Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ostin tuossa Amerikan Straton ja bodyn värin ja pinnan kunnon takia ajattelin maalata sen. Tälläisistä kitaraprosesseista ei ole aiempaa kokemusta.
 
Haullakin jotain löytyi, mutta kokonaisuutta kaipaisin sekä kokemuksen 'ääntä'.
 
Tämä nyt varmaan sujuisi ilman kyselyjäkin, mutta ajattelin varmistaa jotta prosessi etenisi mahdollisimman sujuvasti.
Eli mitä kaikkea nippelitietoa kannattaa muistaa/täytyy olla erityisen varovainen kun kitaran purkaa, maalaa ja kasaa takaisin, jotta lopputulos olisi miellyttävä?
 
Eli purku: Onko esim. jotain oleellista mitä kannattaa pistää muistiin?
 
Maalaus: Kannattaako maali vaan hioa karheaksi, pohjamaali päälle jne. Sekä mitä maalia ja lakkaa suosittelette?
 
Kasaus ja loppusäätö?
 
Työkalut ja maalipurkit (tarvittaessa pensselitkin) pysyvät kyllä kädessä ja järki on pelissä.
 
Kiitos.

Ei ole kokemusta uudelleenmaalaamisesta, mutta kokoamisista ja puruista jonnin verran.
 
Eli purku:
Eihän noita osia montaa ole. Ruuvit auki, osat irti ja _talteen_!
 
Onko esim. jotain oleellista mitä kannattaa pistää muistiin?
Rojektioluet kannattaa laittaa kylmään hyvissä ajoin.
 
Maalaus: Kannattaako maali vaan hioa karheaksi, pohjamaali päälle jne. Sekä mitä maalia ja lakkaa suosittelette?
 
Tämä onkin vähän kinkkisempi juttu. Voi nimittäin käydä niin, että mihin tahansa maaliin ja lakkaan nyt päädytkin, alkaa uusi ja wanha reagoida keskenään tuloksena LSD-tripin omainen pinta (ei sillä että olisi kokemusta tripeistä). Ja jos aletaan hifistelemään, niin ylenmääräinen maali- ja lakkapinnan paksuus ei myöskään ainakaan periaatteessa paranna sointia vaan ennemmin tukehduttaa sen "hengittävyyttä".
 
Perinteinen tapa lienee ensin irroittaa töhöillä tms. lämpövermeillä, sikleillä tai vaikka hiomapapereilla koko wanha maali, tehdä pohjat alusta asti kunnolla ja päräyttää sitten uudet maalit ja lakat tähän.
 
Stripping a body using heat:
http://www.projectguitar.com/tut/burn.htm
 
Stripping by using chemicals:
http://www.projectguitar.com/tut/chem.htm
 
Stripping a body by sanding:
http://www.projectguitar.com/tut/sand.htm
 
http://www.projectguitar.com/
 
Kasaus ja loppusäätö?
 
Eihän siinä. Katselet ettei piuhat ole irronneet ja tai saa kontaktia jonnekin minne ei pitäisi. Jos kaulaa irroitettaessa kaulataskussa on tilttauspaloja, ne varmaankin kannattaa laittaa takaisin ellet sitten halua muuttaa kaulan kulmaa.
 
Wiisaammat jatkakoot, mutta vielä sen verran että muista ne rojektioluet.

Ja jos aletaan hifistelemään, niin ylenmääräinen maali- ja lakkapinnan paksuus ei myöskään ainakaan periaatteessa paranna sointia vaan ennemmin tukehduttaa sen "hengittävyyttä".
 
Mitens muuten, kun jotkut puut on hyvä filleröidä ennen lakkausta/maalausta, etteivät ime kohtuuttomia määriä kemikaaleja itseensä. Filleröinnin ideahan on puun "huokosten" tukkiminen, joten ei se ainakaan hyväksi soinnille voi olla, vai?
 
Ja onko jotain suosituksia noiden fillereiden suhteen?

Ei ole kokemusta uudelleenmaalaamisesta, mutta kokoamisista ja puruista jonnin verran.
 
Eihän noita osia montaa ole. Ruuvit auki, osat irti ja _talteen_!
 
Lähinnä meinasin, että kannattaako jotain säätöjä pistää muistiin vai onko tarpeellista.
 
