![]() 31.08.2004 19:27:41 (muokattu 31.08.2004 19:34:04) | |
---|---|
Enempi rajoitteeksi tulee rock:in ympärillä oleva asenne, että pitää soida niin saatanan kovaa. Hm. 27 vuotta rockia aktiivisesti kitaroineena ja 22 vuotta ensilevytykseni jälkeen hankin tänä vuonna viimein muotoonvaletut korvatulpat. En siksi, että keikkavolyymit olisivat mielestäni kovia, vaan siksi, että yleisön puheensorina ja DJ:n soittama taustamusiikki rasittavat - bändien soitto ei rasita, koska sitä seuraan mielenkiinnolla, ja korva osaa varautua ääniin. Milestäni rokkikeikkoja suuremman vaaran kuulolle aiheuttavat mm: -korvalappustereot (tää on pahin - paineet on hurjia kun kuulokkeet ovat avoimia ja kadulla valmiiksi 95dB liikenne, ja musa pitää saada soimaan yli) -lapset (samaan bussiin ryntäävä koululaisryhmä on saanut mut monta kertaa pakenemaan kädet korvilla - ei pysty olemaan!) -raitiovaunujen jarrut -jokainen, joka haluaa kertoa mielipiteensä suoraan korvaan -keskusradiojärjestelmät ja niiden kuulutukset Niin, ja äänenpaine itsessäänhän ei ole absoluuttinen paha. Äänen laatu ja ennalta-arvattavuus tekevät valtavan eron. Mutta kerrotaan tässä nyt lopuksi hupaisa anekdootti: oltiin keikalla Töölönlahden rannalla, missä juhlaviikkojen seurauksena on 90dB melukatto keikkapaikalla; vedäpä yli, niin sähköt menee pois. No, ennen kuin mitään vahvistusta oli laitettu päälle, pyysin rumpalia kopauttamaan "normaalisti" vasemmalla kädellä virvelirumpuun, samalla tavalla kuin kompatessa. Ääni ei ollut kova eikä häiritsevä, päin vastoin, varsin miellyttävä rummunisku. Kaikkien, myös melunmittaajan, hämmästys oli suuri, kun mittari salissa näytti 118dB. Soitamme yleensä varsin pienillä volyymeilla rokkibändiksi, ihan jo siitä syystä, että mielellään jätämme PA-vahvistuksen minimiin. 50-wattiset kitaravahvistimet ovat aina noin volyymi kakkosella, ja rummut ovat balanssissa siihen nähden. Tuosta sitten vaimentamaan. Niin, ja vielä sellainen asia - isojen kaiutinkaapistojen idea ei ole, että niistä saa ääntä kovempana, vaan se, että hiljainen ääni kantautuu paremmin kun liikuteltava ilmapatsas on leveä ja korkea. "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
![]() 31.08.2004 19:29:36 | |
Ääni ei ollut kova eikä häiritsevä, päin vastoin, varsin miellyttävä rummunisku. Kaikkien, myös melunmittaajan, hämmästys oli suuri, kun mittari salissa näytti 118dB. Tuosta sitten vaimentamaan. Taisi olla kaikki kriteerit ja kalibroinnit täydellisesti täyttävä mittari... Ryhdy roudariksi, näet maailmaa, sanoivat! | |
![]() 31.08.2004 19:35:13 (muokattu 31.08.2004 19:38:11) | |
Taisi olla kaikki kriteerit ja kalibroinnit täydellisesti täyttävä mittari... Näin saattaa olla. Samanlainen varmaan, johon eräs äänimies vaivihkaa tööttäsi araldiittia, tapeltuaan sen kanssa aikansa... :-) Äänenpaine pysyi kurissa ilmankin. "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
![]() 31.08.2004 22:32:49 | |
Desibeliähän on selostettu lyhyesti esim. Otavan isossa musiikkitietosanakirjassa. Kyllä kyllä, onhan sitä selostettu. Nyt kysyinkin, ymmärrätkö SINÄ, mistä puhut? Koska siltä ei vaikuta, ei todellakaan. Siksi vielä: kerrotko oman käsityksesi desibelistä mittayksikkönä? Mitä tapahtuu, kun deebeet tippuu vaikka nyt 90 deebeestä 80 deebeehen? Tai kun ääni pannaan kovien pintojen sisään? PS. Sveitsissä on 93 deebeen rajoitus. Ei tartte huutaa kun keskustelee, mutta hyvä olisi, etteivät myöskään kassakoneet kilisisi. PS2. Itävallassa (ainakin ulkoilmassa) raja on 90 deebeetä. Mitäpä Musamies luulet ihmiskorvassa tapahtuvan 93 deebeen volan tippuessa 90 deebeehen? | |
