Tanssimusiikki ›

Mielikuvaa hyvistä soundeista maallikon korvin kyselin kun oon todennut jopa itsestäni että hyvä musa on huononkin toiston kautta nautittavaa. Soittaja menee helposti tuohon kilpavarusteluun ja tekniikan ihannointiin ja unohtaa kenelle tehdään, miksi tehdään ja mitä tehdään. Vaikka äänentoisto on tärkeää niin tärkeämpää on itse musa ja oikea volume.
 
Tuntuu siltä, että äänentoistosta ja varsinkin volyymistä puhuttaessa etsitään itse asiassa musiikkiin lisää voimaa. Voima luo jännitteitä, spirittiä ja voimakas musiikki kantaa hiljaisellakin volyymilla ja sietää huononkin äänentoiston.
 
Sähköinen äänen vahvistaminen saattaa syödä musiikista jonkinlaista akustista voimaa ja korvaa sen helposti volyymilla. Toinen asia on sitten se, miten musiikin voima saadaan aikaiseksi. Esitystila, tunnelma, yleisö, ulkomusiikilliset tehokeinot, ohjelmisto, solisti, kappaleiden lyriikka, käytetyt soittimet ja varmasti tärkeimpänä tekijänä soittimien käsittely ja orkesterin keskinäinen balanssi aikaansaavat parhaimmillaan voimaa, huonoimmillaan vain volumea?

Yli puolet tanssilavoilla soittavista orkestereista on säätänyt äänenvoimakkuuden liian kovalle. Tällöin ei orkesterin soittotaidosta ei pysty sanomaan muuta kuin, että se on huono.
 
deja vu, tämä keskusteluhan on käyty aiemminkin. Volume peittää virheet...
 
Toisaalta kyllä turakaisten joukossa on monta muusikkoakin jopa musikin opettajia. Eivät kaikki ole niitä teidän mainitsimianne:" Musikista mitään ymmärtämättömiä."
 
Jopa musiikin opettajia. Niin, paljonko musiikin opettajia on suomen maassa. Kyllä ne siellä tyleisön joukossa on kuitenkin vähemmistönä ne muusikot ja musiikin opettajat.

Onpa teillä tanssimuusikoilla merkillinen käsitys yleisöstä. Tehdäänpä tällainen vertaus. Sanomalehtimies kirjoittaa lehteen. Ei sillä ole paljon väliä mitä kirjoittaa tai miltä se näyttää lehdessä. Eihän sen lehden lukija kuitekaan osaa lukea. Ja jos sattumalta osaisi lukea niin eihän se kuitenkaan tajua mitään siitä mitä lukee...

Kyllähän turakaisilla selvä käsitys on, mikä heidän mielestään on hyvää ja mikä ei ja sen mukaan myös toimivat.
 
Ihan turha mennä sanomaan, että sun perusta luokitella musaa on päin p:tä, jokaisella on oikeus tehdä se aivan haluamallaan perusteella.
 
Jos kuulijan ja esittäjän käsitys hyvästä musasta poikkeaa, kumpi on loppujen lopuksi oikeassa?

Onpa teillä tanssimuusikoilla merkillinen käsitys yleisöstä. Tehdäänpä tällainen vertaus. Sanomalehtimies kirjoittaa lehteen. Ei sillä ole paljon väliä mitä kirjoittaa tai miltä se näyttää lehdessä. Eihän sen lehden lukija kuitekaan osaa lukea. Ja jos sattumalta osaisi lukea niin eihän se kuitenkaan tajua mitään siitä mitä lukee...
 
Tämähän oli hyvä vertaus. Käsittääkseni ns. iltapäivälehtiä tai Seiskaa tehdään juuri niin, että kirjoitetaan vain sellaisia juttuja sellaisella tyylillä, että varmasti menee kaupaksi - huomattavasti paremmin kuin vaikkapa Suomen Kuvalehti. Mikä on sitten journalistiikan tason ero näissä lehdissä, se jääköön itse kunkin arvioitavaksi... samoin kuin Suomen kansan enemmistön luku- ja kirjoitustaidon sekä arviointikyvyn taso. :)

Ja moniko musiikin opettajista sitten tietää saundien päälle jotain ;)
 
Silloin sata vuotta sitten kun olin peruskoulussa, musiikin opettajamme ei tiennyt musiikista mitään, ainoastaan Jeesuksesta, virsistä ja partiosta. Toivottavasti tilanne on nykyään parempi :D
 
Kyllä se on. Mä satun tuntemaan muutaman musamaikan opintoputken läpi ryömineen ja ne on ainakin aika skarppeja tyyppejä...

