Rummut: soittaminen ›

tulin rustanneeksi tällasen tuonne bänditoiminnan puolelle, mutta ehkä tästä on täällä enemmän hyötyä. tästä nyt vaikka se faq jos kiinnostaa.
 
roudaus:

käytä muistilukkoja, nopeuttaa kasausta. jos ei oo muistilukkoja niin piirrä ihanneasetuksista tussilla merkit säädöille -> nopee kasata kun ständit menee kerralla oikeeseen paikkaan. mitä enemmän keikkoja, sitä enemmän roudaus ottaa nuppiin.. pistä muutki roudaamaan, mutta huolehdi ite että kamat menee oikein. ei ne muut tajua, missä järkässä pitää ständikeissipakata että mahtuu, ja että mitä ständejä löysätään ja mistäki kohti. parhaimmillaan muut tyypit on valmiiden casejen kantajina. isotkin bändit voi keikan jälkeen roudata 20 minuutissa, kunhan kaikki tietää mitä tekee - ja kaikki myös tekee.

lainasetti:

mukaan omat pellit, snare, basaripedaali, penkki, kapulat, viritysavain ja haikkapidike sekä klikki, jos kattoo tempoja. jos haluat käyttää jonkun em. tavaroita, (paitsi penkki, pedaali ja haikkapidike) kysy etukäteen. 3000e peltisarjaa ja 1000e customsnarea ei kaikki noin vaan lainaa kelle tahansa.. älä ota virvelille varakalvoa, mieluummin varavirveli. ei sitä kalvoa ehdi kuitenkaan ruuvata ja virittää, ellei sitten kitaristi halua sooloilla 5min skaalapalloa. toisten settejä ei vaikuta virittää, ellei sitten kyseessä ole ihan amatööri (tyyliin kalvot irti). setin asetusten säätämisessä sosiaalista kanssakäymistä omistajan kanssa, molemminpuolinen jousto on yleensä toimivin ratkaisu. jos on lämppärikeikka niin nöyrästi, pääesiintyjä on aina pääesiintyjä.

sound check:

ku saat kamat pystyyn niin tsekkaa vireet, roudatessa muuttuu enemmän tai vähemmän. nopeat liikkeet. harvoin on aikaa niin paljon ku olis kiva olla. ku tulee setin vuoro, selkeitä neljäsosia sinne minne pyydetään. komppia pyydettäessä jotain sellasta mitä tulee keikallaki. simppeliä. jos ei oo oma monitorimies, kerro ennen sound check-biisiä mitä pitää tulla ja jälkeenpäin, että tuliko hyvin vai huonosti ja mitä nostaa/laskea. jos miksaaja sanoo, että yks isku kaikuu puoli tuntia, niin mieti sen mukaan mitä kannattaa soittaa. keikalla simppeli ja jämäkkä perussyke on yleensä paras vaihtoehto. soita checkissä sillä volalla, millä vedät MAKSIMISSAAN keikalla. jos se on täysiä niin sitten täysiä. älä tee ylläreitä muille. jos checki-vola on liikaa niin sitten tietää. ei kuulu keikan aikana miksaajan ääni monitorista, että jyräät jumankauta kaikki muut, vaikka jyräisitkin. rummuistahan tietysti irtoaa parhaat soundit, kun niitä soittaa täysillä.

keikalla:

kapuloita enemmänki kuin yks varapari ja samaa lajia. "korkkaa" kapulat reeneissä, uudet kepit on ikävän liukkaita. korkatuissa on parempi pito ja tuntuma, ei tarvi puristaa sitten kapulaa että pysyis kädessä. uusiin keppeihin kannattaa hangata hikistä käpälää, pito ja tatsi paranee paljon. eli keikalla lähettyvillä muutama pari korkattuja keppejä eikä samaan kohtaan erimallisia - kiireessä varmasti poimii juuri väärän. ei kannata laittaa keppejä siihen basarin päälle, tippuu soittaessa melko varmasti (ellei sitten ole samoissa olosuhteissa testattu ettei liiku mihinkään). jos ei ole esim penkissä kapulapidikkeitä niin pari hyvää paikkaa: jos haikkaständi on tuplajalalla niin siihen väliin, nopee napata. jos setti on mopo niin kepin kärki basarin etukalvon kiinnitysruuvin ja rummun väliin. ei mihinkään epävakaaseen. jos pistää niin hetken päästä heiluu ja sit jos yrittää pitää paikoillaan niin soitto menee helposti häneksi. ylimääränen tuoli viereen auttaa kummasti, siinä on hyvä pitää settilistaa ja muuta soiton aikana tarvittavaa sälää (sihinäketju, vispilät, juomapullo, pyyhe yms..)

tarkasta ennen vetoa mikkien asennot ja pidikkeet. valitettavan usein äänimiehet laittaa mikit niin löysälle että ne saattaa lähtä pienessäki tärinässä pyörimään kesken kaiken. jos paikalla rumpuraiseri, tärinä on _suurta_, ei pientä. ota tämä huomioon myös varakapuloiden ja muiden kamojen sijoittelussa. kannattaa keikan aikanaki vilkuilla sillon tällön, että kaikki on ok. jos mikit osottaa kohti kiinaa niin miksaajalla on yhtäkkiä tosi kivaa. samalla omat soundit kusee. soita kaikkea aina tiettyyn paikkaan, esim virveliä siihen maton päälle ja keskelle. jos soittaa mikin ohi niin jälleen soundit kusee. komppauksessa pyritään stabiiliin jatkuvaan pulssiin. soita peltejä samaan paikkaan (esim 2e-kolikon kokosen ympyrän sisään noin 5cm reunasta) niin kuulostaa mahdolisimman hyvältä myös pa:n läpi.