![]() 31.08.2004 22:39:11 | |
Tuossa keskustelutoveri moitti nimimerkillä kirjoittamisesta ja lähetin hänelle omissa nimissäni jo pikaviestiä, jottei jäisi kuvaa, että haluaisin olla tahallaan täällä ilkeä nimimerkin suojissa. Näissä linkeissä joku kuva vaatimattomieni musiikkiharrastusteni parissa. Miksikään rock staraksi en ole ensitöikseni ajatellutkaan pyrkiä, enkä katso asioita edes ensisijaisesti rock piirien tai minkään muidenkaan piirien tottumusten näkökulmasta. bluesia soittelemassa: http://www.jfiles.fi/asikkalalainen … S/Keskustelut1/UploadFiles/5076.jpg bänditreeneissä: http://www.jfiles.fi/asikkalalainen … S/Keskustelut1/UploadFiles/5080.jpg Kanttori Hannikaisen korvikkeena: http://www.jfiles.fi/asikkalalainen … S/Keskustelut1/UploadFiles/5081.jpg | |
![]() 31.08.2004 22:49:31 | |
Nyt kysyinkin, ymmärrätkö SINÄ, mistä puhut? Noilla sivuilla on asiaa selostettu aika ymmärrettävästi: http://www.cult.tpu.fi/sound/akusti_1.htm "Käytännössä kolmen desibelin voimakkuudenlisäys merkitsee voimakkuuseroa, jonka havaitsee selvästi ja noin kymmenen desibeliä vastaa kuuloaistimuksena voimakkuuden kaksinkertaistumista. Mikäli kuulijan kokema voimakkuustaso halutaan kaksinkertaistaa, on äänen teho kymmenkertaistettava." | |
![]() 01.09.2004 00:49:36 | |
Näissä linkeissä joku kuva vaatimattomieni musiikkiharrastusteni parissa. bluesia soittelemassa: http://www.jfiles.fi/asikkalalainen … S/Keskustelut1/UploadFiles/5076.jpg bänditreeneissä: http://www.jfiles.fi/asikkalalainen … S/Keskustelut1/UploadFiles/5080.jpg Kanttori Hannikaisen korvikkeena: http://www.jfiles.fi/asikkalalainen … S/Keskustelut1/UploadFiles/5081.jpg Kiitoksia, eiköhän tuossa ollut tunnistetietoa ihan riittävästi. "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
![]() 01.09.2004 09:13:56 | |
Kiitoksia, eiköhän tuossa ollut tunnistetietoa ihan riittävästi. Lahdesta legendaarisesta Torvesta on jäänyt mieleen positiivisella tavalla mieletön Hammond trio, joka veti mm. Jimmy Smith tyylistä materiaalia. Musiikki oli kuin huumetta ja tosi kova meininki vaikkei mistään aivan hurjasta äänenvoimakkuudesta ollut kysymys. | |
![]() 01.09.2004 12:30:06 (muokattu 01.09.2004 12:35:06) | |
Lahdesta legendaarisesta Torvesta on jäänyt mieleen positiivisella tavalla mieletön Hammond trio, joka veti mm. Jimmy Smith tyylistä materiaalia. Musiikki oli kuin huumetta ja tosi kova meininki vaikkei mistään aivan hurjasta äänenvoimakkuudesta ollut kysymys. Mitenkäs mä näen tässä ja desibelikeskustelussa ristiriidan - mun mielestäni Torvessa ei ole kukaan koskaan vetänyt alle kunnollisen rokkivolyymin, ei ainakaan jos Jarttu on ollut paikalla. :-) Jo Torven lava ja tilan muoto estävät tämän. Yhä enemmän epäilen, että sulla on tullut kuulonsuojaamiskeskustelussa vaikkapa 10dB - 20dB heitto puheisiin (niiltä osin missä puhut kokemistasi äänenvoimakkuuksista). Jos sellaisen "lapinlisän" laskee mukaan, on moni täälläkin käyty riita aivan turha ja tarpeeton. Ammattilaiselle 18 dB:n heitto on kuitenkin valtava ero, tarkoittaahan se vahvistintehon 64-kertaistamista. (21dB ero tarkoittaa jo 128-kertaistamista. Jokainen 3dB korotus vaatii kaksinkertaisen tehon.) ;-D "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
![]() 01.09.2004 12:37:59 (muokattu 01.09.2004 12:41:36) | |
Tässä lueskellessani muita foorumeja ja samalla tätä aikuisten miesten jutustelua seuranneena-pistänpä oman panokseni peliin. http://news.bbc.co.uk/1/hi/uk/3614180.stm Ööhh.Tuhannen hattivatin subari jonkun 106:sen takaboksissa.Saattaahan siinä käydä jo vaikka mitä... I hate eatin' vegetables...
