Elektroniikka ja soitinrakennus ›

No, kertokaas puoliakustisesti tai vaikka kuinka verbaalisesti, ehkä jopa ihan vaikka kirjallisesti tänne, mikä olisi teidän mielestä hyvä puoliakustinen malli. Ehkä joku jo olemassa oleva on nätti kaunis ja mahtava, mutta entäpä nämä tutummat solid-bodyt, jos näistä voisi tehdä puoliakustisen version. Näinhän PRS on tehnyt omasta mallistaan.
http://www.prsguitars.com/showcase/current/guitars/lg_hb2.jpg
 
Voisiko siis vaikka LP:n näköinen kitara, puoliakustisena olla käypänen peli, vrt. Gibsonin Florentine?
http://www.elderly.com/new_instruments/items/LPBEP-TR.htm
Vai mikä olisi mieleisesi kitara puoliakustisena? Ehkä joku iso jatsikoppa?
 
Tässä vaan seuraavaa projektia mietiskelen.. :o)
 
Hommasin aikoinaan tuon Bob Benedettonin kirjan jossa mies kertoilee kuinka tehdään hyvä kitara niin siinä hän mainitsee tuollaisen pikkuseikan kuin kaikukopan soivuuden eli kun tuo soololovi joskus esiteltiin Jazz-laatikoihin niin soivuutta / resonointia ei ole otettu huomioon mitenkään.
 
Eli kitara soinee parhaiten kitaran muotoisena mutta toisaalta http://www.guitarmaker.de/ Dommenget tekee myös tuollaisia akustisia V-kitaroita kahdella kaulalla joissa ei liene alkuperäisestä kitaranmuodosta jäljellä kuin haju.

Enpä ole puoliakustista LP:ia päässyt kokeilemaan, mutta ajatuksena se on ihan kiinnostava. Osittain ontto versio Ruokankaan Dukesta oli ainakin loistava.. Puoliakustista LP:ia voisi tietenkin kehittää muutenkin omaperäisemmäksi esimerkiksi tupla-cutawaylla, vibrakoneistolla, P90-mikeillä tai erikoisemmalla värityksellä... Koa-kansi olisi myös mielenkiintoinen, mutta ehkä hieman hankalasti saatavissa. Thinline Tele olisi tietenkin varma valinta, joskaan ei mielikuvituksellisin mahdollinen.

Thinline Tele olisi tietenkin varma valinta, joskaan ei mielikuvituksellisin mahdollinen.
 
Eikä kovin haasteellinen. Tarkoitus olisi nimittäin taas lisätä vaikeusastetta, eli puoliakustisessa saisi/joutuisi tekemään muodon kanteen myös kannen sisäpuolelle vrt. normi-LP:n kansi. Ja jos oikein haluaisi siklaamaan päästä, voisi myös takakannesta tehdä archtopin.
 
Lähinnä ajatus tuosta puoliakustisesta LP:sta lähti siitä, kun LP nyt vaan sattuu omaan silmään olemaan se kaunein kitaran malli. Ehkä pitäisi alkaa harkitsemaan puoliakustista lesteriä vaikka Bigsbyllä ;o)

Eikä kovin haasteellinen. Tarkoitus olisi nimittäin taas lisätä vaikeusastetta, eli puoliakustisessa saisi/joutuisi tekemään muodon kanteen myös kannen sisäpuolelle vrt. normi-LP:n kansi. Ja jos oikein haluaisi siklaamaan päästä, voisi myös takakannesta tehdä archtopin.
 
Lähinnä ajatus tuosta puoliakustisesta LP:sta lähti siitä, kun LP nyt vaan sattuu omaan silmään olemaan se kaunein kitaran malli. Ehkä pitäisi alkaa harkitsemaan puoliakustista lesteriä vaikka Bigsbyllä ;o)
 
Entäs tällanen http://www.lespaulforum.com/slubarticle/supreme/supreme.html

Supremessä olisi kyllä ajatusta, mutta jos lähden tekemään puoliakustista, niin sen tulisi myös näyttää siltä. Eli f-aukkoa pitäisi olla jne. Ja ehkä sitten samalla olisi syytä tehdä kunnon molemmin puolin tehdyillä kansilla jne. Mutta tavallaan tuota linjaa kuitenkin. Muttei supreme oikein kuitenkaan eroa stankku-LP:sta kuin noiden tone champereiden suhteen.

