Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Tähän alkuun se, että kyseinen kokoonpano oli ensimmäinen bändi, jota diggasin verisesti. Levyt Pelko ja viha, Viimeinen syksy, Näyttämökuvia ja sinkkulohkaisut opin jo kymmenvuotiaana hoilottamaan etu- ja takaperin. Edellisen kerran kokoonpano esiintyi Tavastialla 12.12.1979 eli 25 vuotta sitten, jolloin se myös televisioitiin. Muistan hämärästi nähneeni konsertin TV:stä vuonna 1980, mutta sen koommin sitä ei liene esitetty televisiossa.
 
Luin Hesarin kritiikkiä kokoonpanon Nosturin viime kevään comeback-keikalta kateellisena, koska se oli mennyt ohi. Bändiä vieläpä kehuttiin. Yllättäen sitten tarjoutui mahdollisuus nähdä nostalgiaryöppynä bändi Tavastialla. Paikalla oli kuvausryhmä ja Pro Tools, joten he aikoivat äänittää ja julkaista DVD:n.
 
Keikan aloitusnauha oli Bob Marleyta, mitä Pelleltä voi odottaa. Tutut hahmot tarttuivat soittimiinsa ja Tumppi oli laulusolistina aluksi, joten Pelle meni rumpuihin. Aloin tsiigaamaan sitä, missä basisti luuraa. Taskinen oli niin kännissä, että hän istui rumpuraiserillä ja piti bassoa pystyssä soittaen ihan puuta heinää tahdin pari jäljessä. Pari biisiä hän oli lavalla, kunnes häipyi takavasemmalle. Sen jälkeen roudari tarttui bassoon ja puukorvana soitti melkein yhtä hyvin kuin 4,5 % känässä ollut Taskinen. Taskinen oli jo iltapäivällä roudauksen jälkeisessä ateriasessiossa pudottanut pihvinsä lautaselta roudatessaan safkansa pöytään.
 
Rubberduck Joneskin horjahti näyttävästi lavalle tullessaan ja hän soitti kitaralla mitä sattuu enenevässä määrin epävireessä keikan edetessä. Stefan Piesnack piti harmonioista huolta niin hyvin kun hän pystyi, mutta vaikeata se on pelata ilman rootseja. Tumppi ja Pelle hoitelivat laulunsa ja rumpujen soitton muusikon hyvällä työmoraalilla.
 
Mutta mikä korvaa sen pettymyksen, mikä oli Tavastiallisella jengiä. Yritti siellä jotkut pogota ja kannustaa Taskista takaisin elävien kirjoihin, mihin Pelle sanoi "musta tuntuu että Taskinen has left the building". Lopuksi Pelle sanoi "jos ette ole tyytyväisiä niin rahat takaisin". Voi vain kuvitella sitä tuskaa, mikä kanssasoittajia kohtasi, sillä olisi varmaankin ollut kavereilla kivaa soitella taas yhdessä ja muistella menneitä.
 
Ja lopuksi vielä: alkoholismi on helvetin vaarallinen sairaus.

Huono juttu kyllä tuo Taskisen meininki :I

Ei Duckissa ollut oikeastaan mitään vikaa, mutta kyllä Taskisen hommasta jäi vähän kökkö fiilis. Taitaa jäädä DVD julkaisematta.

Eikös se DVD tuu sentään ulos! Kun sitä ihan hesarissa asti on mainostettu, niin ei sitä nyt enää vois julkaisematta jättää! En oo tästä keikasta ennen ees kuulu... Kiva ois nähdä :)

Voihan ne bassot vetää studiossa vaikka uudelleen. Kuvakulmissa voi ohjaajalla olla vähän hakemista.

Kaikkee sitä taiteilijoille sattuu.