Rummut: rumpukamat ›

Mulla kans ne eliminaattorit.. Alkuun kesti kyllä pitkään löytää niistä hyvät säädöt, eikä mun mielestä niissä kontrolli ollu yhtä hyvä ku edesmenneissä puolet halvemmissa dw7002 pedaaleissa.. Mut ehkä tottumiskysymys.. Säädöt kumminki löyty ja tyytyväinen oon nuihin nyt ollu kolmatta vuotta jo. Säätövarat on paljon laajemmat kuin muissa pedaaleissa, ja toivon että kestävät käytössä (ovat minulla kolmannet tuplat,välillä käyttäny myös 2-basaria)
 
Säätöjä,joihin olen päätynyt:
Ite pidän jouset tiukalla, muissa aina maksimi, mutta eliminaattoreissa ei tarvitse maksimi olla koska säätövara laajempi. Nuijia ei kannata turhan lähellä kalvoa pitää, mielestäni paras on olla 'tarpeeksi iskumatkaa' ja kantapääkappale edessä.
 
Kannattaa pyrkiä aina säädöissä mahdollisimman hyvään kontrollin saamiseen, esim että nuijat ei turhaan heilu/vahingossa osu kalvoon. Ja että se pedaalien välinen akseli on ihan suorassa (ei kovin V-asennossa) kitkan takia. Basarikalvon kireys vaikuttaa paljon soittoon, sitä vaan rohkeasti ruuvailemaan täyskireälle ja maksimilöysälle ja testailemaan että miten lähtee parhaiten:) Mulla maksimitiukka kalvo, palauttaa parhaiten, ja NUIJAT MAKSIMIKORKEALLA! Jotkut pitää toisin, mutta eivät polje LÄHESKÄÄN NIIN NOPEETA.
 
Ja kannattaa soittaa paljon!:)
 
Ite aloitin mättömetallista rumpujen soiton ja kun alkuun pääsi niin soitettiin nopeeta deathmetallia. Silloin mulle tärkeintä oli nopeus. Nykyiseen verrattuna huomaan että alusta asti huippunopeus ei ole kasvanu ehkä ollenkaan, ainoastaan tarkkuus ja 'hitaus' parantunu=D
 
Mut vinkkejä: Vaikka joku olikin pyöräilyä vastaan, niin sillon täysillä soittaessa olin vahvasti sitä mieltä, että polkupyörällä 10km lenkki ennen bänditreenejä on hyvä apu päästäkseen parhaimpaansa, kannattaa kokeilla varsinkin jos haluaa polkea sairaan nopeasti ja ei pelkää käyttää voimatekniikkaa. Kokeilin silloin nilkkapainojakin (kevyitä ja painavia) mut niitten takia kehitykseni meni mielestäni vaan taaksepäin.
 
Mut hyvä treenimuoto on olla pasaripieksäminen elämäntapana, eli katseita kaihtamatta antaa kenkien laulaa frrrrrrrr kaikkialla missä on, töissä, koulussa, vessassa, ruokapaikoissa, saunassa (saunassa sitäpaitsi parhaat soundit) ja missä vain istuessa!:p Ite tuolleen alotin yläasteella ollessa jo ainaki vuoden ennen rumpujen soiton alottamista.
 
Kantapäät ylhäällä, koko jalka nousee lattiasta. Perustreeni lattialle ja myös oikealle rummulle on esimerkiksi
"TäkäTäkäTäkäTäkäFrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr" eri nopeuksilla,pääasia että muutama tahti 'puolivauhtia' tuplilla ja sitten yhtä monta tahtia tuplatahtia. Pyrkimyksenä tarkkuus erityisesti vaihtumisiin.
 
Eikä alussa tärkeintä ole tarkkuus, vaan nopeus. Niin nopeeta ku ikinä vaan kintuista irtoo, ei väliksi vaikka käsien toiminta ei olis yhtäaikaa edes hallittua eikä väliä vaikka ei mene mikään tahdissa, mut paljon asennetta kehiin ja treeniä, niin kyllä se siitä! Ne jotka alottaa hitaasti ja varmasti, ja olevinaan nostaa nopeutta pikkuhiljaa, ne ei koskaan soita yhtä nopeasti. :)
 
Edit: Ja pitää istua korkeella! Itellä taman muotoiltu penkki, pidän maksimikorkealla. Jotkut soittaa alempana, mutta ne ei koskaan soita yhtä nopeesti...