Yleistä keskustelua musiikista ›

Vaikka rap-artisteille on helppo naureskella selän takana, niin minusta 50cent on jopa hieman oikeilla jäljillä. En itsekään kuuntele rappia, mutta minusta rap tai hiphop on selvästi tämän hetken suosituinta -ehkä jopa tärkeintä- musiikkia, jota tehdään. En tunne rapmusiikkia riittävän hyvin, että voisin keskustella sen kehittymisestä, mutta enpä ole huomannut, että muitakaan täysin 00-luvulla kukkaansa jalostuneita tyylejä olisi musiikkikartalle ilmaantunut muuten kuin marginaalisessa mielessä.
 
Tota, krhm. Ilmainen vihje: hiphop/rap on ollut listakamaa '80-luvulta alkaen. En siitä täydestä kukasta niin tiedä.

80-luvun räppi rokkaa.

Tota, krhm. Ilmainen vihje: hiphop/rap on ollut listakamaa '80-luvulta alkaen. En siitä täydestä kukasta niin tiedä.
 
Toki tiedän tämän. Joskus minullakin on ollut kirjastosta lainassa Sugarhill Gangia, Afrika Bambaata ja Run DMC:tä. Myönsinkin aiemmin kuunnelleeni Public Enemyä 80-luvun lopussa. Mutta en silti ole kuunnellut noita kuin ihan kuriositeettina laajentaakseni musiikillista tietämystäni. En koskaan ole täydellisesti viehättynyt hiphopiin.
 
Tarkoitin tuolla kukkaan puhkeamisella sitä, että hiphop on Suomessakin noussut marginaalista valtavirtaan vasta 2000-luvulla. 80-luvulla rap oli vielä pienten piirien musiikkia -ainakin Suomessa-, mutta sen suosio on kasvanut tasaisesti sieltä nykypäivään koko ajan. Mutta mielestäni vasta viime aikoina se on ajanut suosiossa muitten tyylilajien ohi. Tuskin tämä hiphopin suosio ikuisesti jatkuu, eiköhän ihmiset kohta tähänkin musiikkiin kyllästy.
 
Se pitää toki lisätä, että Suomessa hiphop ei ole saavuttanut samanlaista suosioita kuin vaikka Englannissa ja Yhdysvalloissa, joissa hiphop kuuluu ja näkyy paljon enemmän kuin täällä. Mutta suomalaiset ovatkin rock- ja hevikansaa.

Mutta suomalaiset ovatkin rock- ja hevikansaa.
 
Ehkä pohjimmiltaan. Mutta kun rap on nyt in niin sitä pitää sitten pakostakin fanittaa. Mutta eiköhän nämä suomenkin 15-vuotiaat telttahousuvalkoneekerit vielä aikuistuttuaan huomaa, että rapin voi tunkea jonnekin perseen kanssa samaa syvyysasteikkoa olevaan paikkaan.

Suurin osa nykyräpistä on nopeasti räkäistyä,
(kuuntelin sitä n. 3 vuotta sitten kunnes löysin omasta mielestäni oikean musiikkityylin), 80- luvun räpistä taasen löytyy jotain helmiä, kuten mass appeal, jota voi vieläkin kuunnella vittuuntumatta. Johtuneeko siitä että on jääny jotenkin alitajuntaan pienenä.