Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tässä taannoin otin yhteyttä sähköpostin avulla erääseen studioon ja ilmoitin halukkuuteni levyttää kyseisessa paikassa. Kirjoitin heille säveltäneeni lauluja, jotka nyt haluaisin levyttää. Hämmästyksekseni sain vastaukseksi pitkän saarnan siitä mitä säveltäminen todellisuudessa on. Säveltääkseen lauluja pitää kuulemma käydä esim. Sibelius Akatemiaa 20 vuotta. Ja vasta n.50 vuotiaana voi kutsua itseään säveltäjäksi.
Kaveri oli selvästikin hiiltynyt. Lainaus tekstistä: "jos osaat sitoa laastarin samalla tavalla kuin kirurgi oletko silloin kirurgi? Näin et myöskään voi sanoa olevasi säveltäjä, jos olet tehnyt lauluja." sekä "kun Paul McCartney sanoo: I wrote this song with John in 1960 hän ei puhu säveltämisestä vaan laulun kirjoittamisesta, joka on aivan eri asia".
Itse olen tottunut käyttämään sanaa säveltäminen hyvinkin vapaasti miettimättä sen enempää sanan merkitystä. Mitä mieltä olette? Oliko studion kaveri oikeassa vai oliko turhaa nipotusta?

No onpas ollut äksyllä päällä studionpitäjä, liekö hänellä sitten sävellysopintoja paljonkin takana...?
 
Suomessahan ei ole ollut tapana, että säveltämistä ja lauluntekemistä kovasti eroteltaisiin, toisin kuin vaikka jenkkilässä ja mikseipä ihan tuossa lahden takana Ruotsissakin. Jenkkilässä "composer" on yleensä kaveri, joka pienimuotoisen melodian ja yksinkertaisen soinnutuksen keksimisen lisäksi pystyy tekemään sellaista laajamuotoisempaa ja vaativampaa musiikillisen materiaalin työstämistä, jota säveltämisellä ahtaassa ja perinteisessä merkityksessä tarkoitetaankin. "Songwriter" on sitten kaveri, joka ei tällaista osaa/halua tehdä.
 
Tai kun Benny Anderssonilta (ent. Abba-yhtyeen kosketinsoittaja ja pääasiallinen laulujen tekijä, jos joku ei nimeä tunne) kysyttiin, onko hän mielestään säveltäjä, hän vastasi, että omasta mielestään koko ajan pikkuhiljaa matkalla säveltäjän suuntaan... mutta että ei mielellään käytä itsestään moista arvonimeä.
 
Suomessa taas jokainen kitaraa rämpyttämällä iskelmäkappaleen ilmoille saattanut heppu on "säveltäjä". Ja sovittaja on se, joka näistä taidepläjäyksistä muokkaa musiikkia, eli soinnuttaa, keksii introt, obligatot jne. , eli usein säveltää kappaleeseen paljon enemmän kuin sen säveltäjä. Puhumattakaan sitten ns. vakavan musiikin säveltäjistä, jotka yksin luovat sävelteokseen kaiken, mitä siinä on.
 
Kun itse olen tuon Seppeliuksen urkukoulun käynyt, niin hiukan suureelliselta on mielestäni kuulostanut "rock-biisin säveltämisestä" puhuminen, ellei tekijä ole todella luomassa jotai "Bohemian Rhapsody" tai "The Endless Enigma" -tyyppistä tuotosta. Ja tällä kommentilla saan tietenkin paljon vihamiehiä tässäkin foorumissa... :)
 
Mutta tällaisista asioista varmaankin on kyse. Kannattaako siitä sitten kenenkään hernettä vetää nenäänsä; se on sitten toinen juttu.

Aivan. Onneksi suurin osa ammattilaisista ei ole tapauksen kaltaista "pikkumaista" porukkaa, että suuttuisi asiasta tietämättömän kommenteista. Kyllä tässä tapauksessa kyseinen firma jäi ilman asiakasta.

