Bänditoiminta ›

Porukat näyttää olevan kovasti yksimielistä siitä että soundi pitää tulla soittimesta ja pa vain vahvistaa sen yleisölle kuultavaksi. Olen itsekkin näillä linjoilla.
 
Mutta mistä se soundi soittimessa syntyy. Kovin laitekeskeistä on ainakin keskustelu. Jos jonkinmoista multihässäkkää, trikkeriä, samplea yms. pidetään autuaaksitekevinä. Kokeneet soittajat taas sanoo että soittajan tatsi on se tärkein tekijä.
 
Nuorille kun yrittää painottaa harjoittelun merkitystä ja soittimen kykyä reagoida tatsiin niin tahtoo törmätä seinään. Oikoteita onneen haetaan erittäin väkevästi vermeistä.
 
Ihmisellä on taituruutta saada kovan harjoittelun kautta soitin soimaan. Se on mielestäni arvo sinänsä ja taidetta. Vai onko? Saako vanha kalkkis mennä takavasemmalle kun moisia vaivalloisia treenejä ehdottelee. Tuleehan se soundi vermeelläkin. Vai tuleeko?

Tuleehan se soundi vermeelläkin. Vai tuleeko?
 
Ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Jos ei kovin hyvälaatuiseen ketjuun oo varaa, pitää pitää se lyhyenä.
 
Pelimies soittaa vaikka kammalla ja voipaperilla tiensä sydämiin. Mutta jos mahdollisuus on, työvälineissä säästäminen on väärää politiikkaa. Säästää sitten jossain muussa ja turhemmassa, mistä ei oo leipä kiinni.

Sitten mekin saadaan kokemusta kun ...
 
Mä oon tuosta oikeasti vähän huolissani. Te saatte siis kokemusta vermeiden käytöstä. Ei näpit opi soundin tekoa jos laite ei sitä vaadi. Ei viulu ala soida viulukoneella treenaillessa. jne. Tuo soittimen hallinta ja soundin muodostus, joka on aivan olennainen osa klassisella puolella, ohitetaan.
 
.Kyse on arvotuksista.
 
Aivan. Kysynkin että onko tuo peräämäni soittotaito ihan turhaa mielestänne? Eikö se kuulu arvostamiinne asioihin taiteessa?

Sormista, tai aivoista/sydämestä, se tietysti lähtee. Siinä on homman a ja o. Ilman sitä maukasta soittotatsia ei ole mitään tulkintaa jota kannattaisi tuoda ihmisten kuultavaksi.
 
Hyvät laitteet tukevat tätä, ja jopa tuovat esille soittajan dynaamista kosketusta (...esim. putkivahvistimet). Näiden laitteiden jumalointi on mielestäni ihan OK, edesauttavathan ne soittajan maagisen kosketuksen esilletulossa. Ainakin niillä hoitaa homman paremmin kuin huonoilla kamoilla. Ja pitää muistaa että yksikin huono lenkki ketjussa voi pilata kokonaisuuden, ihan niinkuin Kivi sanoi.

Mä oon tuosta oikeasti vähän huolissani. Te saatte siis kokemusta vermeiden käytöstä. Ei näpit opi soundin tekoa jos laite ei sitä vaadi. Ei viulu ala soida viulukoneella treenaillessa. jne. Tuo soittimen hallinta ja soundin muodostus, joka on aivan olennainen osa klassisella puolella, ohitetaan.
 
Ai sanoinko mä niin?Ei ollut taroitus.Ilmaisen itteäni uudestaan.
Oppiminen vie aikaa.Industrial-musaan hurahtanut kuusitoistavuotias oppii nopeasti sen mitä kyseinen tyylilaji vaatii.Se on 25-vuotiaana parempi vääntämään sitä äänimaisemaa kuin yksikään seitkytluvun progeen kuusitoistavuotiaana hurahtanut ikätoverinsa.Toisaalta tää progeilija on kehittänyt paremman soittotatsin ja tekniikan instrumenttiinsa.Jos nää kaverit nyt vaihtais sitten osia niin kummankin taival alkaisi alusta.Tietenkin aiemman kokemuksen viitekehyksessä mutta kuitenkin.
 
Aivan. Kysynkin että onko tuo peräämäni soittotaito ihan turhaa mielestänne? Eikö se kuulu arvostamiinne asioihin taiteessa?
 
Ei tietenkään ja kyllä vain.Kyse on siitä miten laajalti asiaa katsoo.On olemassa aivan uskomattomia säveltäjiä jotka tekevät mainiota taidetta mutta jotka eivät osaa soittaa kuin pianoa ja sitäkin auttavasti.Jos katsotaan vain kitaristeja tai rock-muusikoita niin sitten asia on hieman eri.
 
