Kitarat: kitarakamat ›

Minkähän verran Suomessa mahtaa olla vanhoja (60-70 -luvun) Gibson Firebirdejä? Todella harvoin näkee myynnissä. Entä mikä lienee hintataso maailmalla? Tommonen ehta 60-luvun kolmemikkinen ja vibrallinen Birdi vois olla kova sana joskus. (Näitähän löytyisi tietysti Googlella kun jaksaisi penkoa, mutta jutskailu täällä on huomattavasti mukavampaa).
 
Entä onko joku päässyt iskemään näppinsä uuteen Firebird VII:n? Kiinnostaisi tietää, onko laatu kohdillaan. Kun itse sattuneista syistä suhtaudun erittäin suurella varauksella uusiin Gibsoneihin. Tuo oma Epi on ollut niin saakelin hyvä kitara (parempaa blueskeppiä saa hakea), että tekisi mieli kokeilla vastaavaa Gibsoniakin joskus. Näkisi ja kuulisi, onko se sitten vielä niin ratkaisevasti parempi. Se uusi VII nimenomaan blue mistinä on ainakin hemmetin hyvän näköinen! Studio-malli taas onkin sitten jo pyhäinhäväistykseksi luokiteltava kammotus..
 
Muutakin Firebird -tarinaa kehiin, pliis!

Mulla ei ole tietoa noista vanhoista firebirdeistä, mutta sitä uutta vii:tä olen testannut. Kyllä hän ton mielellään ostaisi, mutta les paul on kuitenkin vielä edellä.

Kitarapajalla taitaa olla uusi seiska. Pyynti 2250 tai lähellä. Oon nimitäin kuolannut tuota ruutua sen kuvan äärellä suht hartaasti. Taitaa mennä V- vaihtoon ja tuommottinen tilalle. Lieneekö osoitus tulilinnun hyvyydestä se, että niitä liikkuu perin harvoin?

Muuttunut likviditeettitilanne johtaa kaikenlaisiin houkutuksiin...? ;-)
 
Lieneekö osoitus tulilinnun hyvyydestä se, että niitä liikkuu perin harvoin?
 
Voip' hyvinkin olla. Mäkään en muista nähneeni vanhoja Firebirdejä juurikaan. Muutama vuosi katselin noita vähän "sillä silmällä", mutta lopulta mun touhuihini sellainen ei sitten niin välttämätön ollutkaan. Hienoja skittoja ovat kuitenkin.

Mulla on ollu tuo 91 firebird vuodesta 1996 vai 97 tms, erinomainen peli ja soi kivasti mokoma mahonkipölkky. Kivan ohkanen kaula ja mikitkin hönkää kiitettävästi. Päässyt vain tuo satula kulumaan sellaiseen kuntoon että pitäisi vaihtaa ja muutenkin käyttää kilometrihuollossa.
 
Taipuu kyllä mielestäni musiikkityyliin kuin musiikkityyliin, ainoana miinuksena se että se on pirun iso niin pieni soittaja näyttää entistä pienemmältä :)
 
EDIT:
Niin ehkä surffiin ym. twangimeininkiin ei mutta blues / rokki / hevi kyllä taipuu, ja kaulamikillä irtoaa maireat kuulaat soundit :)

Muutakin Firebird -tarinaa kehiin, pliis!
 
No joo, Suomessa on kyllä muutamia noita vanhojakin Birdejä, A.Järvisen alkuperäistä eli "vanhaa" V:tä oon laittanu, ja tiettävästi niitä on pari-kolme muutakin. Vuosimalli 1976 eli "bicentennial" Birdejä tuli PSO:n maahantuomana pienempi erä, sitä en tiedä missä kaikki ovat.. Yhden reverse-Birdin muistan tuolta 70-luvun loppupuolelta, oli käytettynä (ilmeisesti vaihto-oppilas, tms. tuonti) myynnissä, hintaa en muista. Tuota 80-luvun ekaa uudissarjaa on myös muutama kymmenen tuotu, uskoisin.. Harvinaisin Gibsonin Birdi Suomessa taitaa olla tuo vihreä Firebird II aktiivielektroniikalla, joka oli vielä 80-luvun alkupuolella silloisen Tampereen Soitinkaupan räkissä, paikalle kutsuttuna korjasin sen eli vaihdoin patterin... :)
Sen mukaan tehtiin Nevalaisen kanssa tuo Birdi-kopio josta kuvia http://www.lehmo.com/lehtostudio/fiba/fiba.htm eli Firebird II :sen mukaan se on tasakantinen..tosin tuossa ei oo Moogin suunnittelemaa aktiivielektroniikkaa..
Birdit ei niitä maailman miellyttävimpiä kitaroita soittaa ole, pitkiä ja vähän "nokkapainoisia" kiitos lavan ja Klusonin banjovirikoneitten, mutta onhan niissä karismaa. Sitä en pysty sanomaan, paljonko on uustuontina tai ohi maahantuojan tuotu, uskoisin kyllä Suomessakin useita olevan, ne ei vaan liiku. Sitäkään en tiedä kenellä Alpun vanha V on, joku joskus sanoi että Hulkolla olisi ollut, mutta sillä pitäs olla niin monta muutakin orkkis Suomi-kitaraa jolla on ns. tausta.. Tässä vähän alkuja...