Joo, komppaan Rantsua ... kutsutaanhan laulajiksikin ihmisiä jotka ovat treenanneet keikkoja varten hyppyrimäessä, missikisoissa, satasen suoralla tai missä vaan.
 
Mitäs tuosta - tekee vaan. Antaa toisten sitten nimitellä miksi ikinä huvittaa.
 
Itselläkin kaikenlaista opintoa takana ja silti en osaa määritellä mitä säveltäminen sitten oikeastaan on. Ei ole toistaiseksi estänyt tekemästä.
 
Vaihda studiota ensi tilassa!! :D

Herran jestas!
 
Mä oon tehnyt ekan oman piisini ja tietämättömyyttäni erehdyin käyttämään termiä, että mä oon "säveltänyt" sen.
 
Mistäs sitä amatööri edes termejä osaisi.
 
Onko korrektia käyttää ilmaisua "väsännyt" piisin vai mikä olisi oikea ilmaus?
 
(Kun ei se oo laulukaan eli song-writer ei oikein stemmaa)

Itse sanon aina, että sävellän, mutta olen säveltelijä. Ainakin vielä. Sitten kun ensimmäinen isompi teokseni on kantaesitetty ja se on arvosteltu Hesarissa, niin saatan ehkä kutsua itseäni säveltäjäksi.
 
Eli mielestäni verbiä säveltää voi käyttää kaikenlaisesta vaativan ja vaatimattoman suoltamisesta, mutta säveltäjä on ammattinimike.

Kyseisen studionpitäjän kirjeestä olin rivien välistä lukevinani ettei kysymyksessä ehkä ollutkaan sanan säveltäminen väärinkäytös vaan häntä ei selvästikään huvittanut tehdä yhteistyötä ns.amatöörin kanssa ja näin yritti "hellävaroen" karkoittaa minut. Ja onnistuikin... Harmi vain...tuntiveloitus hänellä oli ainakin kohdallaan (keskimäärin 10eur/tunti).

Eli mielestäni verbiä säveltää voi käyttää kaikenlaisesta vaativan ja vaatimattoman suoltamisesta, mutta säveltäjä on ammattinimike.
 
Tää synkkaa mun käsityksen kanssa. Ei tulisi mieleenikään kutsua itseäni säveltäjäksi vaikka oman luuloni mukaan tuli vähän "sävellettyä"
 
Edit: Kun puuttuu analogia kirjoittaja/kirjailija

Tää synkkaa mun käsityksen kanssa. Ei tulisi mieleenikään kutsua itseäni säveltäjäksi vaikka oman luuloni mukaan tuli vähän "sävellettyä"
 
Jos muuten jonkun silmään iski, etten voi kutsua itseäni säveltäjäksi ja kuitenkin esiinnyn täällä tällä nimellä, niin voin sanoa, että yritän totutella ajatukseen, että minua kutsuttaisiin säveltäjäksi. Mestarin lisäsin läppänä.

Ole rauhassa Säveltäjämestari. Täällä saat olla sekä Mestari että Säveltäjä :)

Minusta on ihan sama mikä se substantiivi, verbi tmv. on, sillä saa päteä jos tykkää. Eiköhän se kuitenkin ole se musiikki pääasia mitä tehdään.

Minä en koskaan sävellä kappaleita, minä teen kappaleita.

Suomen kielessä sana "säveltää" poikkeaa naapuurikielten,
esim. englannin ja ruotsin vastaavasta sanasta aika lailla.
Englannin compose, ruotsin komponera jne. kaikki ovat oikeastaan "laittaa kokoon" jne. Niihin ei siis sinänsä liity sana "sävel" mitenkään. Suomen kielessä sanan "sävel" alkuperä on vähän hämärä, mutta varhaisin löydetty käyttöyhteys löytyy kuulemma jostain savolaisesta sanonnasta "Lehmät pittää emä säveltä", eli lehmät ammuu kovin kovaa...
 