Rojektioluet kannattaa laittaa kylmään hyvissä ajoin.
 
Totta.
 
Jos kaulaa irroitettaessa kaulataskussa on tilttauspaloja, ne varmaankin kannattaa laittaa takaisin ellet sitten halua muuttaa kaulan kulmaa.
 
Tämä onkin vähän kinkkisempi juttu. Voi nimittäin käydä niin, että mihin tahansa maaliin ja lakkaan nyt päädytkin, alkaa uusi ja wanha reagoida keskenään tuloksena LSD-tripin omainen pinta (ei sillä että olisi kokemusta tripeistä).
 
Just jotain tälläistä meinasin. Tuollainen pintahan vois olla ihan siisti :) psykedeliaa. Olen kyllä tietoinen että kaikki maalit eivät tykkää toisistaan. Varmaan helpoiten saa selville perinteisesti kokeilemalla pienelle alueelle?
 
Ja jos aletaan hifistelemään, niin ylenmääräinen maali- ja lakkapinnan paksuus ei myöskään ainakaan periaatteessa paranna sointia vaan ennemmin tukehduttaa sen "hengittävyyttä".
 
Se on selvä. Sitä tässä olen pohtinutkin, että kannattaisiko se koko maalipaska hioa tmv. pois vai tuleeko liian iso projekti.
 
Perinteinen tapa lienee ensin irroittaa töhöillä tms. lämpövermeillä, sikleillä tai vaikka hiomapapereilla koko wanha maali, tehdä pohjat alusta asti kunnolla ja päräyttää sitten uudet maalit ja lakat tähän.
 
Sitäkin lähinnä, että onko tiedossa mitkä maalit ja lakat tuohon soveltuu parhaiten kokonaisuutena. Eli ilmeisesti muutenkin kannattaa käyttää sellaisia maaleja joilla tulee mahdollisimman kova pinta.
 
Automaaleista olen kuullut puhuttavan näissä. Onko muuten tietoa mistä löytyisi nuo juuri Fenderin käyttämät maalit tai niiden sävyt?
 
Eihän siinä. Katselet ettei piuhat ole irronneet ja tai saa kontaktia jonnekin minne ei pitäisi.
 
Tälläiset on selviä, lähinnä kaikki tuollainen pikkunippelisäätöhomma kiinnostaa mikä pitää huomioda.
 
Kiitän.

Tälläisistä kitaraprosesseista ei ole aiempaa kokemusta.
 
Viisaasti sanottu. Useinhan täällä puhutaan samassa yhteydessä projekteista, mikä on hirveää termin väärinkäyttöä.
 
Eli purku: Onko esim. jotain oleellista mitä kannattaa pistää muistiin?
 
Voi olla, että tämän sanominen on turhaa mutta kannattaa säilöä kaikki ruuvit niin, että tiedät minkä osan kiinnittämiseen niitä on käytetty. Kitaroissa käytetään varsinkin erilaisten muovilappujen kiinnitykseen usein tarpeettoman monia erilaisia olemattoman pieniä ruuveja, jotka eivät useinkaan sovi toistensa reikiin kunnolla. En ole hetkeen purkanut yhtään stratoa (enkä jenkkiä koskaan), joten en osaa sanoa onko niissä tuota sekoittumisen vaaraa.
 
Kasaus ja loppusäätö?
 
Mikäli et tee kaulalle mitään, niin ei tuossa mitään ihmeellistä pitäisi olla. Katsot vaan että kaula tulee suoraan.

Mitens muuten, kun jotkut puut on hyvä filleröidä ennen lakkausta/maalausta, etteivät ime kohtuuttomia määriä kemikaaleja itseensä. Filleröinnin ideahan on puun "huokosten" tukkiminen, joten ei se ainakaan hyväksi soinnille voi olla, vai?
 
Noilla Grain fillereillä peitetään syyt/syykuvio. Muuten tulee samanlainen pinta kun tässä: http://www.station-music.de/images/Gitarre/Instrumente/gibs_lpvood.jpg
 
Tosin jotkuthan pistää kerroksen lakkaa, hioo, uus kerros, hionta...jollon pelkkiin syihin tulee aina lisää kerroksia ja lopulta ne on samalla tasolla ja pinta on tasanen. Mut tosta soinnista, sullahan oli se hififoorumin linkki? Ei vaan, en mä tiedä onko vaikutusta, lakkakerroksella luulis olevan paljon isompi merkitys.
 
