Kitarat: soittaminen ›

löytyykö netistä sivustoa, missä näytettäisiin sama sointu eri kohdista otelautaa? esim. Kaikki mahdolliset tavat muodostaa vaiikapa A-sointu.

Tuotanoin, suosittelen seuraavaa:
 
Sen sijaan että opettelet ulkoa järjettömän määrän otteita, kehoitan tutustumaan sointuteoriaan sen verran, että selvität itsellesi, mistä äänistä mikäkin sointu koostuu. Otetaanpa esimerkki: A-duurisointu koostuu sävelistä A, C# ja E. Etsi kitaran otelaudalta kaikki A-äänet, C#-äänet ja E-äänet. Kun ne ovat löytyneet, muodosta mielesi mukaan niin monta erilaista yhdistelmää kuin tahdot: kaikki ääniyhdistelmät, joissa on ainakin yksi A, C# ja E ovat aivan oikeita A-duurisointuja. Käyttökelpoisimmat kannattaa painaa mieleen. Tämä kannattaa kyllä toistaa myös kaikkien muidenkin sointujen kanssa (duurit, mollit, nelisoinnut muunnelmineen plus kaikki laajemmatkin soinnut). Otelaudan tuntemus kasvaa kun opit hiljalleen, missä mikäkin ääni sijaitsee. Et tule katumaan.
 
Tulet kehittymään soittajanakin huomattavasti kun näet hieman vaivaa itse etkä ota valmiita sormituksia.

Juccixen kanssa taas vaihteeksi samaa mieltä.
 
On myös hyvä huomata, että kolmisointuun ei tosiaan tarvita kuin kolme ääntä. Aina ei ole tarvis ottaa isoja kuuden kielen barré-otteita yli otelaudan; vähemmän voi olla enemmän.

vähemmän voi olla enemmän.
 
Varsinkin kahden kitaran bändissä.

Jos ei halua ihan nuotti nuotilta alkaa sointuja muodostaa, kuten Jucciz ehdotti, suosittelen tätä menetelmää:
 
Osaat varmaan kaikki ns. avoimien kielten soinnut (C, D, E, G, A + vastaavat mollit, seiskat ym.). Tuijottele vähän aikaa esim. C-soinnun sormijärjestystä ja yritä sitten ottaa samalla otteella D-sointu ( tai mikä tahansa, mutta D nyt vaan sattuu olemaan aika lähellä). Siirrä ensin kaikkia C-soinnun sormia kaksi pykälää ylemmäksi, järjestele sormet uudelleen siten, että saat etusormen vapaaksi ja käytä etusormea "capona" vastaavassa kohdassa, missä avoimien kielten C-otteessa normaalisti on kitaran satula. Samalla tavalla voit jokaisesta avoimen kielen soinnusta johtaa barre-otteen, jota voit käyttää missä vain kitaran kaulalla. Normaali F-sointu onkin itse asiassa avoimen kielen E:stä johdettu barre-sointu.

Perusskaalat on myös hyvä opetella. Niiden pohjalta saa melko helposti rakennettua noita kolmiäänisointuja. Sen lisäksi että opettelee sitä sointuteoriaa.
 
Niin ja jos oli liian epäselvää niin mars kitaratunneille. Se on minusta paras ratkaisu.

Oon osittain edellä kirjotettujen juttujen kanssa eri mieltä. Totta, sointuteoriaa vain opiskelemaan; mutta nimenomaan sointujen intervallirakenteita sen sijaan että opettelee jokaisesta pohjasävelestä muodostetun jonkin maj13(#11)-soinnun sävelrakenteen erikseen. Ne kyllä oppii siinä sivussa kun tankkaa päähänsä sointurakenteet (tyyliin X9 soinnun rakenne on 1, 3, 5, b7, 9 jne).
 
Erittäin yksinkertaisesti selitettynä noita voi tutkia esim. Only Complete -nimisestä vihkosesta ensi alkuun; siitä tietoa voi jo soveltaa aika pitkälle. Onhan noissa loppupeleissä omat vinkeensä mutta tuosta on hyvä lähteä minusta. Sen jälkeen nuottiviivastolle ihmettelemään.
 
Ja ennenkuin joku noheva teoreetikko alkaa inttään septimien merkintätavoista, todettakoon, että kuten yllä olevassa esimerkissä näkyy meikä on tottunut käyttään pienestä septimistä merkintää 'b7' ja suuresta '7', ei '7' ja 'maj7'. :)

Tulet kehittymään soittajanakin huomattavasti kun näet hieman vaivaa itse etkä ota valmiita sormituksia.
 
