Yleistä keskustelua musiikista ›

THE ROLLING STONES "Goat's Head Soup"
 
Jostain syystä tätä ei enää lasketa bändin klassikkojen sarjaan, vaikka kyseinen levy on ainakin itselle helpommin lähestyttävämpi ja napakampi rykäisy kuin esimerkiksi edeltäjä "Exile On Main St.".

Leatherface: Mush
 
Aliarvostettu? No jaa.
 
Mitäs minä nyt tähän vastaisin, vaikka.. no en nyt keksi mitään. Turha postaus.
 
Edit: Eikun keksinpäs. Beatlesin eka.

E.T.O.S - Chaotic beauty, A Virgin and a whore
 
Ei ole myyneet paljon paskaakaan vaikka kuuluvat Suomen kärkikastiin melodisen hevin saralla. Varsinkin kosketintyöskentely on jotain uskomattoman hienoa.
 
Myös jo aikaisemmin mainittu Absoluuttisen nollapisteen Suljettu on kyllä aivan liian aliarvostettu.

Mieleen tuli jostain syystä ensimmäisenä Kauko Röyhkän & Nartun 1990 ilmestynyt Joko-Tai.
 
Tolkuttoman hieno viimeinen Narttu-levy, josta ainakin Röyhkä kai itse ei erityisemmin pidä. Melodista, maalailevaa tavaraa täynnä kieroja juttuja ja äkkivääriä sanoituksia. Uusi cd-painos pitää vielä sisällään Mutta mutta - ep:n, joka sekin on aivan upea teos. Suositellaan.
 
Edit: Eihän se nyt tietysti *maailman* aliarvosteluin ole, mutta kuitenkin...

Iron Maiden - The X-Factor

Tuli mieleen Lemonator. Äijät vääntää kovaa musaa, mutta ei saa maailmalla menestystä. Sanotaan että kaks vikaa levyä ois saanut saada paljon enemmän huomiota osakseen. Toki vanhemmatkin levyt hyviä on.

Metallican St.Anger lätty on kyllä aika aliarvostettu.

Mr Q on kyllä oikeassa, että Ulverin William Blake teos on todellakin aliarvostettu. Kriitikot muistaakseni aikanaan kehuivat tajuttomasti, mutta harvassa on tyypit joihin olen törmännyt, jotka ovat kuunnelleet albumia useamman kuin yhden kerran.

Mieleen tuli jostain syystä ensimmäisenä Kauko Röyhkän & Nartun 1990 ilmestynyt Joko-Tai.
 
Tolkuttoman hieno viimeinen Narttu-levy, josta ainakin Röyhkä kai itse ei erityisemmin pidä. Melodista, maalailevaa tavaraa täynnä kieroja juttuja ja äkkivääriä sanoituksia. Uusi cd-painos pitää vielä sisällään Mutta mutta - ep:n, joka sekin on aivan upea teos. Suositellaan.
 
Edit: Eihän se nyt tietysti *maailman* aliarvosteluin ole, mutta kuitenkin...
 
Minä tykkään kovasti Röyhkän levystä Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet, jota kai yleensä pidetään artistin huonoimpana. Ihastuttavan kieron vääntynyttä menoa, jota edusti loistavasti myös sinkku Herra presidentti.

Minä tykkään kovasti Röyhkän levystä Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet, jota kai yleensä pidetään artistin huonoimpana. Ihastuttavan kieron vääntynyttä menoa, jota edusti loistavasti myös sinkku Herra presidentti.
 
Ah, todella, siinä on toinen hyvä unohtuneempi Röyhkän äänite. 'Sanovat, että olen homo' on ehkä parhaita biisinnimiä ikinä :-)

Jamiroquain kakkosplatta Return of the space cowboy. Jostain syystä bändin ykköslevyä pidetään kaikista parhaana, mutta mielestäni asia on toisin. Taiteellisesti kunnianhimoisempi ja monimuotoisempi on ehdottomasti kakkoslevy!! Travelling without moving -levy nyt meni enemmän kaupalliseen hittisuuntaan...

THE ROLLING STONES "Goat's Head Soup"
 
Tuosta tuli mieleen Black & Blue, joka on ollut aina kovin haukuttu levy. Eihän sekään Stonesin parhaita ole, mutta muutaman loistobiisin (Memory Motel, Fool To Cry, Hand Of Fate) takia toimii ainakin minulle paljon paremin kuin esim. edeltäjänsä It's Only Rock'n'Roll.

Mieleen tuli jostain syystä ensimmäisenä Kauko Röyhkän & Nartun 1990 ilmestynyt Joko-Tai.
 
Tolkuttoman hieno viimeinen Narttu-levy, josta ainakin Röyhkä kai itse ei erityisemmin pidä. Melodista, maalailevaa tavaraa täynnä kieroja juttuja ja äkkivääriä sanoituksia. Uusi cd-painos pitää vielä sisällään Mutta mutta - ep:n, joka sekin on aivan upea teos. Suositellaan.
 
Jotenkin tuo Joko-Tai ei ole kolissut niin kovaa kuin muut Nartun levyt, pitänee kuunnella taas lisää. Ihmelapsesta tykkään enemmän. Ja Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet on tosiaan aika kieroa tavaraa, varsinkin kun Herra Presidentti on nyt bonuksena. Pelottava biisi.
 
Koko Kauko Röyhkä & Narttu on turhan aliarvostettu bändi.

Mieleen tuli jostain syystä ensimmäisenä Kauko Röyhkän & Nartun 1990 ilmestynyt Joko-Tai.
 
Tolkuttoman hieno viimeinen Narttu-levy, josta ainakin Röyhkä kai itse ei erityisemmin pidä. Melodista, maalailevaa tavaraa täynnä kieroja juttuja ja äkkivääriä sanoituksia. Uusi cd-painos pitää vielä sisällään Mutta mutta - ep:n, joka sekin on aivan upea teos. Suositellaan.
 
Edit: Eihän se nyt tietysti *maailman* aliarvosteluin ole, mutta kuitenkin...
 
On muuten meikäläisenkin suosikkilevy. Täydellisyyttä hipovaa rockia.
Lisäksi Kaukon parhaimmat sanoitukset eivät ole enää pelkkiä laulunsanoja vaan runoutta, ja se ei ole ihan vähän se.
Kyllähän tuota voisi maailman yhdeksi aliarvostetuimmista levyistä sanoa ihan syystä.
 
EDIT: Oikeastaan nuo kaikki Nartun myöhemmät levyt "Mielummin vanha kuin aikuinen", "Ihmelapsi", "Joko-tai" ja "Mutta mutta" ovat yhdessä niin kova setti ihan joka osa-alueella, ettei siitä kovin moni pistä enää paremmaksi. Harvoja levyjä on tullut kuunneltua niin tolkuttomasti kuin noita neljää.

Metallica - Load.
 
On näitä levyjä loputtomiin mutta tuo tuli ensimmäisenä mieleen.
 
Ensimmäisenä mieleentulleessa oli kyllä enemmän kuin ideaa! Threadin otsikko on tosin aika vaativa.

Sirrah -Will tomorrow come

Cheater Slicksin koko tuotanto: Kuin Joy Division, Birthday Party ja Cramps sekaisin. Vain parempaa.

Mad Season - Above

Kuha. - Kuhakeisarin palatsissa
Kuha. - Hei, täältä tulee Kuha.