Bänditoiminta ›

Paskasta ei saa konvehtia maun puolesta, vaikka ulkonäöllisesti päästään jopa melko lähelle.
 
"... vetää ritariässän ovikellolla niin, että se swengaa..."
 
Kysehän on tuolloin soittimen täydellisestä hallinnasta.

Kysehän on tuolloin soittimen täydellisestä hallinnasta.
 
No mä vähä päivitin,,,,

Itse nautin siitä mahdollisimman karusta ja muokkaamattomasta soundista eniten. Eli kitara styrkkariin kiinni ja menoksi, se on parhautta. Tässä tietysti nousee esiin se soittotaito, tai jos ei taito, niin ainakin se tekemisen meininki. Vaikka Ramonesin tai Misfitsin tai joittenkin saksalaisten thrash metal bändien soittajat eivät olleetkaan mitään taitureita, niin heidän tuotoksissaan ei ole sellaista nykyajan muovisuutta, vaan jotain aitoa soittamisen iloa.

No mä vähä päivitin,,,,
 
No hoho!

Kyllä minäkin näin bassoa soitelleena kallistuisin tuohon sormipuoleen....
 
Ensimäiset bassokamat oli niin tehottomat ja toisaalta treenivolyymi bändin kanssa oli niin kovalla, ettei soittoa juurikaan erottanut. Niinpä varsinkin alkutaipaleella soittotatsi oli varsin kova. Aikoinani myös kotona treenasin aina vahvistimen (tai esiasteen ja kuulokkeiden) kanssa sillä samalla tatsilla. Noh päivänä eräänä aloin soittelemaan pelkällä lankulla ja kappas kun tatsi keveni ja dynamiikkaa tuli ihan eri tapaan mukaan. Vahvistimeen kun tuolla tatsilla tyrkkäsi piuhan paikoilleen niin jopa oli soundikin parantunut kovasti ja toisaalta soittamalla pystyi aika herkästi muuttamaan soundia ilman mitään muita säätöjä.
 
Noh samaan aikaan kitaristiystäväni aloitti myös soittelun. Aluksi oli hiirmuisesti säröä ja efektejä, vuosien saatossa kun taito hänellä kehittyi, jäi särö vähemmälle ja purnukat lattialta vähenivät. Soundi on kyllä parantunut pirusti. Nyttemmin tosiaan tuntuu, että soittaa se millaisella linjalla tahansa, niin aina kuulostaa hyvältä.

Minä soitan -> Annan kitaran faijalle -> Kaikki samat säädöt -> Eri soundi.
 
Eli kyllä niillä sormilla on aika kova merkitys siinä soundissa.

Mielestäni liian usein sekoitetaan soundi, tatsi ja soittotaito keskenään. Ne ikäänkuin niputetaan yhdeksi ja samaksi asiaksi. Tatsi lähtee soittajasta ja soundi soittimesta (+ laitteista). Kahdella eri soittajalla voi olla hyvinkin samanlainen soundi, mutta tatsin aiheuttamien nyanssien (dynamiikka, rytmitys, fraseeraus, vibraatto, bendaukset ym ym) takia soitto kuulostaa _kokonaisuutena_ silti erilaiselta, vaikka itse soundi onkin samanlainen. Painotan sitä, että soitto ei = soundi, vaan se koostuu useista eri asioista, ja soundi on vain yksi niistä.

Mielestäni liian usein sekoitetaan soundi, tatsi ja soittotaito keskenään. Ne ikäänkuin niputetaan yhdeksi ja samaksi asiaksi. Tatsi lähtee soittajasta ja soundi soittimesta (+ laitteista). Kahdella eri soittajalla voi olla hyvinkin samanlainen soundi, mutta tatsin aiheuttamien nyanssien (dynamiikka, rytmitys, fraseeraus, vibraatto, bendaukset ym ym) takia soitto kuulostaa _kokonaisuutena_ silti erilaiselta, vaikka itse soundi onkin samanlainen. Painotan sitä, että soitto ei = soundi, vaan se koostuu useista eri asioista, ja soundi on vain yksi niistä.
 