Ja moniko musiikin opettajista sitten tietää saundien päälle jotain ;) ...
 
Kyllä asia tänäpäivänä usein on niin että musiikin opettaja on käynyt Sibeliuksen ammattikoulun ja saattaa olla vanha rokkari...

Onpa teillä tanssimuusikoilla merkillinen käsitys yleisöstä....
 
Älä yleistä! Tätä samaa asiaa mä oon rummuttanu.
 
Sitäpaitsi muusikko, joka ei arvosta yleisöö, ei arvosta omaa työtäänkään...

Älä yleistä! Tätä samaa asiaa mä oon rummuttanu.
 
Sitäpaitsi muusikko, joka ei arvosta yleisöö, ei arvosta omaa työtäänkään...
Isojussi puhuu asiaa. Jälleen tänä kesänä ollaan todettu moneen kertaan, että ei tarvitse olla muusikko, tai soittaja ymmärtääkseen musiikkia, soundeja ym. asiaan kuuluvaa. Kesäkuussa lomailtiin kolme viikonloppua, mutta muuten joka viikonloppu ollaan keikka vedetty ja poikkeuksetta yleisö on ollut hienoa. Joukkoon mahtuu niin lava-, kuin ravintolakeikkaa, häitä ja synttäreitä.Enpä yleisöä ihan turakaisiksi viitsi tituleerata... kuka lie keksinyt moisen nimityksen?...Typerä nimike :) Tämä taas tietenkin ihan oma mielipiteeni.

Kyllähän turakaisia... tarkoitan siis asiakkaita voi ja pitääkin arvostaa, mutta eihän se tarkoita sitä, että kaikkiin asioihin pitäisi mennä kysymään heidän mielipidettään. Voihan toki kysyä, että haluatteko tanssia seuraavaksi hidasta vai tavallista valssia, mutta kannattaako oikeasti mennä kysymään soundeista tms., kun muusikoillekin tuollainen "hyvän soundin" määritteleminen tuntuu tuottavan vaikeuksia... :)
 
Aivan samalla tavallahan bussifirmat kyselevät palautekaavakkeissaan, että mitä lehtiä haluaisitte matkustamoon ja haluaisitteko mieluummin tuoremehu- kuin kahvitarjoilun, mutta eivät ne kysy, että mitä öljyä mielestänne kannattaisi laittaa bussin moottoriin, vaikka epäilemättä joku matkustajista siihinkin osaisi vastata. :)
 
Soittajat soittavat niinkuin soittavat (toivottavasti parhaalla mahdollisella ohjelmistolla, soittotaidolla, soundeilla, asenteella ja fiiliksellä senhetkisiin olosuhteisiin nähden) ja tanssijat tanssivat, ja toivottavasti tykkäävät. Ei ole vaikeata! :)

...mutta eihän se tarkoita sitä, että kaikkiin asioihin pitäisi mennä kysymään heidän mielipidettään. Voihan toki kysyä, että haluatteko tanssia seuraavaksi hidasta vai tavallista valssia, mutta kannattaako oikeasti mennä kysymään soundeista tms...
 
No just näin.
 
Niin ja sitä voipi tiedustella, jotta eihän tuu liian kovaa - mutta kannattaa miettiä keneltä kysyy...;o)

Niin ja sitä voipi tiedustella, jotta eihän tuu liian kovaa - mutta kannattaa miettiä keneltä kysyy...;o)
 
Tämä totta.
 
Kysymyksenasettelussa on kai se perimmäinen ongelma; jos kysyy suljettuja kysymyksiä jossa vaihtareina ovat vaan kyllä/ei vastaukset niin voi olla varmaa että tyytymättömämmät voittaa sellaisen huutoäänestyksen. Eli kannattaa sen lisäksi keneltä kysyy miettiä hieman sitä miten kysyy:)
 
Isojussin kysymyshän oli psykologisessa mielessä oivallisesti muotoiltu, että se sisälsi jo itsessään vastauksen.

Kysyn siis tansiyleisöön kuuluvilta tanssijoilta. Kuinka suuri merkitys kokemustenne mukaan on bändin äänentoistolla? Jos on hyvä ja mukaansatempaava bändi huonolla toistolla tai mitäänsanomaton bändi loistavalla toistolla tai hyvä bändi hyvällä toistolla jne jne.jne.
 
