunkilla on oma persoonallinen soundi joka edelleen kuullostaa jopa hyvältä eikä vain siedettävältä vaikka aikaa on kulunut, ja ennenkaikkea cyberpunk on omassa veikeässä scifimäisyydessään teemalevy, mielikuvituksellista iloittelua, scifististä äänimaisemaa. Cyberpunk kuullostaa levyltä, jonka jokaista pientä äänimaiseman yksityiskohtaa on harkittu tarkoin ja pieniä yksityiskohtia jotka ovat huomaamattomia mutta joita on paljon ja selvästi tehty huolella.. ihastuttavaa. tuntuu, että kuuntelee levyä johon on panostettu triplasti enemmän vaivaa kuin tavanomaiseen rock levyyn.
 
Silti välillä joutuu suorastaan häpeämään sitä, että tykkää tuosta levystä, koska kriitikot niin rakastivat silloin aikanaan sitä haukkua. Niin monilta jää levy kuulematta ja mielipide muodostetaan liian herkästi sen pohjalle mitä kriitikko sanailee nuhjuisen rocklehtensä sivuille..

Camel- Mirage
 
En nyt tiedä miten aliarvostettu tuo oikeasti on, mutta yleensä kaikki hehkuttavat aina Moonmadnesia Camelin parhaana, mutta Mirage on kyllä eniten minun mieleen. Loistavaa.

Black Sabbath - Born Again
 
Kaikki puhuvat aina vain Ozzyn kanssa tehdyistä ekasta neljästä levystä, mutta kyllä esim. Gillanin suoritukset tällä levyllä nostavat sen mielestäni Sabbathin parhaimpien joukkoon. Näin.

metallica - load
deftones - around the fur
kyyria - inner wellness

Beatles - Let it Be .. aivan syyttä tätä on haukuttu heikoksi tekeleeksi Beatleseilta.
Dig a Pony, Two of us, I me mine, I've got a feeling .. kaikki loistavia, ja vähemmän tunnettuja, kappaleita.