.. Harvinaisin Gibsonin Birdi Suomessa taitaa olla tuo vihreä Firebird II aktiivielektroniikalla, joka oli vielä 80-luvun alkupuolella silloisen Tampereen Soitinkaupan räkissä, paikalle kutsuttuna korjasin sen eli vaihdoin patterin... :)
 
Torilla on muuten nyt myynnissä juuri tuollainen Firebird II vm. -82. Siinä näyttäis olevan täyskokoiset humpparit ja aktiivisysteemit poistettu. Lieneekö kelanpuolitus(?)-kytkimet vakkaria.
 
Gibson ainakin hieman sekoitteli pakkaa 80-luvun alussa. Kaverilla oli nimittäin Les Paul XR-2 vm. -82, jossa oli pienet firebird-humpparit ja vakiona kelanpuolitus.
 
Harvinaisia ja hienojahan nuo ovat, vaikka eivät välttämättä sovi munkaan keholle. Mutta on noilla paljon hienoa musiikkia saatu aikaiseksi, kuten myös Thunderbird-bassolla.

Eikös YUP orkesterin Jussilla ole '65 -vuosimallin Firebird?
Olikohan se jyväskyläläisen Varve:n suomeentuoma - tämä on kyllä villi arvaus ja hämärä muistikuva.

Torilla on muuten nyt myynnissä juuri tuollainen Firebird II vm. -82. Siinä näyttäis olevan täyskokoiset humpparit ja aktiivisysteemit poistettu. Lieneekö kelanpuolitus(?)-kytkimet vakkaria.
 
Gibson ainakin hieman sekoitteli pakkaa 80-luvun alussa. Kaverilla oli nimittäin Les Paul XR-2 vm. -82, jossa oli pienet firebird-humpparit ja vakiona kelanpuolitus..
 
Ei ainakaan alkuperäisen Firebird II:sen soundipalettiin kuulunu nuo.. Siinä on tosiaan Robert Moogin suunnittelema aktiivielektroniikka, kuuluupa siihen mm. ekspanderi/kompressori ja 2-alueen parametrinen EQ. Sama piirilevy on RD-sarjassa, 335 ES Artistissa ja LP Artistissa. Kolme pikkukytkintä kyllä on, mutta niistä valkkaillaan kompuraa, expanderia ja bright-modea muistaakseni..
Giballa on moniaita jännittäviä soittimia ollu vuosien mittaan, valitettavasti vaan kaikki haluaa niitä vakio-vermeitä... *snif*

Muuttunut likviditeettitilanne johtaa kaikenlaisiin houkutuksiin...? ;-)
 
Näinkin voi olla!
 
Vaikka onhan tuo Gibsonin Firebird ollut haaveena jo pitkän aikaa. Kun tosiaan tuo Epinkin esitys aiheesta on niin hemmetin hyvä. Firebirdissä on sellainen soundi, että se sopii mulle kuin nakutettu. Oikeastaan sen lisäksi ei tarvitsisi muuta kuin humbuckereilla ladatun puoliakustisen.
 
Ei tuo Firebirdin koko ole ollut mulle mikään ongelma, vaikka olenkin tämmöinen kääpiö. Tottumiskysymyskin varmaan osittain, ja kun mulla ei ole tapana harrastaa mitään "vedänpä soolon kitara ja toinen jalka niskan takana" -teatteria, niin lievä kolhous ei juuri haittaa. Pikemminkin vain hyvä, että tuntee tekevänsä jotakin, kun soittaa. Stratot ja muutamat muut kitarat on olleet semmoisia höyheniä, että eihän niitä edes huomaa kun ne roikkuvat kaulassa.
 
Kitarapajan VII on kyllä hieno. Ja tyylikäs on cherry-värinenkin, mutta kyllä se blue mist (vai mist blueko se on) on vaan kaikkista hienoin.

Tässäpä todellinen kaunokainen! Firebird V -proto vuodelta -63. Hinta vain 6500 dollaria. Ei edes paha verrattuna joihinkin uusiin Gibsoneihin.
http://www.guitarworksltd.com/firebird/
 
Oijoi. Tuommoinen rautalanka- ja kantrivääntöihin. Tahtoo..