rupea kelaamaan seuraavan biisin tempoa (tai tsekkaa klikillä) heti kun edellinen loppuu. tempon saa hyvin kasaan kun laulaa mielessään biisiä. jos ei muista biisiä niin sitten meneeki huonommin. biisin jälkeen ei kannata unelmoida että hei sehän meni hyvin, yhtäkkiä laulaja on spiikannu omat jeejeensä ja kaikki rupee tapittaan, että käyntiin jo. melkeen aina kannattaa sopia että vedetään joitaki biisejä "nopeilla vaihdoilla", laulajalla loppuu usein läpät ja sitten se vaan toistaa itseään. varsinki jos saa soittaa vaan alle tunnin niin tehokasta meininkiä, taukoja kannattaa aina välttää. bailaava yleisö lähtee armottoman nopeasti takasin penkeille, jos meininki ei oo riittävän kova. koskaan ei oo kuitenkaan niin kiire, ettei ehtis tsekata muita tyyppejä läpi ennen ku alottaa uuden biisin. kitaristit ja basistit vaihtelee soittimia ja soundeja joskus yllättävänki pitkään. mikään ei oo niin noloa kuin alottaa biisi yksikseen ja lopettaa parin tahdin jälkeen. jos tulee alottaneeksi yksin niin nohevasti vaan eteenpäin kuin biisi lähtis rumpuintrolla, muut ottaa kyllä kiinni eikä yleisö tajua mitään.

älä vedä keikalla fillejä, jotka ei reeneissäkään aina onnistu. pahimmassa tapauksessa komppi kääntyy tai sekoaa täysin, lievemmässäkin kiilaa tai laahaa. joskus aina tulee black out, sitten vaan improvisiointia ja tilanteen paras mahdollinen kuittaus. ite en oo ainakaan koskaan soittanu täyspitkää keikkaa ilman yhtään virhettä. pienimmätkin virheet lasketaan, mutta niitä ei kannata miettiä. niitä tulee aina. lohduttavasti yleisö ei tajua muuta kuin tosi karkeat kämmit. muutenkin simppeli toimii varmiten. suurinta osaa yleisöstä ei kiinnosta, vedätkö hienoja juttuja vai peruskauraa. jos sopii musaan, niin hienot jutut on aina hienoja. kikkailua saa harrastaa hyvän maun ja omien taitojen rajoissa, maltillisella määrällä - paitsi jos liideri sanoo että ei yhtään niin silloin ei yhtään. varsinki tuurauskeikoilla liiderin toiveet on lakeja. kun tekee niinku pyydetään niin saa paremmin töitä jatkossaki. sopivan kikkailun määrästä vois todeta, että peruskomppi pitää leivässä. parhaan käyntikortin jättää kun vetää varmaa ruisleipää - kaikilla muilla on helppo soittaa. pääasia kuitenkin aina on, että komppi kulkee.

kuuntele muita kokoajan. esim. jos joku vetää vaihdon pitkäksi, älä jyrää vaan vedä pidempi filli. jos kaveri on hukassa niin paikkaa parhaan mukaan. seuraa mitä basisti tekee. populäärimusassa pyritään yleensä lukitsemaan basari ja basso mahdollisimman tiukasti yhteen. jos basisti ei tajua sitä niin pelasta sinä sitten kaikki. basarilla samaa linjaa. vaikka reenatessa tuntuis, että pieni eläminen olis hyvä, niin muista, että pa:n läpi pienetkin muutokset on valtavia. luultavasti on parempi, ettei basari elä. fillit toki on sallittuja, mutta timen on oltava ehdoton. basari tuo pulssin (poislukien jazz yms). epävarma basari sotkee kaikkien soiton. isoilla festarilavoilla basarisoundi on jysympi ja vaikuttavampi kuin pikkuklubeilla -> basarin on rooli tärkeämpi. katsekontakti auttaa aina ja tuo turvallisuuden tunnetta siitä, että kaikki tietää, mitä tehdä. katsekontaktia sopiva määrä, äärimmäisyyksiin vietynä yleisöstä rupeaa näyttämään siltä että jätkät harjottelee.

jos esim kitaristilta menee kieli eikä oo varakitaraa, tai jotain muuta sattuu niin on automaattisesti rumpusoolon paikka, joka jatkuu niin kauan, että epäonnen sankari nyökkää hyväksyvästi. jos setissä olis tulossa rumpusoolo niin se siirty vaan aikasempaan paikkaan. jos on yhtään tasokkaampi kitaristi ja basisti niin niillä on varasoittimet mukana ja vireessä, jolloin sooloa ei (valitettavasti? ;) tarvita.
 
asiat tietysti pitää itse kunkin kokea, nämä nyt oli vain henkilökohtaisia mielipiteitä/kokemuksia eikä missään nimessä "näin-pitää-tehdä" -tavaraa. jos tästä jäi jotain hyödyllistä käteen, niin kiva juttu. sana on vapaa.