Can't swallow the wheelchair...
Tarvitseeko bändisi live-miksuuttajaa?Pistä viestiä. | |
![]() 01.09.2004 13:19:17 | |
Näin varmastikin on, ettei Torvi niitä kaikista hiljaisempia paikkoja. Tarkoitin, ettei Hammond bändi ollut sieltä kovaäänisimmästä päästä ja homma toimi paremmin kuin hyvin. Siinäkin oli silti kitaristi ja rumpali. | |
![]() 01.09.2004 15:28:43 | |
Parhaalta on saundipoliittisesti kuulostanut ehkä akustisesti soitettu musiikki klassisen musiikin parissa. Valitettavan usein sähköisesti esitetyn musiikin parissa panostetaan enemmän mökään kuin hyvään ja miellyttävään ääneen. Olen tästä täysin samaa mieltä. Lähtökohdat hyvälle äänentoistolle ovat rokkikeikoilla kyllä usein jo valmiiksi huonommat, mutta ei asia voi olla vain tästä kiinni. Asiaa ei tietysti helpota jos joutuu vielä käyttämään korvatulppia. Monet _haluavat_, että rokettia soitetaan tietyllä volalla. Kuuluu musiikin luonteeseen. Jos ei kelpaa, ei paikalle ole todellakaan pakko mennä. Ei ole. Ihan oikeasti. Voi pysyä kotonaan. Toiset haluavat, toiset eivät. Hyvää soundia kuuntelee tietysti vähän kovempaakin. Mutta vähän outo tapa vastata kritiikkiin toteamalla, ettei paikalle ole pakko saapua. | |
![]() 01.09.2004 15:40:42 | |
Meillä jos jonkinlaisilla muusikoilla on mielestäni huimasti oppimismahdollisuuksia jos suhtaudumme avarakatseisesti monenlaisiin musiikinmuotoihin, musiikintekotapoihin ja otamme niistä oppia sillä silmällä mitä voisimme myös itse tehdä paremmin vaikkei siinä omalla kohdalla tutuimmassa musiikinlajissa olisi yleisesti ennen niin tehtykään. Hyvästä saundista on tosiaan välillä paikallaan mennä tarkistuttamaan käsitystään myös akustisesti soitetun musiikin pariin, jossa homman toimimaan laittamista on harjoiteltu kauemmin kuin muutama vuosikymmen... | |
![]() 01.09.2004 18:36:51 | |
Toiset haluavat, toiset eivät. Hyvää soundia kuuntelee tietysti vähän kovempaakin. Mutta vähän outo tapa vastata kritiikkiin toteamalla, ettei paikalle ole pakko saapua. hohhoijaa, kritiikistähän tässä ei ole missään vaiheessa ollut kysymys, vaan järjellisistä äänenpaineista. Ryhdy roudariksi, näet maailmaa, sanoivat! | |
![]() 01.09.2004 20:24:47 | |
hohhoijaa, kritiikistähän tässä ei ole missään vaiheessa ollut kysymys, vaan järjellisistä äänenpaineista. No, miten vaan. Mielestäni ketjun aloittaja esitti nimenomaan krittiikkiä liian kovia äänenpaineita kohtaan. Itse en ainakaan ole kovin kiinnostunut desibelimittausten painotuksista, vaan arvioin ääntä ensisijaisesti korvalla. | |
![]() 01.09.2004 21:02:48 | |
Minusta Kivi oli oikeilla jäljillä viimeisessä puheenvuorossaan. Musamiehen puheissa on kyllä periaatteessa jonkinlaista pointtia, mutta dB-lukemat heittävät häränpyllyä. Vähän realismia niihin numeroihin ja vähemmän kärjistyksiä puoli ja toisin, niin ehkäpä yhteistä säveltä alkaa löytyä. Montako basistia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Ei yhtään, koska kosketinsoittaja hoitaa sen vasemmalla kädellä. | |
![]() 01.09.2004 21:59:35 | |