Tuohon "koota yhteen, rakentaa jne." määritelmään liittyy
paljon siitä arvomaailmasta mikä määrittää ns. taidemusiikin säveltäjän roolia; säveltäminen on vaativaa
konstruktioiden rakentamista ja suurien kokonaisuuksien hallintaa ja pälä pälä.
 
Itse opiskelen sävellys Sibelius - Akatemiassa ja väsään rokkibiisejä ja kaikkea mahdollista. On ihan kiva kutsua itseään säveltäjäksi, mutta kaikki nuo tittelit ja etenkin ihmisten ja heidän ammattitaitonsa määrittely sen mukaan että "säveltääkö" vai "väsääkö biisejä" on mielestäni rasittavaa. Varsinkin kun oikeasti ajatellaan että vasta opiskeltuaan Akatemialla sävellystä riittävän kauan voi kutsua itseään säveltäjäksi. Ei se niin ole vaikka opinnoista on ollut hyötyä myös "biisien väsäämiseen".
Ammattitaito kunniaan mutta snobbailu on huuliharpusta.

Itse sanon aina, että sävellän, mutta olen säveltelijä. Ainakin vielä. Sitten kun ensimmäinen isompi teokseni on kantaesitetty ja se on arvosteltu Hesarissa, niin saatan ehkä kutsua itseäni säveltäjäksi.
 
Eli mielestäni verbiä säveltää voi käyttää kaikenlaisesta vaativan ja vaatimattoman suoltamisesta, mutta säveltäjä on ammattinimike.
 
Omakin käsitykseni on ollut tuo ammattinimike, kun kutsutaan säveltäjäksi.Kun se on päätoiminen ammatti, ja tuotokset saaneet myös julkisuutta tai esitetty ehkä suuremmallekin kansalle.
Mutta harrastaako suurin osa ihmisistä sitten säveltämistä? Koska kyllähän omankin koulun joulumessuesitteeseen painetaan oppilaan nimi sanan "säv.: " jälkeen, jos pieneen kiitoslauluun on keksinyt sointukierron. Mutta ei sitä kyllä säveltäjäksi tulisi mieleenkään sanoa. Se on kai sitten "tilapäissäveltämistä".
Aarh.. juu en tiedä. Monimutkaista. Suomenkieli on hankalaa.

Itse sanon aina, että sävellän, mutta olen säveltelijä. Ainakin vielä. Sitten kun ensimmäinen isompi teokseni on kantaesitetty ja se on arvosteltu Hesarissa, niin saatan ehkä kutsua itseäni säveltäjäksi.
 
Eli mielestäni verbiä säveltää voi käyttää kaikenlaisesta vaativan ja vaatimattoman suoltamisesta, mutta säveltäjä on ammattinimike.
 
Käytän mielelläni lauluntekijä-nimikettä työstäessäni musiikkiani pääosin tällä iskelmä/tanssimusiikkirintamalla.
Koska osaan teokseni myös sovittaa, puutteistani huolimatta, niin uskallan käyttää myös ammattinimikettä sovittaja ilman omantunnon tuskia.

no, mikä on sitten taidetta? minusta, jos joku pistää kaks tulitikkua ristiin eteisen lattialle ja sanoo, että se on taidetta, niin se totta vieköön sitä sitten on. Onko tyyppi sitten taiteilija? jos se itseään taiteilijaksi kutsuu, niin sitten se perkele on myös sitä. vai onko?
 
Sama pätee säveltää -sanaan ja sen johdoksiin. Jos istun paskahuusissa ja viheltelen ennenkuulematonta sävelmää, ja jos minusta huvittaa ajatella sitä sävellyksenä, niin se sitä sitten on. Jos siinä on kaikki sävellystyöni, niin en toki itseäni säveltäjäksi tituleeraisi. Kaipa se sana: säveltäjä, sitten viittaa kuitenkin siihen, että sitä tekee enemmän tai vähemmän päätoimisesti... Ei kuitenkaan se laatu vaan määrä. sama pätee minkä tahansa ammattiryhmän edustajiin.
 