Mä en ny tiedä puhutaanko samasta asiasta mutta lässytän silti.
 
eli otetaan ny ihan kuka tahansa supersankari; Wylde, Vaughan, EVH, Clapton,,,,,jne.
 
jos on "aloitteleva kaveri" ja joku näistä em. ja käytössä on kaksi settiä ja nupit nollilla.
 
1. setti
Squier strato ja craten 15w combo
 
2. setti
se noitten kitara jumalien oma setti
 
niin mä jaksan väittää ihan pokkana että toi tekijä mies saa tosta "my first guitar setistä" saundin lähemmäksi sitä omaa tavaramerkki saundiaan ku se aloittelia siitä miljuunien sankarisetistä.

Mielestäni liian usein sekoitetaan soundi, tatsi ja soittotaito keskenään. Ne ikäänkuin niputetaan yhdeksi ja samaksi asiaksi.
 
Nehän OVAT sama asia. Soundi on se, mikä kuuluu. Ja livesoittajalla myös, miltä näyttää. Kaveri, joka soittaa hyviä biisejä niin, että ne kuulostavat hyvältä, on hyvä soittaja.

Minä soitan -> Annan kitaran faijalle -> Kaikki samat säädöt -> Eri soundi.
 
Eli kyllä niillä sormilla on aika kova merkitys siinä soundissa.
 
Minä soitan -> annan kitaran faijalle -> kaikki samat säädöt -> kieli katkeaa.
 
(Isäni oli basisti kauan sitten...)

Kyllä mulla tulee heti semmoinen "jee nyt mennään"-fiilis jos soitan kitaralla jossa on sellainen kaula ja otelaudan tatsi josta diggaan. Ja kyllä se jammailu on perkeleen paljon mukavampaa jos ei tarvi viritellä 10 minuutin välein...
Eli kannattaa ainakin niihin kamoihin satsata kunnolla jotka ovat jatkuvassa kosketuksessa kehoon.

Mun mielestä se on vähä niinkuin golffissa. Jos amatööri huitoo huonolla mailalla niin se vetää ne pallot ihan v****lle, mutta kun pelimies ottaa saman mailan niin pallot lentää kummasti hyvinkin pitkälle. Kun pelimiehellä on hyvä tatsi niin se voi sitten hankkia vähä parempia vermeitä, että saa maksimoitua suorituksensa. No joo oli aika kaukaa haettu mutta toivittavasti joku ymmärsi mitä hain takaa. :)

Kyllähän se tatsi on aika tärkeässä osassa. Kun noita ammattilaisia kuuntelee niin ei tahdo saada millään kamoilla samanlaista soundia. Mun mielestä se tatsi tulee ajan mukaan. Ahkeraa harjoittelua niin loppuenlopuksi syntyy jokin oma tyyli jota on hankala jäljitellä.
Kamoilla on kyllä myös iso osa.
Yks tuttu soittaa kitaralla kuin kitaralla upeesti, mutta kyllä siinä Harley Bentonin (kitara + vahvistin) ja Gibsonin ja kunnon vahvistimen välillä huomaa eron.
Aloittaessa ei kyllä kannata mitään 2000€ kamoja hommata siinä uskossa, että nyt soitto kuullostaa ihan prolta.

ei ramopunkkia pysty soittamaan paksupohjaisilla talvikengillä, Converset on oltava jalassa ennenkuin oikea fiilis soittamiseen löytyy. Ja sekin vaikuttaa kyllä lopputulokseen enemmän kuin uskoisikaan.
 
Ilmankos näinkin huonon nilmeltä mainitsemattoman Ramones-coverbändin. Ei ollu Converseja. Tukka vaikuttaa kans. Eikä niillä ollu rotsejakaan. Ei Ramonesia soiteta college-paidassa. Eikä Misfitsiä ilman devilockia.