Pääasiallinen pointtini on ollut se, että homma voidaan tehdä myös softimmalla tavalla ja se voi kuulostaa jopa paremmalta. Omaa desibelimittaria ei ole toistaiseksi tullut hankittua - sensijaan tinnitys on. Tämä on lisännyt varovaisuuttani asian suhteen. Kun rupesin puhumaan tinnityksestä muille, yllättävän monella on sama ongelma ja aika monella sen tulemiseen liittyi liian kovaääninen musiikki. Kyllä siitä omat korvatkin ja muutkin aistit kertoo jotain jos melua on liikaa. Ihmisten kuuloissa on yksilöllisiä eroja. Todella usein törmään musiikin puitteissa tilanteisiin, jossa volaa on liikaa. Harvemmin jos koskaan tilanteisiin, jossa soitetaan liian hiljaa. Aavistuksen verran liian hiljaa soittamalla ei aiheuteta kenelläkään suurta vahinkoa. Sensijaan aavistuksen verran liian kovaa soittamalla aiheutetaan. Vaikka joukosta suurin osa kestää melualtistuksen ongelmitta, aina mahtuu joitain joukkoon, jotka eivät kestä ja ongelmia tulee. | |
![]() 01.09.2004 22:17:52 (muokattu 01.09.2004 22:19:15) | |
Pääasiallinen pointtini on ollut se, että homma voidaan tehdä myös softimmalla tavalla ja se voi kuulostaa jopa paremmalta. ... Aavistuksen verran liian hiljaa soittamalla ei aiheuteta kenelläkään suurta vahinkoa. Sensijaan aavistuksen verran liian kovaa soittamalla aiheutetaan. Kyllä, niinkin. Voit kuvitella arvon äänimiesten hämmennyksen tällä palstalla, kun tarjosit "aavistuksen verran liian hiljaa" -arvoksi sellaisia desibelilukemia, joilla yhtye ei pysty kilpailemaan edes kuiskaavan yleisön kanssa kuuluvuudesta. Ihmekö tuo, jos tuli kärkevää kommenttia. Mä veikkaan, että tuo tarjoamasi "aavistuksen verran liian hiljaa" -määreesi osuu todellisuudessa kutakuinkin tuonne 95 desibeliin hyvinmiksattua ääntä paikkeille, jolloin koko riita on ollut turha. Huonot soundit sen sijaan kuulostavat liian kovilta jo 50 desibelissä, kun toive on, ettei niitä kuulisi ollenkaan. Mitä arvelet epäilyksestäni? Tokihan tuskallisen kovaäänisiä yli 120 desibelin akteja on, mutta ne eivät suinkaan ole niin pääsääntöisesti vallalla kuin kirjoituksistasi saattoi ymmärtää. Päin vastoin, kun volyymi on fyysisesti tuskallinen, on jossain jotain vikaa. Nykyään on myös vallalla trendi suojata kuuloa tarpeettomastikin. Varoituskampanja on selvästi purrut nuorisoon, joka vaeltaa festivaaleilla plugit syvälle korviin juntattuina; silloinkin, kun lavasointi on varsin miellyttävällä tasolla eikä lainkaan kovaa, ja tulppien läpi väistämättä huonommassa balanssissa. Se sana on muuten tinnitUs. Tinnitus vaivasi muakin oikein pahasti, mutta viisi vuotta sitten tapahtunut maallemuutto sai vihellyksen korvista häipymään (vaikka rokkikeikkoja on ainakin saman verran kuin ennen), ja kuulon niin kuntoon kuin se voi. Heinäsirkat ja muut kuuluu edelleen, ja yöllä voi nauttia sellaisesta hiljaisuudesta, jota ei kaupungeissa olekaan. Uskon, että taustamelun aiheuttaman jatkuvan rasituksen katoaminen on saanut korvat toipumaan. "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
![]() 01.09.2004 22:41:23 | |