Harvoin on bändillä saundit ollut NIIN päin p-tä, että MINÄ olisin sen huomannut! (Ja varsinkaan oivaltanut, mistä kiikastaa!) (Ja jos joskus joku yksittäinen juttu on riipinyt korvaa, niin useimmiten se on ollut sidoksissa muutenkin liian koviin volyymeihin.)
 
Jos olen ollut tyytymätön johonkin bändistä riippuvaan asiaan, niin ne ovat yleensä jotain näistä (suurinpiirtein tässä yleisyysjärjestyksessä)
 
1) Ohjelmisto
2) Joidenkin kappaleiden soittotapa (tempot, timet, jne.)
3) Liian kovat volyymit (alle 25% bändeistä)
4) Kaamea laulaja
 
Harvoin olen kuitenkaan totaalisen tyytymätön johonkin bändiin! (No, jos tuo 'kaamea laulaja' raakkuu koko ajan, niin ehkä silloin, mutta sellasta sattuu todella harvoin.)
 
Turakainen kokee bändin kokonaisuutena ja ei osaa erotella syitä bändin hyvyyteen tai huonouteen niin analyyttisesti kuin itse soittajat.
 
Juuripa näin.
 
Kovaahan voi turakaisille soittaa surutta, kunhan yleissoundissa mikään "ei ota korvaan" (=joku tietty taajuus yms.) vaan mennään oikeasti hyvällä soundilla.
 
Tanssija on pakotettu käyttämään koko lattiaa, myös sitä kaiuttimen lähistöä, joten, jo ihan kuulonhuollonkin kannalta, kovaa ei voi soittaa 'ihan surutta'.
Ja ihan mukava olisi pystyä vaihtamaan pari sanaa tanssittajansakin kanssa, jos ei nyt ihan kaiuttimen kohdalla, niin kuitenkin jo heti pienen matkan päässä. Hölmöjä on joskus tilanteet, kun juttelee aktiivisemmin parinsa kanssa ja huomaa lattian etuosaa lähestyttäessä, että kaveri ei kuulekaan enää mitään mitä sanon ja joutuu keskeyttämään juttunsa ja karjumaan (ja "viittomakielellä" kertomaan) kaverille että: "OOTA! MÄ JATKAN KOHTA!" ja jatkaa puolen minuutin päästä siitä mihin oli jäänyt.
 
Multa on pari kertaa pyydetty lisää volyymia. Harvinaisen miellyttävä toive toteuttaa!!
Sellainen turakainen synnyttää heti miellyttävän ja fiksun vaikutelman.
 
Miksi?

 
Tanssija on pakotettu käyttämään koko lattiaa, myös sitä kaiuttimen lähistöä, joten, jo ihan kuulonhuollonkin kannalta, kovaa ei voi soittaa 'ihan surutta'.
Ja ihan mukava olisi pystyä vaihtamaan pari sanaa tanssittajansakin kanssa, jos ei nyt ihan kaiuttimen kohdalla, niin kuitenkin jo heti pienen matkan päässä. Hölmöjä on joskus tilanteet, kun juttelee aktiivisemmin parinsa kanssa ja huomaa lattian etuosaa lähestyttäessä, että kaveri ei kuulekaan enää mitään mitä sanon ja joutuu keskeyttämään juttunsa ja karjumaan (ja "viittomakielellä" kertomaan) kaverille että: "OOTA! MÄ JATKAN KOHTA!" ja jatkaa puolen minuutin päästä siitä mihin oli jäänyt.
 
Tossahan se ongelma just onkin.Jos volumetason säätää sopivaksi lavan etuosaan,ei perällä tanssivat kuule muuta kuin omien monojensa kolinaa.Bändien pitää näin ollen tyytyä aina jonkinlaiseen kompromissiin.Laivoilla ja joissain ravintoloissa ongelma on ratkaistu sijoittelemalla pieniä kaiuttimia pitkin salia,näin ollen ei tarvitse luukuttaa sitä pa:ta niin lujaa.Vaikka lavojen pinta-ala on huomattavasti suurempi,kuin ravintoloiden,löytyy aika harvasta paikasta niitä pitkin salia ripoteltuja pönttöjä.Bändien on aika mahdotonta toteuttaa itse tollasta äänentoistoa,koska kaiuttimien ripustelu pitäisi aloittaa jo aamulla,että illalla humppa raikaisi.Viiveen kanssa on tietysti omat ongelmansa,mutta eiköhän senkin saa tekniikalla jonkinnäköiseen kuosiin.
 