+

Ja ennenkuin joku noheva teoreetikko alkaa inttään septimien merkintätavoista, todettakoon, että kuten yllä olevassa esimerkissä näkyy meikä on tottunut käyttään pienestä septimistä merkintää 'b7' ja suuresta '7', ei '7' ja 'maj7'. :)
 
Juu, tuohan on hyvin pitkälle "normaali" käytäntö: säveliä tarkastellaan suhteessa duuriasteikkoon, "the derivative approach", johtava lähestymistapa, eli sopivilla merkinnöillä johdetaan asiat duuriskaalasta.
 
Sen lisäksi, että etsitään soinnun keskeiset sävelet kaulalta, kannattaa muistaa pari asiaa:
 
On sointuja, jotka (teoriassa) muodostuvat enemmän kuin kuudesta äänestä, jolloin kuusikielisen kitaran kanssa joudutaan väkisinkin karsimaan vähintään yksi ääni pois. Pääsääntöisesti (ainakin useamman kitaran bändisoitossa tai jos bändistä löytyy vaikkapa kosketinsoittaja) kuuden kielen soinnut ovat liiankin "isoja", jolloin kannattaa yrittää muodostaa soinnut nimen omaan niistä sävelistä, jotka soinnun "luonteen" viime kädessä määrittävät, sillä esimerkiksi juurisävel on bändissä basistin "vastuulla". "Määrittäviin säveliin" kuuluvat kolmisoinnuissa terssi (eli juuresta lukien sointua "kuvaavan" asteikon kolmas sävel), nelisoinnuissa terssi (ks. yllä) ja septimi (juuresta lukien asteikon seitsemäs sävel), muunnetuissa nelisoinnuissa edellisten lisäksi myös kvintti (viides sävel) jne. Mitä laajempi sointu, sitä enemmän on säveliä, joiden tulee olla "läsnä", jotta sointu voidaan "identifioida".
 
Esimerkin valossa tämä tarkoittaa sitä, että jos haluat soittaa mahdollisimman yksinkertaisesti C-duurisoinnun, soita pelkkää E-ääntä. Basisti huolehtii C-sävelestä ja G-sävel (soinnun kvintti) ei ota kuitenkaan kantaa siihen, mikä kolmisoinnun luonne on. Toki kvintin puutteen kuulee, mutta jos kitaristi soittaisi pelkän E-sävelen sijasta pelkkää G-säveltä, ei voisi olla varma siitä, onko sointu tarkoitettu duuriksi vai molliksi, sillä kolmisoinnun luonteen (duuri vai molli) määrittää nimen omaan soinnun terssi.
 
Vastaavasti C7-soinnun "määrittämiseen" riittää kitaristille se, että soittaa sävelet E ja Bb, eli suuri terssi ja pieni septimi. Kvintti ei taaskaan ota kantaa soinnun "luonteeseen", sen sijaan on paljon merkitystä sillä, onko septimi pieni vai suuri. Mikäli Bb-sävelen sijasta otettaisiinkin B-sävel (jotkut puhuvat H:sta...), sointu olisi Cmaj7 eikä C7.
 
(Hyppää seuraavan kappaleen yli, jos olet jo äskeisestä tekstistä pahalla tuulella tai sekaisin)
Jotta homma ei menisi liian yksinkertaiseksi: koska sävelet E ja Bb sijaitsevat tritonuksen eli puolikkaan oktaavin päässä toisistaan, kuuluvat ne myös toiseen septimisointuun. Jos soitat kitaralla nuo samat sävelet, E:n ja Bb:n, ja basisti päättääkin soittaa Gb-sävelen, soinnusta tuleekin Gb7 ilman, että voit itse asiaan vaikuttaa mitenkään. Hähää. Kannattaa muistaa, että tällä asialla on myös (periaatteessa) valoisa puolensa: erilaisia seiskasoinnun "määrittäviä" terssi-septimipareja on vain kuusi kappaletta, vaikka sointuja on 12: jokainen pari määrittää aina kahta sointua ja (basistin soittamasta) juurisävelestä riippuu, kumpi on kyseessä. Toki jos kitaristi soittaa myös kvintin, tilanne on toinen: tällöin jokaiselle soinnulle on ikioma terssi-kvintti-septimi -pino, niitä on siis 12.
 