Olikohan se tämä tekstinpätkä, joka järkytti joitain kanssakeskustelijoita. Halusin säpinää keskusteluun ja myös rock asenteesta poikkeavaa ajattelutapaa: http://www.occuphealth.fi/Inte ... mi/Aihesivut/Tyohygienia/Melu/ "Uuden meludirektiivin (2003/10/EY) määräykset astuvat voimaan vuonna 2006. Direktiivin mukaan kuulovaurion vaara alkaa A-painotetun melutason ylittäessä 80 desibeliä (dB). Tämä raja on alempi toimenpideraja. Mikäli työpaikalla melualtistustaso ylittää ylemmän toimenpiderajan, 85 dB, työnantajan on huolehdittava siitä, että korvaan kohdistuva melualtistustustaso ei ylitä 85 dB. Vastaavat rajat huippuäänenpaineille ovat 135 Pa (137 dB) ja 200 Pa (140 dB). Korvaan kohdistuvaa altistusta voidaan vähentää suojaimilla ja työjärjestelyillä." Lailla pitäisi määrätä pakolliseksi tekninen rajoitin äänentoistolaitteisiin, joka rajoittaa mittamikkiä käyttäen rajoittaa voimakkuuden 80 desibeliin. Laitteistolle pakollinen vuosikatsastus ja laitteiston käyttäminen luvanvaraiseksi. Jos käyttäisi luvatta, seurauksena olisi sakot ja ehkä laitteiston takavarikointi. Lupa pois jos voimakkuusasia ja rajoitin ei kunnossa. Sellaiset soittimet käyttökieltoon, joiden voimakkuutta ei saada melunormien mukaiseksi. Onko muita vähemmän byrokraattisia ratkaisuja ongelmaan? ********* Mä veikkaan, että tuo tarjoamasi "aavistuksen verran liian hiljaa" -määreesi osuu todellisuudessa kutakuinkin tuonne 95 desibeliin hyvinmiksattua ääntä paikkeille, jolloin koko riita on ollut turha. Huonot soundit sen sijaan kuulostavat liian kovilta jo 50 desibelissä, kun toive on, ettei niitä kuulisi ollenkaan. Mitä arvelet epäilyksestäni?" Joissain ympäristöissä voi tosiaan taustamelu muodostua ongelmaksi vaikka bändi/miksaaja olisi maltillisen linjan kannattaja. Huono saundi on ehkä enemmän makukysymys kuin tuo desibeliasia. Oma saundimieltymykseni sähköisen musiikin suhteen on sen suuntainen, että alapää on syytä toistua tukevasti ja diskanttipuoli pitäisi olla kirkas ja mennä riittävän ylös. Räikeistä saundeista en tykkää sen enempää laulussa kuin muussakaan. Jos yritän jonkun kielikuvan keksiä, niin tykkään samettisen pehmeästä mutta kuitenkin selkeästä saundista. Nykyään on myös vallalla trendi suojata kuuloa tarpeettomastikin. Varoituskampanja on selvästi purrut nuorisoon, joka vaeltaa festivaaleilla plugit syvälle korviin juntattuina; silloinkin, kun lavasointi on varsin miellyttävällä tasolla eikä lainkaan kovaa, ja tulppien läpi väistämättä huonommassa balanssissa. Meininki on siinä mielessä epätervettä, että homma pitäisi tehdä niin ettei niitä korvatulppia tarvi. | |
![]() 01.09.2004 23:33:59 | |
Kun vilkaisen uusinta "Suurta toivelaulukirjaa"... kai se on tällä hetkellä numero 17... sieltä löytyy joitain makuuni sopivia biisejä: - Oskar Merikannon vuodelta 1898 oleva Valse lente - Esa Helasvuon vuodelta 1971 oleva Tuli mies - Thomas "Fats" Waller ja Harry Brooks:in Ain´t Misbehavin vuodelta 1929 Jos olisi minun päätettävissä, niin en lähtisi niitä esittämään millään kolminumeroisella desibeliluvulla. Death Metal osasto on tietenkin erikseen ja myös kuulijoiden mieltymykset erilaiset. Ehkä pitäisi soittaa Toivelaulukirjojen tekijöille, että lisäävät sinne sitä Death Metal matskua ;-) mitähän tykkäisivät ideasta? | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)