Hommasin aikoinaan tuon Bob Benedettonin kirjan jossa mies kertoilee kuinka tehdään hyvä kitara niin siinä hän mainitsee tuollaisen pikkuseikan kuin kaikukopan soivuuden eli kun tuo soololovi joskus esiteltiin Jazz-laatikoihin niin soivuutta / resonointia ei ole otettu huomioon mitenkään.
 
Tuo sama ongelma/ilmiö esiintyy ihan normiakustisissakin. Soololovettomat kitarat soivat paremmin kuin soololovelliset. Perustuu sitten ihan omiin havaitoihin...

Mimf foorumilla oli tommone LP tyylinen semiakustinen just esitelty.
 
http://www.mimf.com/ -> mimf forum
-> Solid-Body and Chambered or Semi-Solid Electric Guitars and Bass Guitars
-> Steve Holstein's new design - chambered mahogany w/ flamed top Pictures

Mikäs siinä 335sessa on vikana? Siihen sitten p90-dogearit, vähän haastetta sullekin, ku oot tommonen pro.

Hommasin aikoinaan tuon Bob Benedettonin kirjan jossa mies kertoilee kuinka tehdään hyvä kitara niin siinä hän mainitsee tuollaisen pikkuseikan kuin kaikukopan soivuuden eli kun tuo soololovi joskus esiteltiin Jazz-laatikoihin niin soivuutta / resonointia ei ole otettu huomioon mitenkään.
 
Eli kitara soinee parhaiten kitaran muotoisena mutta toisaalta http://www.guitarmaker.de/ Dommenget tekee myös tuollaisia akustisia V-kitaroita kahdella kaulalla joissa ei liene alkuperäisestä kitaranmuodosta jäljellä kuin haju.
 
- Ei haju vaan TUOKSU... kyllä luulis jätkän muistavan mikä haisee hyvältä ja mikä tuoksuu...

Vai mikä olisi mieleisesi kitara puoliakustisena? Ehkä joku iso jatsikoppa?
 
Tässä vaan seuraavaa projektia mietiskelen.. :o)
 
Mulla kohta 175 mallinen valmis, mikitystä vaille p-90 set
Akustisesti soi paremmin kun 2 mun muuta akustista.
On paljon haasteellisempi kuin pelkkä lankku.
Päivitän nettisivuilleni kunhan valmis.

Puoliakustista LP:ia voisi tietenkin kehittää muutenkin omaperäisemmäksi esimerkiksi tupla-cutawaylla, vibrakoneistolla, P90-mikeillä tai erikoisemmalla värityksellä... Koa-kansi olisi myös mielenkiintoinen, mutta ehkä hieman hankalasti saatavissa..
 
Aika lähelle tulnee sitten pikkukoppaiset Ibanez Artistit esim. AM 255 jokakuitenkaan ei oo koaa vaan "burl walnuttia" eli semmosta visa-pähkynäpuuta..tupla cutaway, vibra (menee siihen floikkakin, mahtuu miltei LP:n laukkuun..

No, kertokaas puoliakustisesti tai vaikka kuinka verbaalisesti, ehkä jopa ihan vaikka kirjallisesti tänne, mikä olisi teidän mielestä hyvä puoliakustinen malli. Ehkä joku jo olemassa oleva on nätti kaunis ja mahtava, mutta entäpä nämä tutummat solid-bodyt, ... Voisiko siis vaikka LP:n näköinen kitara, puoliakustisena olla käypänen peli,
 
Symmetrisyys on valttia, joten puoliakustinen Flying-V olis varmaan aika jänskä. Kaarevakantisena, tottakai (viuluhöylät terään), ja sisään puolipituinen sustainblokki mallia 335, niin saa sähkösoittoon sustainia.
 
No, vakavammin, eiköhän se olisi ihan perinteinen orkesterikitara joku hyvä valinta. Sähkökitaroista sitten Gibsonin 175 tai vaikka Gretsch-tyylinen. Kuusipuukansi tuonee haastetta kyllin.

Tässä vaan seuraavaa projektia mietiskelen.. :o)
 
Etkös sinä uhonnut tekeväsi sen basson? ;)

http://www.elderly.com/new_instruments/items/LPBEP-TR.htm
Vai mikä olisi mieleisesi kitara puoliakustisena? Ehkä joku iso jatsikoppa?
 