Edit:Seinäjoen Cumuluksessa ainakin muutama vuosi sitten löytyi kaiuttimet jopa wc:stä.Henkilökunta muisti aina mainita,että kuuluuhan myös wc:n kaiuttimista.

Seinäjoen Cumuluksessa ainakin muutama vuosi sitten löytyi kaiuttimet jopa wc:stä.Henkilökunta muisti aina mainita,että kuuluuhan myös wc:n kaiuttimista.
 
Joo! Kerran tulivat kysymään, että mikäköhän on kun wc:n kaiuttimista ei kuulu. Vastasin, että ajateltiin, että täytyyhän ihmisillä olla edes yksi paikka, mihin pääsee meidän soittoa pakoon... :)

Jos kannut osaa virittää, ne voi virittää niin, että ne saundaa hyvältäkaikill soittovolymeilla.
 
Tästäkin on väännetty aiemmin...mä muistan lava-ajoilta muutamia mestoja missä erityisesti pellit/virveli tulee aivan saatanan kovaa lavalla koska soittotila on MATALA koppi...siinä ei ole paljoo tehtävissä,jos on raskaskätinen rumpali niin yhtä kärsimystä on keikka näissä mestoissa,sitten jos on vielä basso -ja kitarakamat siellä kopissa,ja isot kulmamonitorit...
 
Kyllähän toi turakaisen saundimaailman ymmärrys usein on sitä että jos bändissä on haitari ja pystysolisti, niin se riittää,ja/tai se että soitetaan oikeanlaista musiikkia paikan mukaan sopivan hiljaa,mutta asiasta sais ehkä paremman käsityksen kun pistäis tän saman threadin tonne tanssi.net-osastoon ;-)

Minä olen kyllä vähän eri linjoilla noitten konepuhaltimien käytön suhteen. Suurella osalla bändeistä on vielä sen verran vanhat kamat että synabrassisoundit kuulostaa ihan sialta! Muutenkin mielestäni tyylikkäämpää pitäytyä mahdollisimman aidoissa soundeissa. Pianolla, rhodesilla ja urulla pärjää yllättävän pitkälle. Toki tuohon synatorvien soitteluun syyllistyy silloin tällöin kun kerran niitä tilataan. Aina pelottaa omien poppilupien puolesta että koska ne tullaan ottamaan pois :)
 
Joo itekkin aina sillon tällön syyllistyn synabrassien käyttöön keikalla. Lähinnä semmosissa kohdissa vain missä alkuperäisessä levytysversiossakin on brasseja käytetty.. (Hyvännäköinen, el bimbo, ei itketä lauantaina....). Tuo mielestäni vähän elävyyttä soittoon vaikka ei motifin velofalls -saundi totta kai aitoja brasseja vastaakaan. Ja kyllä olen saanut jopa kiitosta brassien käytöstä livenä ;)
 
Samoilla linjoilla mikkeyn kanssa että pianolla, rhodesilla ja uruillakin pötkii pitkälle. Varsinkin uruilla saa ihmeitä aikaan monissa biiseissä. Paljon kivempaa soittaa soolot niillä kuin jollain teknosynaliidisaundilla, hyh.

...mä muistan lava-ajoilta muutamia mestoja missä erityisesti pellit/virveli tulee aivan saatanan kovaa ...sitten jos on vielä basso -ja kitarakamat siellä kopissa,ja isot kulmamonitorit...
 
No kaikille olosuhteillehan ei lopunperin voi mitään.
 
...se että soitetaan oikeanlaista musiikkia paikan mukaan sopivan hiljaa...
 
No tässähän ei kai sitten oo mitään pahaa - vai?

Tossahan se ongelma just onkin.Jos volumetason säätää sopivaksi lavan etuosaan,ei perällä tanssivat kuule muuta kuin omien monojensa kolinaa.Bändien pitää näin ollen tyytyä aina jonkinlaiseen kompromissiin.
 
Jostain syystä suurin osa bändeistä kuitenkin tuossa kompromississaan onnistuu: Parketin etuosassa ei tärykalvot halkea, mutta taakse kuuluu silti ihan hyvin. Ja jostain syystä jotkut bändit eivät siinä taas onnistu - samoissa paikoissa - vaan volyymit on liian kovalla. (Harvoin on niin päin ongelmaa, että bändi ei kuulu. Taukomusiikin kanssa tätä on kyllä sitäkin useammin havaittavissa. Monojen kahinan tahtiin, biisiä ulkoa muistellen, on kyllä ikävä tanssia, se on ihan totta.)