Esimerkki vielä.Soitan kitaraa kolmessa bändissä.Yhdessä kitara menee suoraan styrkkaa ja sillä selvä-kompura joskus.Yhdessä mukaan on isketty kompura,OD,Wah ja delay.Kolmannessa on kaikki edellä mainittu plus A/B/Y-boksi,Purple Haze,SM7 ja toinen wah joka on bassomoodissa.Muutakin p****a sieltä löytyy.Kaiken lisäksi yksi linja menee tietokoneelle josta tulee automaatioita.
Joka hommaan on siis sellainen systeemi joka tukee bändin saundia,fiilistä ja muita musiikillisia tavoitteita.

Ai sanoinko mä niin?
 
Käytin sanomaasi keppihevosena yleisempään pohdiskeluun. Ei ole tarkoitus sua mitenkään syyllistää tai sormella osoittaa.
 
On olemassa aivan uskomattomia säveltäjiä jotka tekevät mainiota taidetta mutta jotka eivät osaa soittaa kuin pianoa ja sitäkin auttavasti.
 
Häntä ei pianistina arvostetakkaan eikä kuunnella. Hänen sävellyksiään soittaa ne jotka soiton taitavat.

No siis on kyllä täysin erisoundi soitossa, jos mä soitan omalla setupillani ja annan kitarani lennossa vaikka Slickille. Ihan erilainen soundi. Jyrkimmän eron huomaa, kun sen antaa spadelle, eli bändimme basistille...

Aivan. Kysynkin että onko tuo peräämäni soittotaito ihan turhaa mielestänne? Eikö se kuulu arvostamiinne asioihin taiteessa?
 
Vika sana on taiteessa.Säveltäminen on taidetta.Mutta juu-ei ole tarkoitus väijyä pusikossa housut kintuissa ja odottaa , josko tulisi pilkkuja mitä raiskata.Toi sana vaan nimenomaan hämäs.

Ihmisellä on taituruutta saada kovan harjoittelun kautta soitin soimaan. Se on mielestäni arvo sinänsä ja taidetta. Vai onko? Saako vanha kalkkis mennä takavasemmalle kun moisia vaivalloisia treenejä ehdottelee. Tuleehan se soundi vermeelläkin. Vai tuleeko?
 
Olen pitkälti samaa mieltä. Merkitys riippuu tosin musiikinlajista. Jossain bluesissa tai räminärockissa soittajan kädenjäljellä on suurempi merkitys kuin vaikka Ramonesissa tai surinametallissa.
 
Mutta kuitenkin, kun antaa saman kitaran ilman vahvistinta kahdelle eritasoiselle soittajalle, niin kuulostaa aika erilaiselta. Nimenomaan siinä äänen puhtaudessa, vibraatossa ja yleisesti varmuudessa. Suosittelen muuten treenaamaan sähkiksellä ilman vahvistinta - tuo antaa paljon todellisemman kuvan siltä, miltä soitto kuulostaa. Jos se kuulostaa hyvältä ilman vahvaria, se kuulostaa sitäkin paremmalta sen kanssa.

Vika sana on taiteessa.Säveltäminen on taidetta.
 
Ja onpa muuten soittaminenkin taidetta mitä suurimmassa määrin. Esim. klassisen puolen soittajista ei todellakaan turhaan käytetä sellaisia nimityksiä kuin "viulutaiteilija" jne.
 
Aika monille vaan tuntuu olevan sävellys kaikki kaikessa - eikä hoksata että homma toimii ihan toisella tasolla jos on joku joka sen vielä herättää henkiin sieltä paperiltakin.

Tämä riippuu tietenkin hieman vermeestä. Viulusta tai vaikkapa didgeridoosta ei kokematon saa mitään irti, synasta taas lähtee hauskoja avaruusääniä nappia painamalla. Noin yleisesti sanottuna kyllä se sormista eli siis soittajasta lähtee.

Tämä riippuu tietenkin hieman vermeestä. Viulusta tai vaikkapa didgeridoosta ei kokematon saa mitään irti, synasta taas lähtee hauskoja avaruusääniä nappia painamalla. Noin yleisesti sanottuna kyllä se sormista eli siis soittajasta lähtee.
 
Kontrassa se lähtee olkapäästä.
 
Noh, sanoin aina ennen että soundi lähtee sormesta, mutta sitten minut palautettiin maanpinnalle toteamalla, että kyllä siihen jotain tarvitaan mitä näppäillä. Pelkästä sormesta lähtee korkeintaan naksutuksia. Tällähetkellä olen sillä kannalla että tämäkin on ikäänkuin ketju, jonka taisi joku tuolla sanoakin jossain. Ketjun kaikki osat vaikuttavat lopputulokseen.