Jos on tavoitteena soittaa sointu C7b5 tai C7#5 (eli jos kvintti on joko alennettu tai ylennetty eikä siis puhdas), kvinttisävelen olemassaolo sen sijaan muuttuu välttämättömäksi: tällöin on kyseessä nelisointu, jossa (basistin huolehtiessa juurisävelestä) kaikilla sävelillä C:tä lukuunottamatta on merkitys ja jokaisella on keskeinen merkitys soinnun "luonteen" määrittämisen kannalta. Kitaristin tulee tällöin huolehtia sävelistä E, Gb ja Bb (C7b5) tai E, G# ja Bb (C7#5).
 
Pande on tehnyt hyvän taulukon siitä, mitä säveliä mihinkin sointutyyppiin kuuluu, joten se FAQ kannattaa tarkistaa, mikäli tyypillisten sointujen rakenteissa on epäselvyyksiä.
 
Voihan sen aamun näinkin aloittaa. Toivottavasti jollekulle oli tästä edes jotain hyötyä. :)

Jucciz: Kovasti koitit kansantajuistaa, kiitoksia siitä. Saa nähdä uppoaako minun päähäni. Pitäisi sitä kai jaksaa hieman teoriaakin päntätä, ainakin muitakin asteikoita kuin se ianikuinen bluesskaala. Sointujen muodostus olisi kuitenkin mielenkiintoista puuhaa.

Juu, tuohan on hyvin pitkälle "normaali" käytäntö: säveliä tarkastellaan suhteessa duuriasteikkoon, "the derivative approach", johtava lähestymistapa, eli sopivilla merkinnöillä johdetaan asiat duuriskaalasta.
 
Jes, joillakin vain on tapana tutkia intervalleja miksolyydisen moodin kautta, josta nämä muutamalla foorumilla käymäni minun-vai-sinun-septimi väännöt juontaa juurensa. :)
 
Mutta eipä lähetä liian kauas kalalle pääaiheesta -- pähkinänkuoressa, ulkoaopettelemisen sijaan opettele *ymmärtämään* mahdollisimman paljon, mitä tulee yleensäkin teoria-asioihin. Ulkoaopettelijat pärjää paremmin rippikoulussa ku rokkikoulussa.
 
En oo muuten käyny. ;)

En oo muuten käyny. ;)
 
En minäkään, siis rokkikoulussa.

löytyykö netistä sivustoa, missä näytettäisiin sama sointu eri kohdista otelautaa? esim. Kaikki mahdolliset tavat muodostaa vaiikapa A-sointu.
 
http://www.chordfind.com/

http://www.chordfind.com/
 
Ei kannata. Mitä sitten kun bändireeneissä pitäis ottaa toisenlainen A?
 
"ööööh, tota... Oottakaa mä juoksen kotiin ja katon ku mulla ei oo nettiä tääl kitarassa..."

Varsinkin kahden kitaran bändissä.
 
jep ja eritoten isossa bändissä. Joskus muutama sävel piisaa, eikä tarvii olla perussävel ja kvintti ;-)

jep ja eritoten isossa bändissä. Joskus muutama sävel piisaa, eikä tarvii olla perussävel ja kvintti ;-)
 
Freddie riitti yksi sävel:
http://www.freddiegreen.org/technique/allen_dcmn.html
:D

Hullulta kaikki edellä ollut paasaaminen kuulostaa, mutta kuulostaa myös juuri siltä, mitä itsekin kaipaa soittajana. Mutkuti ei jaksa, perkele. Ehkä vielä jonain päivänä...

Hullulta kaikki edellä ollut paasaaminen kuulostaa, mutta kuulostaa myös juuri siltä, mitä itsekin kaipaa soittajana. Mutkuti ei jaksa, perkele. Ehkä vielä jonain päivänä...
 
Tällaiset teoreettiset löpinät kuulostavat myös aina paljon monimutkaisemmilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Tällaiset teoreettiset löpinät kuulostavat myös aina paljon monimutkaisemmilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat.
 
En epäile hetkeäkään, muttakun tämä on tämä soiton opetteluasenne ja teorian opettelu kaikessa niin perseestä meikäläisellä, että aloitan nuo tuollaiset, kun koen sen mukavaksi. Kiusallista, sillä tiedän, että tuo on juuri sitä, mistä pitäisi jatkaa! Äh, ehkä vain lopetan koko paskan ja alan ryyppäämään.