Varmaan helpoiten saa selville perinteisesti kokeilemalla pienelle alueelle?
 
Varmaan kannattaa testata ensin esim mikinkoloon tai johonkin muuhun kohtaan, missä ei haittaa vaikka reagoiskin jotenkin.

Voi olla, että tämän sanominen on turhaa..
 
On, mutta kiitos silti.
 
Varmaan kannattaa testata ensin esim mikinkoloon tai johonkin muuhun kohtaan, missä ei haittaa vaikka reagoiskin jotenkin.
 
Tottakai.. Mietin lähinnä sitä että onko esim. käytännön tietoa mitkä/minkälaiset maalit eivät ainakaan käy.
 
Tosin jotkuthan pistää kerroksen lakkaa, hioo, uus kerros, hionta...jollon pelkkiin syihin tulee aina lisää kerroksia ja lopulta ne on samalla tasolla ja pinta on tasanen. Mut tosta soinnista, sullahan oli se hififoorumin linkki? Ei vaan, en mä tiedä onko vaikutusta, lakkakerroksella luulis olevan paljon isompi merkitys.
 
Tuo omani on kolahtanut johonkin sen verran, että maali ym. on lähtenyt ja bodyn puu näkyy. Ja siinähän alimmaisena on suht paksu kerros varmaan just sitä syymömmöä. Järkevintä lienee jättää se rauhaan maalit hiottua.
 
Eli selvityksen vuoksi, että en tarvitse mitään yleisniksejä käsitöihin vaan nimenomaan mitä mahdollisia jippoja (mitä ei voi tietää) Stratocasterin (ja yleensäkin sähkökitaran) purku, maalaus ja kasaus pitää sisällään, jotta se toimisi kaiken jälkeenkin vähintään yhtä hyvin. Mutta jos siinä ei sen kummempaa, niin eiköhän tämä aika selvä ole.
 
Kiitän tähän asti vastanneita.

Mitens muuten, kun jotkut puut on hyvä filleröidä ennen lakkausta/maalausta, etteivät ime kohtuuttomia määriä kemikaaleja itseensä. Filleröinnin ideahan on puun "huokosten" tukkiminen, joten ei se ainakaan hyväksi soinnille voi olla, vai?
 
Ja onko jotain suosituksia noiden fillereiden suhteen?
 
No itse asiassa ymmärtääkseni fillerit tukkivat vain avonaisten syiden suuaukot jos filleri on vain tarpeeksi tahmeaa. Lakka taas sen sijaan imee itseään koko ajan vain avonaisesta syystä sisään päin, tältä se on ainakin tuntunut kuin lakan kuivuessa se on vaan mystisesti "hävinnyt".
 
Mä olen molemmissa kepukoissani käyttänyt mielestäni varsin onnistuneesti fillerina puukitti/lämminvesi/väriaine -seosta. Kunhan pitää vain sitten tämän seoksen tarpeeksi tahmeana, ettei sitten filleri tosiaankaan ime itseään liikaa tuonne puun sisälle. Fillerin olen sitten hangannut syihin kiinni rätillä jolla sitten "samaan hikeen" tulee pyyhittyä ja kuivatettua pintaan laitettu filleri saman tien - vaikka tokkiinsa pitäähän sen antaa vielä senkin jälkeen kuivua kunnolla.
http://www.freewebs.com/juzzu/TL_Rungon_syyt.jpg
 
Automaaleista olen kuullut puhuttavan näissä. Onko muuten tietoa mistä löytyisi nuo juuri Fenderin käyttämät maalit tai niiden sävyt?
 
Fendertietous ei allekirjoittaneella ole kovin korkealla tasolla, mutta jos tahdot oikein wanhan liiton Fender-meininkiä, niin maalit ja värit tulisi hakea GM:n (vai Fordin) autotehtailta!

Fendertietous ei allekirjoittaneella ole kovin korkealla tasolla, mutta jos tahdot oikein wanhan liiton Fender-meininkiä, niin maalit ja värit tulisi hakea GM:n (vai Fordin) autotehtailta!
 
Käytössä olivat Dupontin Duco ja Lucite-lakat. Värisävyt olivat tosiaan pitkälle samoja kuin tuon ajan jenkkiautoissa..