Minun mielestäni tähän pätee sama kuin tuohon PA-ketjuunkin, eli jos alkupäässä on vikaa, ei sitä enää myöhemmin pelasteta, mutta jos alkupää on kunnossa niin se tulee kyllä vähän huonommankin loppupään läpi kohtuullisen hyvänä ulos. Tosin tässäkin kyllä hyvän soiton saa pilattua myöhemmässä vaiheessa, jos oikein yritetään. ;)
 
Tuohon surinametalli- ja Ramones-kommenttiin sen verran, että kyllä niissäkin sitä soittotatsia ja -tunnetta tarvitaan. Heko Luumäki (nyk. Rehtori Heko, terveisiä ja kiitoksia oheismateriaalista) totesi muistaakseni aikoinaan, ettei ramopunkkia pysty soittamaan paksupohjaisilla talvikengillä, Converset on oltava jalassa ennenkuin oikea fiilis soittamiseen löytyy. Ja sekin vaikuttaa kyllä lopputulokseen enemmän kuin uskoisikaan.
 
Eli lyhyesti: ei se soundi synny pelkistä sormista, mutta kyllä ne ovat kuitenkin ehkä se tärkein lenkki tässä ketjussa, muita osatekijöitä mitenkään väheksymättä/unohtamatta.

Hyvä soittaja saa kyllä hyvän soundin vaikkapa luudanvarresta...

Tuohon surinametalli- ja Ramones-kommenttiin sen verran, että kyllä niissäkin sitä soittotatsia ja -tunnetta tarvitaan. Heko Luumäki (nyk. Rehtori Heko, terveisiä ja kiitoksia oheismateriaalista) totesi muistaakseni aikoinaan, ettei ramopunkkia pysty soittamaan paksupohjaisilla talvikengillä, Converset on oltava jalassa ennenkuin oikea fiilis soittamiseen löytyy. Ja sekin vaikuttaa kyllä lopputulokseen enemmän kuin uskoisikaan.
 
Totta kai. Sanoin sen olevan tärkeää, mutta vähemmän tärkeää kuin jossakin muussa genressä...Blitzkrieg Pop on helppo biisi, mutta jos sitä ei soita tarkasti, se ei kuulosta yhtään miltään. Heko on oikeassa.
 
t. nimim. Converset nytkin jalassa

Converset nytkin jalassa
 
Ai sullakin... tai mulla on pari paria niitä tuolla eteisessä.
 
Ehdottomasti ovat oikea jalkinevalinta Ramopunkiin, juu. Toi on vähän toisenlainen tapa ilmaista itseään kitaran kanssa kuin mitä monet muut musalajit. Siinä se sormien herkkyys ei ole niin isossa osassa kuin useissa muissa tyyleissä: energisyys lähtee koko kropasta - tosiaan ihan sieltä Conversejen pohjista saakka.
 
Hmm. Nyt kun tuota ajatteli, alkoi tuo laji taas kutittelemaan...

Totta kai. Sanoin sen olevan tärkeää, mutta vähemmän tärkeää kuin jossakin muussa genressä...Blitzkrieg Pop on helppo biisi, mutta jos sitä ei soita tarkasti, se ei kuulosta yhtään miltään. Heko on oikeassa.
 
t. nimim. Converset nytkin jalassa
 
Heko on aina oikeassa. Ainakin melkein. Paitsi silloin kun on väärässä.
 
Helponkin kuuloinen biisi voi tosiaan olla oikeasti vaikea, jos sitä lähtee soittamaan sillä periaatteella että "kyllähän tämä menee ilman käsiäkin". Eiköhän suurin osa kitaristeista pysty soittamaan Blitzkrieg Bopin, mutta hyvin harvasta olisi Johnnyn tuuraajaksi ollut keikoille.
 
Notta siinä mielessä olen eri mieltä tuosta ehkä hieman, että ei se välttämättä ole niin genrestä kiinni se soittotatsin merkitys, mutta tämä nyt menee sitten jo arvotus- ja mielipideasioiksi, joista voi väitellä vaikka hamaan maailmanloppuun asti.
 
t. nimim. Converset kaapissa tähän aikaan illasta, kun ei niitä viitsi sentään kotitossuina käyttää ja jottei kissa syö niistä nauhoja.

menee sitten jo arvotus- ja mielipideasioiksi
 
Niinpä. Pitsinnypläys ja moukarinheitto ovat molemmat herkkiä lajeja. Vähän eri tavoilla vaan :-)

Hyvä soittaja saa kyllä hyvän soundin vaikkapa luudanvarresta...
 
Tsekkaa allekirjotus!