Musiikkibisnes ›

Uusin Talouselämä-lehti (20.8.2004, kannessa Hanna Pakarinen) sisältää mielenkiintoisen ja melko pitkän artikkelin musiikkibisneksen pikku hiljaa tapahtuvasta siirtymisestä verkkoon. Artikkelissa katsastetaan aika hyvin nykytilanteeseen ja arvioidaan lähitulevaisuutta. iTunes on tulossa ilmeisesti loppuvuonna Suomeenkin, Microsoft meinaa myös launchata MSN-musiikkipalvelun ja ainakin alkuaikoina parjattu biisi.fi -palvelukin meinaa olla iso peluri kotimaisilla markkinoilla (ainakin tj:nsä mukaan). Ja paljon muuta.
 
Etsikää lehti käsiinne ja lukekaa. (Ei, minulla ei ole sitä sähköisenä, ei laitteita skannaukseen eikä webistäkään löydy kuin 150e kuukausimaksulla)

Äh, täytynee koittaa etsiä, itse kun olen suhtaunut sangen epäilevästi nettimyyntitouhuihin, joiden piti breikata jo vuosia sitten..

Äh, täytynee koittaa etsiä, itse kun olen suhtaunut sangen epäilevästi nettimyyntitouhuihin, joiden piti breikata jo vuosia sitten..
 
MUTTA mä olen vakaasti sitä mieltä, että kyllä se tulevaisuutta on. Pitäisi vain (esmes sun, joka olet bändissä, joka aikoo varmasti julkaista ja myös myydä) miettiä, miten.

..itse kun olen suhtaunut sangen epäilevästi nettimyyntitouhuihin, joiden piti breikata jo vuosia sitten..
 
Niiden breikkaaminen on vain ajan kysymys, vaikka näin alkuvaiheessa kehitys onkin ollut melko hidasta.

Niinkauan kun sä saat netistä vaivatta ilmaseks mitä vaan, niin en keksi ratkasua. Cd:ssä ja vastaavissa kun on se fyysisyys.
 
Eipä taida cd (tai muut fyysiset formaatit) tulla väistymään vielä pitkään, pitkään aikaan, mutta niiden rinnalle sähköinen myynti olisi toki tervetullutta. Toisinaan esimerkiksi kuulee radiosta hyvän biisin, joka tekisi mieli ostaa mp3:na itselleen. Tai valmistautuu cover-keikalle, ja haluaa mielenkiinnosta kuunnella, miten se alkuperäinen menikään.
 
Ongelmia näen ainakin siinä, että hinta pitäisi saada melko alas, mutta bisneksen pyörimisen kannalta osapuolille (artisti, levy-yhtiö, verkkokauppa, maksuliikenteen järjestäjä...) pitäisi jäädä vähän katettakin. Lisäksi jonkinlainen toimiva digital rights management (DRM) pitäisi melkeinpä implementoida, jotta yksi ostettu mp3-file ei kierrä miljuunalle maksamattomalle kuulijalle (esim. vaihdokkina). Toimivalla tarkoitan, että kyseessä pitäisi kuitenkin olla laajalti levinnyt formaatti kuten juuri esim. mp3 eikä mikään verkkokaupan oma (vrt. biisi.fi).
 
Tosin mp3-formaattiinkin tuo DRM on kuulemma tulossa: http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=14&news_id=28832

Minulla on kaikki musiikki tullut nautittua mp3:ina jo vuosien ajan, ja hankin lähes kaiken musiikin emusic.comista 10 taalaa/40 biisiä. Mulla on kyllä niin underground musiikkimaku että en edes tarvitse isojen levy-yhtiöiden tuotteita (paitsi vanhat klassikot).
Mutta kyllä se cd alkaa olla savikiekkoon verrattavissa oleva formaatti.

DRM ei tule ratkaisemaan mitään. Jotta kaupallinen sähköinen musiikin levitys pystyy kilpailemaan p2p-softien kanssa sen täytyy muuttua vähintään yhtä nopeaksi ja joustavaksi. Äänenlaatu on tietysti asia jolla kaupallisen palvelun on helppo kilpailla, kun piraateista ei koskaan voi tietää millaista paskaa sieltä tulee.
 
Hyvin perusteltua kritiikkiä DRMmää kohtaan: http://www.dashes.com/anil/stuff/doctorow-drm-ms.html

P2P-softista puheen ollen tällä viikolla oli Talouselämä- tai Kauppalehdessä Data-liite, jossa oli juttua P2P softien käyttäjien levy-yhtiöille aiheuttamista (kuvitteellisista) taloudellisista menetyksistä. Artikkelissa mainittiin että tutkimuksen mukaan Suomessa on 42000 aktiivista P2P käyttäjää, jotka aiheuttavat musateollisuudelle 800 000 myymättömän CD-levyn tappion vuosittain. Lukuja kun vähän pyörittelee tulee siihen mielekiintoiseen tulokseen että musateollisuus on omituisen kiinnostunut näiden ihmisten, eli 0.8 % suomalaisista, ostokäyttäymisestä ja siihen vaikuttamisesta lainsäädännöllisin ja teknisin keinoin, samalla kun se paskat välittää loppujen 99,2% suomalaisten ostokäyttäytymisestä tai siihen vaikuttamisesta markkinatalouden keinoilla, eli niillä keinoilla, joita heillä on aivan vapaasti käytettävissään jo nyt ilman uusia lainsäädänöllisiä tai kalliita teknisiä keinoja.
 
En tiedä minkälaisia ekonomisteja levy-yhtiöillä on palkkalistoilla, mutta näin maalaisjärjellä voisi kuvitella että olisi helpompaa saada nämä muut suomalaiset ostamaan keskimäärin 0,15 levyä enemmän vuodessa käytäen normaaleja markkinatalouden keinoja kuin saada pakkokeinoin P2P käyttäjä ostamaan 18 levyä enemmän vuodessa lopputuloksen ollessa sama eli edellä mainittu 800 000 myytyä enemmän vuodessa.