Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Ihan noilla kaikilla tavoilla. Joskus rämpytän ja löytyy hyvä sointukulku, jonka päälle koetan kehittää jotan, joskus löytyy melodia, jonka taustalle/sekaan jotain, joskus on jotain muuta hassua, minkä pohjalta väännän lisää. Joskus on myös teksti, johon yritän tietyn tyylistä biisiä, mutta siitä harvemmin tulee juuri mitään.

Mulla se lähtee liikkeelle siitä, et kuuntelen vaikka eka jotain musaa. Sit yritän osata soittaa sitä biisiä ja keksiä kuinka se riffi menee sitte tuleeki yhtäkkiä oma biisi tai melodia, ku on nii paska ettei osaa korvakuulolta mitää.
 
Tai sitte ku laskee vaikka normaalista vireestä alempaan vireeseen niin alkaa heti syntyä tulosta.
En tiedä miksi, mutta kaikki soinnut kuulosta perkeleen paljo paremmilta ja riffejä tulee 3 minuutis.

Ihmeellistä, sain uuden biisin tehtyä. Ja tuolla B) menetelmällä tietysti. Party!
Itselläni tässä valmistuu kovasti uusi biisi ja tällä kertaa harvinaislaatuisesti ihan rämpyttelyn ja kokeilujen seurauksena. Yleensä käytän tapaa C eli teen uutta materiaalia sitä mukaa kun sitä tipahtelee pääkoppaani. :P Kaikki on tosin ihan kausittaista.

minusta tuntuu, että sitä inspiraatiota voi auttaa ja on monia "niksejä" joilla pääsee hyvin eteenpäin.
 
imitointi on aika hyvä keino. jos sulla on joku hyvä riffi, soita se väärinpäin (siis alusta loppuun), tai jätä siitä säveliä pois tai lisää siihen jotain. sä pystyt kieputtelemaan riffejä vaikka miten ja niistä saa helposti uusia ideoita. monet säveltäjät tietääkseni käyttää ihan noita samoja keinoja...

B. Mitä enemmän soittaa kaikkea paskaa vaan niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä saa esim vain yhden sointuvaihdoksen tai yhden soinnun joka kuullostaa hyvältä ja siitä sitten rakentamaan.

Joskus tulee niinkin, että ensin on yksi sointu/näppäily. Siihen sitten soittaa päälle harvaan toisia ja niiden väliin sitten vielä säveliä. Ja sitten tekee taustalle sointukierron. Sitten kuunnellaan se melodia mikä on tullut. Siitä tulee yleensä mieleen hieman erilainen melodia ja muokataan se siihen suuntaan. Ja rohkeasti yhdistellään kappeleen pätkiä päälekkäin, ja kuunnellaan miltä kuulostaa.
 
Tai sitten mieleen tulee jokin tekstinpätkä, johon tulee tietynlainen melodia.
 
Monesti on jokin tietty tunnelma tai sävelympäristö johon pyritään. Usein siihen pääsee armottomalla rämpytyksellä, mutta tulosta tulee yleensä silloin kun ei ajattele että "teenpä nyt kaks hittipiisiä ja kolme täytebiisiä. Ja jos vielä yhden smoke on the water -tason riffin" vaan silloin kun vain ottaa soittimen ja alkaa soittaa jotain mitä sattuu tulemaan (hieman erilaista rämpytystä, siinä ei ikään kuin ajattele rämpyttävänsä). Siitä sitten tuolla alussa kuvailemalla tavalla eteenpäin, _jos_ tulee hyvä idea.
 
EDIT: teen varmaan vähän erilaista (ja parempaa) musiikkia, kuin te (muut yhteensä). HOho.

A, B ja C. Miks käyttää vaan yhtä tapaa kun voi hyödyntää kaikkia.
 
Jep jep.

No viimeks rämpyttelin kaks minuuttia ja huomasin että täähän kuulostaa hienolta. Toisinaan pitää hioa ja kokeilla paljonkin.
Joskus tulee päähän joku juttu ja sillon pitää äkkiä ottaa kitara käteen.

C:tä enimmäkseen. Joskus jokin ääni, esim. kolahdus tms. voi aiheuttaa sen, että päähän rupeaa tulvimaan erilaisia rytmityksiä ja melodioita. Teen yleensäkin biisit melkein valmiiksi pelkästään päässäni. Sitten kun rupeaa tuntumaan, että meinaa unohtaa jotain, laitan kaikki paperille, ja sitten vielä tarkastan ja kehitän biisin loppuun pianolla, kitaralla ja treeniksellä bändin kanssa.

Mul tulee yleisesti sanoitus eka ja siihen sit sävelet tai sit joku riffi josta alkaa muodostuun sanoja jne...
 
Välillä voi olla monta kk et ei tuu mitään vaik kuinka yrittää...
Mut semmosta se on aina välillä... Joskus kuitenkin voi tulla 2-3 biisiä peräjälkeen...