Molemmista. Mutta sormista ja käyttäjästä ehkä enemmän. Kaksi eri henkilöä voi samoilla kamoilla (samoilla asetuksilla) soittaa hyvinkin eri tavalla. Toinen lyö kovempaa, toinen ei. Toinen venyttää, toinen ei. Toinen on nopeampi ja teknillisesti taitavampi, toinen ei. Kyllähän taitava soittaja esim. huonosta kitarastakin enemmän irti kuin vähemmän taitava. Truu -kitaristit soittaa pelkällä kitaralla ja vahvarilla ja loput tulee sormista.
 
Ramones -aiheeseen, kyllähän sitä voi soittaa levyn päälle kilpaa Johnnyn kanssa, mutta ei kenestäkään olisi täydelliseksi Johnnyn korvaajaksi. Hänellä on oma soundinsa ja that's it. Ei Blitzgrieg Bop kuullostaisi toisen soittamana samalta vaikka tällä olisi samat vaatteet, hiukset, aatemaailma, sormet, Mosrite ja Marsu -stäkki.

Eikä Misfitsiä ilman devilockia.
 
Täytyypä ottaa Devilock -settilistaan mukaan Misfits -coveriksi.

Täytyypä ottaa Devilock -settilistaan mukaan Misfits -coveriksi.
Devilockilla tarkoitin tässä hiuksia, mutta on se biisikin hyvä. (Ja alunperin viittasin myös siihen jos soittaisi pelkkiä Misfits-covereita, ni ehottomasti tukka silmien väliin.)
:)

mielestäni olennainen osa on myös se, että soittaja osaa ottaa vermeistä kaikki irti, hakea sen oikean saundin, ja tunnistaa milloin saundi on hyvä. monet nuoret soittavat moottorisahasäröllä ja eivät huomaa miten kauhealta se kuullostaa. säröä on oltava paljon koska plektra-atakki on liian kevyt. tämä taas vahvistaa kohinaa ja kaikkia kielistä tulevia hälyääniä. kitara ei välttämättä ole ihan vireessä ja venytykset eivät mene kohdalleen. soitto voi olla kulmikasta, vibratosta tai slideista ei tietoakaan. mitä vähemmän säröä, sitä enemmän soittodynamiikalla saa saundia muutettua. mitä enemmän säröä, sitä tärkeämpää saada potikat oikeaan asentoon

Tuossa alussa tehtiin vastakkainasettelua laiteketjulle ja soittotaidolle. Oli ikäänkuin se sormista lähtevä soundi ja sitten taito tahi tekniikka niputettu. Haluaisinkin tähän tehdä vähän tarkennusta.
 
Eli jollakulla soittajalla voi olla kyllä tekniikka elikkäs vaikkapa nopeutta, mutta tuo kuuluisa "sormien soundi" on ihan kuraa. Varsinkin bassopuolella tämän huomaa. On nopeutta ja kaikenmailman kikkeliskokkelistekniikat hallussa, mutta se soundi on kokonaisuutena huono. Siellä voi olla kaikenmaailman kilinöitä otelaudasta ja suhinoita kun käsi viipottaa pitkin kieliä. Tässä siis soittajalla on tavallaan harjoittelulla saatua tekniikkaa kyllä, mutta ei se ole lopputuloksen kannalta kovinkaan merkityksellistä. Valuu hukkaan.
 
Esimerkkinä: Tietyin varauksin basson pääasiallinen tarkoitus on siis tuottaa matalaa ääntä, joten munsta äänentuottamisen ketjun alkupäässä jo pitää saada sitä bassoa ja tukevuutta siihen soundiin. Eli juuri niinkuin täällä on aikaisemminkin todettu että ilman faffaria soittamalla pitäisi yrittää saada se soundi hyväksi, jotta kuulee ja osaa kehittää sitä sormien soundia.
 
Eli esmes joku wanha bluespieru voi soittaa 2 nuottia tahtiin, jolloin ei voi puhua kovinkaan paljon teknisestä taituruudesta, mutta se sormista lähtevä soundi on ööö... vaikka sitten jumalainen tai jotain.
 
Ja kun tuo soittajasta lähtevä soundi on kohdillaan, saa vermeistäkin enemmän.