Jos käyn lakaisemassa ensimmäistä ja viimeistä kertaa katua, niin se on kadun lakaisemista, eikä sitä tarvitse puollustellen tai häpeillen sanoa vaikka kadun putsaamiseksi. En kuitenkaan pitäisi itseäni varsinaisesti "kadunlakaisijana".

no, mikä on sitten taidetta? minusta, jos joku pistää kaks tulitikkua ristiin eteisen lattialle ja sanoo, että se on taidetta, niin se totta vieköön sitä sitten on. Onko tyyppi sitten taiteilija? jos se itseään taiteilijaksi kutsuu, niin sitten se perkele on myös sitä. vai onko?
 
Sanat ovat siinä mielessä sosiaalisia, että et itse voi päättää niiden toimintoja. Vaikka päättäisit päässäsi että kakku tarkoittaa pizzaa ja menisit pizeriaan tilaamaan kakkua, niin ei siellä sinulle pizzaa tuotaisi. Kaikkein vähiten kävisi niin, että kaikki kakut muuttuisivat yhtäkkiä pizzoiksi.
 
Vaikka päättäisit, että sinä olet presidentti et silti saisi presidentin oikeuksia. Vaikka päättäisit, että olet filosofian tohtori jnejne...
 
Taide on helvetin vaikea sana. Taidetta on todennäköisest se mikä yleisesti hyväksytään taiteeksi, eli päätös ei periaatteessa ole yhden ihmisen käytettävissä vaikka voitkin omaa termistöä muuttaa.
 
Minulle säveltäjä ammattinimikkeenä on melko vahva. Mitätahansa ralleja päätoimisesti säveltävä ei minulle ole säveltäjä. Säveltäjä on melko vahva sana. Tavallaan säveltäjän täytyisi tehdä uudenlaista musiikkia, Stravinsky sanoi "I am an inventor of music", että aika vahvaa taitoa siihen vaaditaan.
 
Toisaalta säveltää sana on minusta melko yleinen. Yksinkertaisen pop-kappaleenkin kirjoittaminen on mielestäni säveltämistä.

Kuulostipa vihaiselta tuo studiohemmo! Tollasen vastauksen jälkeen en kyllä menis ainakaan tuonne mitään nauhottelemaan. Mitä säveltämiseen tulee, niin mun mielestä ihan tavalliset rokkibiisitkin on sävellyksiä, vaikkeivät sinfoinioiden mittasuhteisiin ylläkkään... Vaikka tietysti "lauluntekijä" on itselleni mieluisamman kuuloinen termi kuin "säveltäjä". Onneksi olkoon jos tajusitte pointtini. :)

Eiköhän se ole aivan sama millä nimellä sitä kutsuu, itse asia periaatteessa ei muutu ihan helvetisti.
 
Eli on jokin visio valmiina tai sitten menee vaan intuitiolla, tai vahingossa, niin kuitenkin kyse on siitä miten laulun/kappaleen rakentaa. Aina siinä on mukana rytmi, eri osiot, sointukulut ym.
 
Vähän niinkuin väsäisi palapeliä (tiedän, liian mekaaninen vertaus), joku käy 39 vuotta palapeliopistoa, tietää tasan tarkkaan jokaisen palan painon, valmistusmaan ja -tavan, molekyylikoostumuksen ja vastaavat, ja rakentaa sitten 394832 palasta jonkun kappelinkuvan.
 
Joku toinen sitten lähtee peruskoulupohjalta, ja tekee 10 palasta possunkuvan ihan vaistolla tajuamatta sen enempää palasista, kunhan vaan pläjäyttää palasia kohdalleen.