Kylläpä on hieno puoliakustinen lespa.
Mistähän tollaiseen saisi piirustukset?
Harmi kun hommasin materiaalit seuraavaan projektiin.

Eikä kovin haasteellinen. Tarkoitus olisi nimittäin taas lisätä vaikeusastetta, eli puoliakustisessa saisi/joutuisi tekemään muodon kanteen myös kannen sisäpuolelle vrt. normi-LP:n kansi. Ja jos oikein haluaisi siklaamaan päästä, voisi myös takakannesta tehdä archtopin.
 
Lähinnä ajatus tuosta puoliakustisesta LP:sta lähti siitä, kun LP nyt vaan sattuu omaan silmään olemaan se kaunein kitaran malli. Ehkä pitäisi alkaa harkitsemaan puoliakustista lesteriä vaikka Bigsbyllä ;o)
 
Kävin Musapörssissä suorittamassa teollisuusvakoilua heidän seinällään roikkuvasta PRS Hollowbodystä. Siinä vieressä roikkui ESP:n XTone, joka pienen ihmettelyn jälkeen alkoi näyttää varsin miellyttävältä (mä olen aina tehnyt kitaravalintani pääasissa ulkonäkösyin :-)
 
Itse mietin josko olisi rakennellut about XTonen ulkomuodolla olevan archtop kitaran, 25" skaalalla, Bigsbyllä, koivukansilla ja seetrirungolla & -kaulalla. Toistaiseksi projekti on jäissä, mutta katsotaan nyt saisiko sitä järjestettyä fasiliteetit kuntoon homman aloittamiseksi.

Etkös sinä uhonnut tekeväsi sen basson? ;)
 
No juu, jasson vois ehkä tehdä myös - varsinkin jos tekisi jonkun vähän iisimman kitaran. Mutta voipi sitten olla että puoliakustisessa on sen verran tekemistä ettei taida paukut riittää enää bassoon.
 
Toisaalta mulla ois loimuvaahteraa sen verran jäljellä että siitä saisi puut johonkin tasakantiseen kitaraan - tai ehkä sitten jassoon :o)
 
PRS:n archtopeissa on sellainen teollisuusvakoilun arvoinne seikka huomioitavissa, että niiden runko ei ole taivutettu ohuista puista, vaan sahattu mahongista. Tätä tekniikkaa ajattelin itsekin käyttää, jätetään nuo taivuttelut noille ammattilaisille (=Jarmos) ;o)

Jos löydät kirjan "The Electric Guitar" (By Nick Freeth and Charles Alexander) niin katso sieltä nuo Rosendeanin Black Ruby -kitaroiden kuvat. Niissä on tyyliä. Netistä ei oikein kunnon kuvia löytynyt, ei edes Rosendeanin omilta sivuilta.
 
Tota mallia mä ajattelin käyttää hyväksi jahka joskus löydän aikaa projektiin. Oisko kellään ylimäärästä? Aikaa siis. Noissa Rosendeanin kitaroissa taitaa olla pääasiassa mäntykansia, ei siis kuusta tai lehtikuusta. Ja hyvää mäntyähän löytyy vaikka kuinka...

Pitkällisen ja epävarman harkinnan jälkeen olen kääntymässä kuusikantisen hollowbodyn kannalle - varsinkin jos meinasin laittaa harkitsemani Bigsbyn ei pelimerkkejä taida riittää enää mihinkään valtaviin loimukansiin. Jompi kumpi, tai ehkä ei kumpaakaan, saa nyt nähdä miten rahaa piisaa syssyn mittaan. Enää pitäisi lähinnä miettiä, tekeekö takakannestakin archtopin.
 
Eli ehkä jotain tällaista pienemmillä f-aukoilla ja bigsbyllä - ei Les Paul vaan Spruce Paul :o)
http://www.freewebs.com/juzzu/Spruce-Paul.jpg
 
Tosin varmaan se mieli muuttuu taas tässä piakkoin, heheh...

Tosin varmaan se mieli muuttuu taas tässä piakkoin, heheh...
 
Minullakin muuttui suunitelmat, oli ensin tarkoitus tehdä
-59 mallin standards, mutta sitten näin kuvia loimukoivu
kantisista kitaroista niin mieli muutui,tuli taas kerran sanat syötyä.onhan loimukoivu 10x halvempi ,kuin loimuvaahtera.
Malli pysyi lespana, värityksestä en osaa viela sanoa mitään.
Ehkä Cherry Sunburst .